Keittiöremontissa keittiö siirtyi uudelle paikalle ja se on ollut äärettömän hyvä ratkaisu. Aivan kuin talon pohjapiirustuksessa olisi suunnitteluvaiheessa tehty virhe, koska nyt keittiöstä pääsee suoraan terassille ja entisen pimeän huoneen sijaan ikkunoita on paljon.
Tämä tarkoitti sitä, että jostain piti samalla tinkiä ja se oli yläkaapit. Vain keittiön yhdelle seinälle sai yläkaapit, koska kahdella muulla seinällä on ikkunoita ja terassinovi.
Vanhassa keittössä oli sellainen 90-luvulle ominainen tarjoiluaukko ruokatilaan. Sen yläpuolella oli rivi lasivitriinejä, joihin oli vuosien saatossa hillottu lasitavara, jos toinenkin. Suurin osa lasitavarasta päätyi kierrätykseen, mutta toki tarvitsemme esimerkiksi viinilaseja ja muita tärkeitä, kuten Nanny Stillin Grapponia -jälkiruokakulhosarjan, joka on saatu isomummilta, joka taas sai sen pilkkimällä, mutta se on eri tarina…
Mun hyperfocus tuntuu usein pyörivän säilytystilan maksimoimisessa. Säilytysratkaisut eivät kuitenkaan saa koskaan mennä yli visuaalisuuden ja mielelläni näkisin nämä käsi kädessä.
Takan viereen mahtui vitriini, johon lasitavarat sai laitettua eikä siihen ole keittiöstä pitkä matka. Kyseisessä vitriinissä säilytettiin ennen remonttia kirjoja, jotka ovat edelleen autotallissa pahvilaatikoissa. Kirjoista merkityksellisimmät tullaan säilyttämään ja niille on paikka 50-luvun kirjakaapissa, joka on vielä(kin) työn alla.
Lasitavaroiden jälkeen jäi vielä paljon kulhoa ja kippoa, jotka eivät löytäneet paikkaansa uudessa keittiössä. Haaveilin jo ennen keittiöremonttia trendikkäästä aamiaiskaapista, vaikka tiesin, ettei sellainen missään nimessä tulisi ikinä mahtumaan uuteen keittiöön. Siitä jäi kytemään idea seinäkaappiin, jota voisi itse tuunata.
Seikkailin visuaalisessa taivaassa eli Pinterestissä, jossa tuli aamiaiskaappi-hakusanalla vastaan coffee bar -kuvia, joissa ihmiset olivat tehneet itselleen ihania kahvipisteitä. Tälläinen ei ollut mielessä, mutta ideioita niistä kyllä sai.
Ostin Tori-kauppoina 50 eurolla täysin virheettömän Ikean Tornviken-astiahyllyn, jonka teräksenväriset putket päällystin mattamustalla dc fix -tyyppisellä muovilla, samoin takaseinän, jossa on lisäksi liitutaulupinta. En viitsinyt maalata, jos jossain vaiheessa taas haluankin täysin valkoisen hyllyn. Homma on vielä vähän kesken, koska takaseinään meinasin kiinnitellä vähän ripustuskoukkuja, mutta katsellaan miten tämä edistyy.
EnnenJälkeen
Tykkään kyllä tosi paljon, koska samalla sain ruokapöydän päätyyn talouspaperirullan. Sekin on vielä vähän sinne päin, mutta joku päivä keksin näppärämmän kiinnityksen nykyisen hamppunarun ja koukkujen sijaan. To be continued.
Keittiöremontti valmistui jouluna 2021, mutta keittiö oli täysin valmis varsinaisesti vasta keväällä 2022, kun kaikki puuttuvat keittiön osat oli saatu toimitettua, viimeiset jälkiasennukset tehtyä ja reklamaation kautta oli saatu jättää viimeinen loppulasku maksamatta.
Keittiövetimiä valitessa olisi aina järkevintä ottaa mallikappaleita kotiin sovitettavaksi. Meillä oli tilanne sellainen, että koska koko keittiö rakennettiin uuteen paikkaan, ei ollut mitään missä sovitella, koska ei ollut vielä koko keittiötä. Keittiö kaikkine materiaaleineen valittiin elokuussa 2021 ja vaikeinta oli juuri vetimien valinta.
Olisin halunnut krumeluurimmat ovet, mutta meillä on avokeittiö ja asunnon muut ovet ovat laakaovia. En lopulta halunnut keittiöönkään erilaisia eli peiliovia. Laakaovet ovat ihanan ajattomia, mutta vähän tylsiä. Mietin vastapainoksi jotain aivan mielettömän upeita vetimiä, mutta sellaisia ei ollut keittiöfirman tarjonnassa. Tässä vaiheessa remonttiprojektia hyytyi akku enkä jaksanut erikseen etsiä.
Valituksi tuli ihan vaan fiilispohjalta harjattu, hieman hohtava teräsvedin. En uskaltanut valita haaveilemiani mustia vetimiä, koska mietin että ne olisivat liian jyrkkiä ja jotenkin esiintyöntyviä, vaikka tasot ja välitilat ovatkin tummia. Keittiö ei ole kuvassa vielä täysin valmis, mutta tuollaiselta se näytti tammikuussa 2022, kun osa kaappien ovista vielä puuttui.
Vetimet tökkivät alusta saakka. Harjattu teräs ei värinä sopinutkaan oikeastaan ollenkaan ja siihen päädyttiin vain koska tasoissa on pientä hohtavaa hippua (joka ei oikeastaan näy).
Alapuolelta vedettävää vedintä en ollut koskaan ajatellutkaan, mutta päätin vähän repäistä. Useiden jälkiasennusten takia meillä kävi muistaakseni ainakin neljä eri asentajaa ja jokainen asensi vetimet eri tasoihin. Niitä sitten siirreltiin ja tilailtiin ovia uusiksi.
Käytössä huomattiin, että keittiön yläkkaappeihin asennetut vetimet oli edelleen asennettu liian alas. Ulosvedettävän liesituulettimen yläpuolella olevaa maustekaapin ovea ei mahtunut kunnolla avaamaan, jos liesituuletin oli päällä ja useinhan maustekaappia tarvitaan silloin, kun sitä ruokaa laitetaan. Harmitti vietävästi, koska vetimet olivat melko tyyriitä.
Tänä keväänä ärsytyskynnys kävi liian korkeaksi. Etsin verkosta mustia lankavetimiä kohtuuhinnalla, koska näinkin vähäkaappiseen keittiöön menee 20 vedintä. Kappalehinnat pyörivät 7-20 euron kieppeillä eli halvimmillaankin hintaa olisi tullut 140 euroa. Torissa joku myi 21 kpl Gigantin myymää Epoq-keittiön vedintä hintaan 100 euroa, mutta minusta vieläkin liian kallista (halvempi toki kuin uudet, joissa kappalehinta oli 12,90 kpl).
Tutkin tarkkaan mustien laadukkaittenkin (lue: kalliiden) lankavetimien materiaalit ja ne olivat järjestään samakkia. Löysin Biltemasta vetimen, josta ei käytetty nimeä lankavedin, vaan kädensija, mutta näytti samanlaiselta kuin mitä muut myivät lankavetimenä ja materiaali oli samakkia.
Tilasin nämä ja hintaa tuli 32 euroa, koska niitä sai kahden kappaleen paketissa hintaan 3,20 euroa. Ja voin kyllä suositella: helppo asentaa, koska vanhat ruuvit sai suoraan ruuvattua näihin, ja todella kauniit. Olisi pitänyt jo aiemmin vaihtaa, eikö?
Lyhyt ja ytimekäs päivitys: munakaappi sai viimein mustan sisuksen, jota suunnittelin jo munalan saapuessa.
Tuolloin 7/22 suunniteltu kirjakaappiprojekti ei ole vielä edennyt, joten kalkkimaalit on ostamatta. Sen sijaan ostin yhteen hyllykokeiluun dc fix -tyyppistä mustaa puujäljitelmää. Siitä jäi epämääräisiä paloja, jotka sain hyödynnettyä munalan seiniin. Ja välttää kyllä, en ole niin nökönuuka – riittää kun on musta ja munat pääsee framille 🙂
Mennyt vuosi on ollut yksi elämäni raskaimmista ja olenkin vain odotellut voimavarojeni palaamista. Kaikenlainen toiminta hoitaisi kyllä mieltä, mutta toistaiseksi on ollut ihan riittävää, että jaksan hengittää, nukkua ja syödä.
Jossain kohtaa pitäisi tarttua uusimman huonekalulöytöni eli 50-luvun kirjakaapin entisöintipuuhiin, koska väliaikainen Ikea-hylly alkaa nyppiä. Mutta motivaation lisäksi pitäisi vielä hankkia hienohiomakone, kuten Dremel, tai kuumailmapuhallin, koska maalinpoistoaine ei tehnyt pinnalle oikeastaan mitään. Juuri nyt kaikenlaisten vempainten vertailu verkossa vie järjen, joten se projekti saa vielä muhia.
Orastavaa toimintakyvyn paluuta on kuitenkin ollut havaittavissa, koska olen pyöritellyt pitkään yhtä valaisinongelmaa. Ostin ehkä 10 vuotta sitten pöytävalaisimen muistaakseni 50 % alennuksella Ellokselta. Valaisinta ei ole juurikaan käytetty, koska sen organzavarjostin päästää kaiken valon läpi. Ostin himmeimmän polttimon minkä löysin, mutta edelleen valo häikäisee silmiin.
Aivoni raksuttivat tämän kimpussa yötä päivää ja yhtäkkiä muistin vanhan strutsinsulkapuuhkan 90-luvulta! Se on ostettu työpaikan 20-luvun juhliin yhdessä pitkien hansikkaiden ja tupakkaholkin kanssa. Hanskat ja holkki ovat reilussa 20 vuodessa hukkuneet, mutta puuhkan tiesin olevan jossain jemmassa. Vihdoin muutamien tuntien päästä löysin ruttuisen paperipussin komeron perältä.
Pysyvää liimakiinnitystä en halunnut tehdä, jos organzapinta taas jossain kohtaa maistuisikin. Kieputin vain puuhkan varjostimen ympärille ja kiinnitin runkoon teräksenvärisillä klemmareilla. Ja miten kiva tunnelmavalo!
Ikääntyvässä talossa on pitänyt pohtia, että kumpi kalliista remonteista tehdään ensin: sauna-, kylpyhuone- kodinhoitohuoneosaston vai keittiön remontti.
Molemmat ovat niin sanotusti ehdottomasti tehtäviä remontteja, mutta koska perheen lasten kasvaessa tilaa oli liian vähän, päätimme teettää ensin keittiöremontin, jossa samalla siirrettiin keittiö toiseen huoneeseen ja näin saatiin kaivattu lisähuone. Lisäksi tehtiin tiivistystä katon, seinien ja lattian liitoskohtiin, ja pintaremontoitiin koko omakotitalon toinen puoli.
Rahaa on auttamatta liian vähän sen menekkiin nähden eli ensin maksellaan edellistä remonttia jokunen vuosi. Remonttia odotellessa on kuitenkin ollut pakko ihan vähän entrata, että sietää asustella.
Kellastunut mäntypaneelikatto maalattiin tässä joku vuosi sitten uusiksi ja samalla uusittiin vanhanaikainen loisteputkivalaisin paremmin valaisevaan led-valaisimeen. Ihmeen paljon valon tuntu lisääntyi katon vaalentamisella.
Katon maalaamisen jälkeen ainoaksi männynsävyiseksi jäi saunanovi, joka alkoi näyttää vielä karseammalta yksinään. Päätin vaihtaa sen väriä ja käytin (muistaakseni) Tikkurilan Supi-saunavahaa kaksi tai kolme kerrosta, että tuli peittävä. Puunsyyt näkyvät silti hyvin läpi. Valkoistakin sävyä mietin, samoin mustaa, mutta kumpikaan ei sovi sini-harmaasävyisiin kaakeleihin (jotka on K-A-M-A-L-I-A).
Harmaasta ovesta tulikin kiva ja vahamainen pinta hylkii hyvin kosteutta. Tunkkaiset männynsävyt on nyt häivytetty paitsi saunahuoneesta. Nyt voidaankin vain odotella suurempaa remonttia, joka on jo suunniteltu eli käytännössä melkein tehty. Puuttuu enää vain rahoitus 🙂
Nyt tulee tarina vanhan peräkärryn uudistamisesta. Tämä ei ehkä kosketa kovin monia, mutta itselle tämä oli onnistuminen.
Joku saattaa haluta sijoittaa toista tuhatta euroa peräkärryyn, joka suurimman ajan seisoo pihalla. Minä en. Meillä on pieni peräkärry 90-luvulta, jonka äitini lahjoitti melko huonokuntoisena ehkä kymmenen vuotta sitten saatesanoin: se pohja kannattaa varmaan kohta jo korjata…
Koska kärryllä on kuskattu melko kevyttä tavaraa on pohjan korjaaminen vaan aina jäänyt. Jo pari kesää sitten etsiskelin valmiiksi leikattuja peräkärryn pohjavanereita, mutta ne maksoivat useita satoja. Huomasin, että ylipäätään pohjavaneri (filmivaneri) oli järkyttävän kallista. Eikä meillä ollut tasosirkkeliä, jolla levyn olisi saanut itse leikattua oikean kokoiseksi. Tutkin myös vinkkejä miten työn voisi tehdä itse, mutta tuntui melko mahdottomalta ilman erilaisia työkaluja, joten taas homma unohtui.
Viime kesänä pohja alkoi kuitenkin näyttää lähinnä kreppipaperilta. Sitten pitikin yllättäen hakea mopoikään kasvaneelle teinille menopeli parinkymmenen kilometrin päästä. Myyjä opasti laittamaan mopon jalalle ja liinoilla kiinni. Näin tehtiin ja päästiin matkaan. Matka katkesi heti alkuunsa, kun mopon jalka rusahti peräkärryn pohjan läpi. Päästiin vähän useamman kuin kahden pysähdyksen taktiikalla pikkuteitä kotiin, mutta pohja oli aivan pakko uusia.
Hintavertailun ykkönen oli Sarokas, jossa filmivanerin hinta toimituskulujen jälkeenkin jäi paljon muita edullisemmaksi. Tilasin pohjan kokoon parhaiten sopivan 9 mm:n paksun filmivanerilevyn (1250 x 2500 mm). Nyt en enää muista meidän Muuli-peräkärryn mittoja, mutta molemmista sivuista piti sahata vain melko vähän eli hukkapaloja ei juurikaan jäänyt.
Sahaamisessa olikin hommaa: käsisahalla suoraan ja hiton pitkä matka. Mutta jaksettiin, kun vaihdettiin vuoroja ja päästettiin pari kirosanaa. Sitten irrotettiin vanha pohja, joka lähti parissa osassa repeillen ja tietenkin ilman popniittejä, jotka olivat niin ruosteessa, että jäivät runkoon kiinni.
Meni melko kauan saada hakattua vanhat popniitit metallirungon reijistä ulos. Siinä pääsi jälleen muutama kirosanaa, mutta saatiin melkein kaikki pois. Pari kinkkistä taisi jäädä lokasuojan alle.
Rungon reijät piti saada merkattua poraamista varten pohjavaneriin, joten nostettiin kahteen pekkaan kärry pystyyn. Toinen piti kärryä pystyssä ja toinen merkkasi pohjan kautta kynällä metallirungon reikien paikat vaneriin. Ei muuta kun kärry alas ja vaneria poraamaan. (Tosi asiassa aina pari reikää unohtui merkata niin, että painavaa kärryä nostettiin ja laskettiin vähän helvetin monta kertaa.)
Poraamisen jälkeen pohjavaneri laitetiin paikalleen ja huomattiin, että ei vitsit, vaikka kuinka tarkasti merkattiin, oli suurin osa reijistä aavistuksen väärissä kohdissa. Tässä vaiheessa pääsi muistaakseni jo useampi kirosana.
No, reijät saatiin suurennettua kaivertamalla niitä ristipääruuvarilla, koska heittoa ei ollut montaa milliä. Vanerilevyn reijät saatiin näin sen verran kohdilleen, että popniitit osuivat metallirungon reikiin. Popniittikoneen käyttö vaati vähän harjoittelua ja pari ensimmäistä meni pieleen. Itsehän toimin tässä kohtaa jo pelkästään työnjohdollisissa tehtäväissä, koska popniittihommat eivät kuulu vahvuuksiini. Lopuksi sahatut reunat sudittiin kyllästeellä, josko pohja kestäisi paremmin säänvaihteluita.
Melko kohtuuttoman ähkimisen jälkeen meillä oli vihdoin peräkärryssä uusi vahva pohjavaneri. Voittajafiilis, koska oli ”ihan ite” asennettu (tyylipisteitä ei jaeltu) ja kustannustehokkaasti (työtunteja ei hinnoiteltu).
Vanha pohjavaneri poistettuUusi peräkärryn pohjavaneri paikallaan
Mikään ei ole niin ihanaa kuin päässä poksuvat miljoonat ideat, joista joskus joku onnistuu päätymään valmiiksi asti. Pidän ajatuksesta, ettei tarvitse ostaa uutta, vaan ideoida olemassa olevista tavaroista jotain uutta. Ja jos menee puihin, niin aina voi kokeilla seuraavaa ideaa. Ymmärrän hyvin miksi monet aivotyöläiset täyttävät vapaa-aikansa toiminnalla. Pää kiittää, kun tekee käsillä.
Talouspaperia tarvitaan ruokapöydässä sekä keittiössä, mutta talouspaperiteline tuntuu olevan aina väärässä paikassa. Meillä on ruokapöydän päässä on seinähylly, jonka kannattimiin keksin laittaa valkoiseksi maalatun harjanvarren. (Löysin ideahöyryissäni varastosta vain lyhyitä pätkiä, mutta liitin ne toisiinsa poranreikään liimatuilla puutapeilla. Saatan vielä joskus ostaa ehjän varren, jos muistan).
Ensimmäinen versio oli liian leveä, toinen taas vähän koruton. Ehkä jatkojalostan vielä visuaalisesti, mutta käytännössä toimii kyllä hyvin. Musta muoviputki on lasten leluista, lanka on linjalankaa varastosta ja pallot askartelupalloja.
talouspaperiteline 1talouspaperiteline 2
Puutarhatuolit on aina linnunkakassa. Halusin takapihalle jonkun himmelin, joka karkottaisi linnut. Koiralle ostettiin vielä tässä vaiheessa purkkiruokaa ja niitä purkinkansia kertyi jatkuvasti. Siitä se(kin) ajatus sitten lähti. Kuviot on maalattu vanhoilla kynsilakan jämillä.
PurkinkansiPurkinkansihimmeli
Loput jutut onkin enemmän kirppislöytöjä Torista. Remontin jälkeen uusi makuuhuone näytti alastomalta pelkän runkopatjasängyn kanssa. Mietin hyllyjä sängyn yläpuolelle, mutta juuri tasoitettuun ja maalattuun seinään ei vain voinut tehdä reikiä. Pongasin Torista just oikeanlaisen päädyn 20 eurolla. Myöhemmin huomasin, että Veke myy samaa sängynpäätyä hintaan 199,-.
Ja siis minun piti elää yli 40-vuotiaaksi oppiakseni, että kananmunat säilyvät (ja niistä on parempi leipoa, jos leipoisi) huoneenlämpöisenä. Ja että niille on olemassa munakaappeja. Ihan mahtavaa, Torista kympillä! Maalaan munalan jossain kohtaa sisältä mustaksi, kunhan saan ostettua kalkkimaalia seuraavaa suurempaa projektia varten…
SängynpäätyMunala
…joka on niin ikään Tori-löytö muistaakseni 30 eurolla: 50-luvun kirjakaappi. Se näyttää nyt tältä (alin kuva), mutta kunhan poistan valkoisen lohkeilleen maalin, hion, teen hyllyt, maalaan mustavalkoiseksi ja hankin vetimet, niin hyvä tulee. Yritän muistaan laittaa siitä kuvan. Siitä tulee tv-taso. Siis jos se päätyy valmiiksi asti…
Tämä on tarina unelmien remontista. Sellaisesta, josta oli haaveiltu toista vuosikymmentä. Sellaisesta, johon ei uskottu koskaan uskaltavamme tarttua. Remonttiin tarvittiin täsmälleen oikea ajoitus taloudellisesti ja henkisesti. Lisäksi siihen tarvittiin tuhansia tunteja ajatustyötä, suunnittelua, yhteydenottoja ja luottamuksen rakentamista eri tekijöiden välillä.
Homma lähti liikkeelle jo vuosia sitten lisähuoneen tarpeesta. Meitä oli kuusi asukasta ja makuuhuoneita yksi liian vähän. Tilanne syksyllä 2020 oli se, että joko remontoisimme nykyisen asunnon suuremmaksi tai muuttaisimme suurempaan. Päädyimme siihen, ettei mikään remontti tai viemäreiden siirto voisi maksaa yhtä paljon kuin yli viisi huonetta ja keittiö pääkaupunkiseudulta. Meillä oli jo neliöiltään sellainen, piti vain rakentaa väliseinä ja vähän siirtää keittiötä. Noin niinkuin yksinkertaistettuna.
PohjapiirustusK:11,3 m2 on tuleva uusi makuuhuone ja R:8,7m2 on tuleva keittiö, olohuoneen ja tulevan keittiön väliä jakaa ruokapöytä.
Päätimme samalla myös lisätiivistää lattian, seinien ja katon liitoskohtia, joissa oli ilmavuotoja, maalata seinät ja katot, vaihtaa kaikki pintamateriaalit ja uusia tietenkin se keittiö, joka rakennettaisiin täysin uuteen tilaan. Remontoitavaa oli yhteensä noin 45 neliömetriä ja se käsitti olohuone- ja ruokatila-alueen, johon sunniteltaisiin uusi keittiö sekä vanhan keittiön, johon tulisi kaivattu lisämakuuhuone.
Keittiön seinäkeEntinen keittiö, tuleva makuuuhuoneTuleva keittiö
Tarjousten pyytäminen käy työstä
Aloitimme homman vierailemalla paikallisessa K-Raudassa 5/2021. Olin lukenut, että heillä on Remonttimestari-palvelu, joka tarkoittaa, että itse ei tarvitse suunnilleen kuin maksella laskuja, koska ammattilaiset toimivat projektipäällikkönä huolehtien ihan kaikesta. Meille luvattiin alustava suunnitelmakin jo muutaman viikon päästä. Lopulta tämä oli ihan viimeinen paikka, josta suunnitelman ja tarjouksen saimme ja koko remontti oli siinä vaiheessa jo suunniteltu.
Tämän jälkeen kävimme Ikeassa, josta ei kuitenkinaan löytynyt tarvittavan muunneltavia mittoja hankalaan tilaan. Palvelu sinällään oli mutkatonta ja toimivaa. Lähetin tarjouspyyntöjä myös muutamaan muuhun keittiöfirmaan, joista toiseen palattiin, mutta melko hitaaasti vasta remontin ollessa pitkällä. Toiseen taas lähettelin sähköpostia ja melkein anelin tarjousta parikin kertaa, mutta eivät ikinä palanneet. Heillä oli ilmeisesti jo aivan tarpeeksi asiakkaita. Harmi sinällään, koska parhaat kaapinovet löytyivät sieltä.
Valittu keittiötoimittaja
Parhaiten ongelmiimme vastattiin Tammiston Keittiömaailmasta. Tosin siinä vaiheessa suunnitelmakin oli niin hioutunut, että tiesimme mitä halusimme. Heille taisin esitellä keittiösuunnitelman version nro 5. Myös urakoitsija oli jo tässä vaiheessa valittu. Keittiömyyjä kävi mittaamassa tulevan keittiön ja tilaus oli sisällä melko vaivattomasti. Osa kodinkoneista siirtyi vanhasta keittiöstä, mutta kaapin alle integroitavat pakastimet, liesituuletin, keittotaso ja hana tulivat keittiötoimittajalta.
Kävimme myöhemmin myymälässä valitsemassa Petrakeittiöiden sileän valkoisen oven, lippavetimet harjattuna teräksenä sekä katinkultamaisesti kimaltavat tummat laminaattitasot. Tai oikeastaan vallitsevasta pandemiatilanteesta johtuen alunperin valitsemaamme betonijäljitelmätasoa ei saatukaan, vaan vaihdoimme sen myöhemmin lennosta tähän toiseen, joka on kyllä kivempi, koska ensimmiseksi valitsemamme oli vähän sinertävä eikä siten paras mahdollinen. Toimitus saatiin sovittua sopivaan ajankohtaan 11/2021, jolloin kaikki pohjatyöt olisivat valmiina.
Urakoitsija
Keittiön pohjatyöt, putkien ja viemäreiden siirtämisen, huoneen rakentamisen vanhaan keittiöön, lattioiden, seinien ja kattojen saneerauksen ja kaikki muut tarpeelliset työt teki omalta kylältä löytynyt saneeraus Raitolehto Oy. Heidän työhönsä oltiin todella tyytyväisiä (ja tiedämme kuka meille tekee seuravaan saneerauksen eli kylpyhuone- ja saunaremontin). Ilman loistavaa saneerausalan ammattilaista olisimme olleet monta kertaa niin sanotusti kusessa. Tällainen suosittelu vähän arveluttaa, koska siinä saattaa käydä niin, ettei urakoitsijalla ole enää aikaa meidän tuleville remonteille 🙂
Remontti alkaa purkamisella
Remontti alkoi vanhan keittiön purkamisella 1.11.2021, reilu kuukausi ennen uuden keittiön toimitusta. Keittiön virkaa koko kuuden viikon remontin ajan toimitti kodinhoitohuone. Se vasta olikin mielenkiintoista aikaa: kuuden hengen perhe peseytyi, pesi pyykit ja ruokaili muutaman neliön tilassa.
Mutta selvittiin, läheisyys lämmitti, ja se olikin ehkä pienin paha koko remontissa. Lisäksi luvattiin perheen teineille epämukavuuden kompensaationa tilata joka viikonloppu ruokaa. Sillä mentiin ja melkein jo kyllästyttiin pizzaan ja kebabiin.
Vanhan keittiön seinäkeVanhan keittiön seinäke purettunaSeinäkkeen tilalle seinäVanha keittiö, tuleva makuuhuone
Muutama henkeä salpaava jännitysmomenttikin tuli saneerausvaiheessa vastaan, mutta niistä selvittiin. Rytmihäiriötä pukkasi, kun putkimies ryömi tuulettuvaan alapohjaan siirtämään viemäriä vanhasta keittiöstä uuteen, mutta viemäriä ei löytynytkään. Viemäri oli nostettu alapohjan sisään juuri siinä kohtaa.
Onneksi ammattilaiset keksivät hoidella timanttiporaajan paikalle ja viemäri siirtyi hieman toisesta kohtaa, mutta siirtyi kuitenkin. Vesiputket siirtyivät katonrajan kautta alas ja terassinoven levennetyn kynnyksen alta uuteen keittiöön.
Keittiön asennus
Kuten tiedetään on kaikilla keittiöfirmoilla erilaisia myynti- ja asiakaslupauksia mittava määrää. On laatutakuuta ja projektilupauksia, ja kaikki kuulostavat musiikilta korville siinä sopimusvaiheessa. Olin itse kuitenkin todella aktiivinen ja opettelin mahdolliset sudenkupat etukäteen: mm. tilaa aina tarkistusmittaus myyjältä, koska silloin myyjä on mitoista vastuussa ja kysy erilaiset skenaariot, mikäli toimitus viivästyy. Check.
Asennus sovittiin joulukuun ensimäiselle viikolle. Asentajan piti tulla keittiötehtaan mukaan maanantaina, mutta laittoikin viestiä että tulee vasta tiistaina, mutta että koko homma vaatii vain kolme päivää. Vannotin, että valmista tulee olla ennen perjantaille sovittua sähkömiestä. Ei mitään ongelmaa kuulemma.
No asentaja tuli, mutta ei saanut tehtyä kovinkaan paljon, koska ei osannut (!), osia puuttui tai ne olivat väärän mittaisia. Pahin kaikesta oli täydellinen mittavirhe keittiön ainoalla ehjällä seinällä eli myyjä oli sittenkin mitannut sen kymmenen senttiä liian pitkäksi.
Asentaja ei myöskään suostunut missään vaiheessa olemaan yhteydessä keittiömyyjään, vaan se jäi meille asiakkaille. Myyjää ei saatu kunnolla kiiinni eikä mikään tuntunut oikein edistyvän. Asentaja tuli joka päivä myöhemmin ja myöhemmin eikä hänen työhönsä kuulunut tämä, tuo eikä varsinkaan se.
Lopulta oma urakoitsijamme riensi paikalle, että saatiin mm. koloporalla tasopistorasioille reiät, astianpesukoneelle putkien reiät ja liesituuletin yhdistettyä hormiin. Vääränkokoisia kaappeja ja tasoja sekä puuttuvia valaistuksen osia tilattiin lisää, mutta toimitukseen menisi viikkoja. Jep jep. Saatiin kuitenkin keittiö jotenkin asuttavaan kuntoon jouluksi 2021.
Jälkitoimitus
Pyysimme jälkiasennukseen ehdottomasti eri asentajan ja Novart-tehdas onneksi kuuli toiveemme. Tehtaan oma asentaja saapui 1/2022 ja totesi, että keittiö oli hyvin puutteellisesti asennettu, suorastaan virheellisesti. Runkoja ei oltu kiinnitetty lainkaan seinään, mikä oli sinällään hyvä, koska asentaja joutui siirtäämään kaikkia kaappirivejä tason alla, koska ne oli asennettu väärään kohtaan eikä mm. roskiskaappi mahtunut aukeamaan ollenkaan kulmakaapin vetimen takia.
Listalla oli kymmeniä puutteita, jotka useimmat asentaja pystyi korjata, mutta pahin puute oli jälkitoimituksena tilattu liian syvä yläkaappi, joka toimitettiin jälleen väärän mittaisena. Tällä kertaa liian matalana. Tämän vuoksi myöskään led-valoja ei saatu asennettua, koska ne olisi pitänyt asentaa yläkaappien alle. Myös kaapinovia tilattiin uusiksi, koska eri asentajat olivat asentaneet vetimet eri korkeudelle.
Jälkitoimituksen jälkitoimitus
Jälkitoimituksen jälkitoimituksena 2/2022 saapui jälleen uusi jälkiasentaja. Tämä tehtaan asentaja oli niin ikään hyvin ammattitaitoinen ja pahoitteli kovasti tilannetta. Hän sai loputkin keittiöstä paikoilleen ja opasti meitä kertomaan tulevalle sähköasentajalle miten led-valot asennetaan. Keittiömaailma oli tässä välissä luvannut maksaa sähköasentajan lisäkäynnin aiemman käynnin ollessa turha, koska valaistusta ei saatu asennettua.
Mitä jäi käteen?
Käteen paljon pahaa mieltä. Olin remontin eri vaiheissa lähettänyt s-postia ja yrittänyt soittaa keittiömyyjälle sekä myymäläpäällikölle, mutta kukaan ei vastannut. Jouduin laiminlyömään omia töitäni, koska soittelin, kirjoittelin viestejä, keskustelin asentajien kanssa ja yritin organisoida koko hommaa, että remontti saataisiin maaliin.
Oli täysin hyväksymätöntä, että oma urakoitsijamme joutui laskuttamaan meitä tekemistään keittiöasentajan töistä, koska keittiöasentajan mukaan työt eivät kuuluneet hänelle. Keittiömaailmasta vastattiin vasta jälkikäteen, että kyllä olisi kuulunut. Se ei auttanut meitä akuutissa vaiheessa, koska ilman urakoitsijan tekemiä hommia ei putki- eikä sähköasentaja olisi päässyt ikinä tekemään töitään. Olisimme varmasti vieläkin ilman sähköjä, vesihanaa, viemäreitä, tiskikonetta ja liesituuletinta.
Itse keittiö
Olemme tosi tyytyväisiä itse keittiöön. Se olisikin ollut kamalaa, jos koko urakan jälkeen olisi vielä pettynyt ulkonäköön. Mutta toistaiseksi näyttää hyvältä ja toimii. Tila oli haastellinen, koska kaappitila väheni vanhaan keittiöön nähden ja esimerkiksi seinäkaappeja saatiin ikkunoiden takia vain yhdelle seinälle.
Mutta 90-luvun keittiöön nähden uusissa laatikoissa on kaikki hyvin esillä, laatikot ovat syviä ja ne sulkeutuvat niin ihanan hiljaisesti. Myös kattiloille on oma kulmakaappi ja puolikas apteekkarinkaappi uunin vieressä kätkee kaikki korkeat öljy- ja etikkapullot, muropaketit jne. Erittäin hyvä ratkaisu, suosittelen.
Täyskorkeaa pakastinkaappia ei jääkaapin viereen mahtunut, mutta näppärästi yhtä keittiösuunnitelman versiota hyväksikäyttäen suunnittelin kaksi puolikasta pakastinta integroituina kaappeihin saarekkeen tason alle. Toimii! En oikeastaan keksi mitään muutettavaa, koska jokainen kolo on tullut mietittyä etukäteen eikä vaihtoehtoja enää oikeastaan jäänyt.
Pintamateriaalit
Lattia on Lektar Indoor 34 vinyylilankkua sävyssä PV3303. Tosi kiva, ei punerra, kellerrä eikä ole harmaa. Kestää koiran, lapset ja roiskeet. Seinät on sävytetty Tikkurilan Laasti-sävyllä, joka oli pitkän tutkimisen tulos, koska harmaa on hankala. En pidä punertavasta, sinertävästä enkä vihertävästä harmaasta. Tämä sävy on täysi kymppi. Saattanen jaksaa kirjoitella materiaali- ja muista hankinnoista vielä erillisen kirjoituksen.
Kaapit paikoillaanMelkein valmista
Reklamaatio
Maksamatta oli 500 euron ”pantti”, joka tuli maksaa jälkiasennuksen jälkeen, kunhan keittiö olisi täysin valmis. Tein Keittiömaailmaan virallisen reklamaation 5/2022 eli kasasin yhteen kaiken tapahtuneen ja ehdotin loppulaskun kuittaamista hyvityksenä. En suinkaan syyttänyt vain keittiömyyjää, koska mm. keittiön ensimmäinen asentaja oli tehtaan alihankkija ja täysin ammattitaidoton eikä hoitanut omaa työtään. Mutta myös myyjän tekemä mittavirhe kuitattiin ”olette varmaan siirtäneet seinää” -tyyppisellä mutinalla, josta jäi kyllä asiakkaana karvas maksu kurkkuun.
Perustelin vaatimukseni 500 euron hyvityksestä myös sillä, että Täyden palvelun Keittiömaailma -lupaus ei täyttynyt oikein miltään osin. Ikävintä on se, että asiakas kärsii aina tapahtuipa virhe missä tahansa kohtaa toimittajan ketjua ja puutteellinen asiakasviestintä pahentaa tilannetta. Reklamaatio hyväksyttiin, mikä oli vähintä mitä myyjä saattoi tehdä, koska kyse oli kuitenkin melko pienestä summasta asiakkaan vaivannäköön, harmiin ja omaan ajankäyttöön nähden.
Loppu hyvin eikä mennyt kuin melkein vuosi..! (Tämä lähinnä loppukaneettina ja huomioonotettavaksi kaikille teille muille keittiöremonttia suunnitteleville.)
Uusi keittiöString-hyllyVielä vähän koruton makuuuhuone
Niin olimme perheenä innoissamme uudesta porealtaasta, että unohtui päivitellä asiaa myös täällä. Helsinki Lay Z Spa -allas otettiin käyttöön toukukuun puolivälissä 2021. Ilman lämpötila oli ehkä +10-15 astetta.
Altaan täytössä meni tunteja ja kaupungin putkista tulevan, ehkä 5-asteisen veden lämmittäminen vei ikuisuuden. Ainakin lasten mielestä. Alun shokkiklooraukset ja muut jäivät myös kiireessä tekemättä. Niitä hommia sitten opeteltiinkin pitkin kesää, koska altaassa oli välillä limaa ja välillä vesi oli täysin harmaata. Mutta kyllä se loppukesästä jo onnistui.
Eteläsuomalainen Kreeta
Somistin allasalueen perheen Kreetan matkan korvaukseksi Rustan aurinkovarjolla (hyvin halpa, kiinnitys vain nippusiteillä aidantolppaan – toimii). Hellekesä helli meitä myös sähkölaskuasiassa, sillä allasta ei tarvinnut juurikaan lämmittää. Allas on toiminut ihanana rentouttavana porealtaana sekä ihan lasten uima-altaana.
Itse rakastan ehkä eniten lillua ihan hiljaa lämpimänä, mutta pimeänä elo-syyskuun iltana kuohuvan lasillisen kanssa ja etsiä erilaisia tähtikuviota. Siinä tuntee hetken olevansa osaa suurempaa kaikkeutta. Kunnes joku hyppää uimalaseissa viereen riehumaan 🙂
Liian myöhään viime keväänä tajusin, että ei olla kesällä 2020 pääsemässä lomareissuun Kreikkaan eikä liioin Linnanmäelle eikä mihinkään muuallekaan, missä on kanssakulkijoita. Että kuivalla kotipihalla tullaan kököttämään koko kesä, koska vuokramökitkin olivat kaikki jo varattuja. Miten omalle takapihalle voisi loihtia Välimeren tunnelmaa tai edes Saimaan mökkifiilistä?
Meillä on siinä mielessä kiva tilanne, että sivuportista pääsee lähelle joenvarteen uimaan, mutta koronatilanteessa pieni ranta oli aivan liian täynnä eikä turvaväleistä ollut tietoakaan. Piha tarvitsi kipeästi jotain allasta.
Paljusta en innostunut, koska se on kallis. Lisäksi sen lämmittäminen vaatii puita ja meillä takka plus sauna nielevät puita aivan tarpeeksi. Uima-altaan kaivamien pihaan tuntui niin ikään liian kalliille ja muutenkin järjettömälle idealle uhrata puolet pihasta altaalle, jonka hoitamisessa menisi järki (olen kuullut).
Jäljelle jäi kevyempi vaihtoehto eli puhallettava poreallas. Olin aiemmin naureskellut näille, mutta kuulin niistä pelkkää hyvää. Ja naureskelu loppui viimeistään siihen, että kun päätin sellaisen hankkia, ja niin oli muutama muukin päättänyt. Ne olivat euroopanlaajuisesti loppu. Maahantuojat ilmoittivat altaita saapuvaksi vasta ehkä huhtikuussa 2021.
Kevättä -21 odotellessa päätin rakentaa tulevalle altaalle pohjan, koska eihän sitä epätasaiselle nurmikolle voisi kuitenkaan laittaa. Suunnittelu lähtee meikäläisellä aina piirtämisestä: pitää saada jotain visuaalista näkyviin, että toinen puolisko saa ajatuksesta kiinni .
Näin verkossa patioita, joiden perustuksina oli käytetty eurolavoja. Kuulosti edulliselle ja helpolle, joten tuumasta toimeen. Kuutta eurolavaa varten kaivettiin pintanurmea pois niin, että lavat saatiin mahdollisimman tasaisesti suodatinkankaan päälle. Lavat on kiinnitetty toisiinsa naulauslevyillä. Ruskeansävyistä painekyllästettyä terassilautaa sai edullisimmin Byggmaxista. Hukkapaloja en halunnut, joten laudat jatkuvat sujuvasti eurolavojen ”koolausten” kohdissa. Ruuveina on tarpeeksi pitkät, ruostumattomat terassiruuvit.
Valmis patio näytti alastomalta, joten visioni mukaisesti siihen tehtiin kevyet kaidetolpat ja kaiteeksi paksu köysi. Löysin verkosta käsityöläisen, joka teki kaiteet väriä myöten valmiiksi ja hitsasi metallista tolppakengät ja tolpanhatut. Uskomaton löytö! Pihapiiristä kaivettiin ylös pari liian tiheään istutettua tuijaa ja siirrettiin pation viereen näkösuojaksi. Niiden juureen siirrettiin pari kuunliljaa ja heinää, jotta patio ei lilluisi irrallisen näköisenä. Nykyisen terassin sivusta tehtiin jämäpätkistä ”laituri” eli polku, josta tulevaan altaaseen pääsee, jos terassilla on pöytää tai muuta edessä. Vaikka allasta ei vielä saatukaan, niin muutamat kreikankorvikedrinkit patiolla kyllä ehdittin juoda jo kesällä 2020.
VALKOISEN TALON TARINOITA 