Isompaa remppaa odotellessa

Ikääntyvässä talossa on pitänyt pohtia, että kumpi kalliista remonteista tehdään ensin: sauna-, kylpyhuone- kodinhoitohuoneosaston vai keittiön remontti.

Molemmat ovat niin sanotusti ehdottomasti tehtäviä remontteja, mutta koska perheen lasten kasvaessa tilaa oli liian vähän, päätimme teettää ensin keittiöremontin, jossa samalla siirrettiin keittiö toiseen huoneeseen ja näin saatiin kaivattu lisähuone. Lisäksi tehtiin tiivistystä katon, seinien ja lattian liitoskohtiin, ja pintaremontoitiin koko omakotitalon toinen puoli.

Rahaa on auttamatta liian vähän sen menekkiin nähden eli ensin maksellaan edellistä remonttia jokunen vuosi. Remonttia odotellessa on kuitenkin ollut pakko ihan vähän entrata, että sietää asustella.

Kellastunut mäntypaneelikatto maalattiin tässä joku vuosi sitten uusiksi ja samalla uusittiin vanhanaikainen loisteputkivalaisin paremmin valaisevaan led-valaisimeen. Ihmeen paljon valon tuntu lisääntyi katon vaalentamisella.

Katon maalaamisen jälkeen ainoaksi männynsävyiseksi jäi saunanovi, joka alkoi näyttää vielä karseammalta yksinään. Päätin vaihtaa sen väriä ja käytin (muistaakseni) Tikkurilan Supi-saunavahaa kaksi tai kolme kerrosta, että tuli peittävä. Puunsyyt näkyvät silti hyvin läpi. Valkoistakin sävyä mietin, samoin mustaa, mutta kumpikaan ei sovi sini-harmaasävyisiin kaakeleihin (jotka on K-A-M-A-L-I-A).

Harmaasta ovesta tulikin kiva ja vahamainen pinta hylkii hyvin kosteutta. Tunkkaiset männynsävyt on nyt häivytetty paitsi saunahuoneesta. Nyt voidaankin vain odotella suurempaa remonttia, joka on jo suunniteltu eli käytännössä melkein tehty. Puuttuu enää vain rahoitus 🙂

Sävymaailma on rauhallisempi kuin puunvärisenä.

Kenkiä, kenkiä, kenkiä

Kerroin aiemmin kenkien säilytystä koskevasta ongelmasta. Olen käyttänyt useita aamuyön hämäriä tunteja miettiäkseni toimivaa ja lapsiakin tyydyttävää ratkaisua niin, että kengät oikeasti päätyisivät kyseiseen paikkaan. Kahlasin netistä läpi ideoita, mutta useissa ideoissa kenkiä oli noin kuusi paria, jotka lisäksi olivat tyylikkäitä manolo blahnikeja tai siistejä kerran juostuja lenkkikenkiä. Sellaiset kannattaakin asetella kaikkien näkosälle. Tosielämässä kengät ovat usein kuraisia, linttaan astuttuja street-tossuja ja savisia saappaita. Kuuden hengen perheessä on myös kenkiä kuusinkertainen määrä.

Kodinhoitohuoneen kolmikerroksinen ja kevyt kenkäteline löytyi kerran Lidlistä. Kenkätelineelle oli muutava kriteeri; keveys, kiva ulkonäkö ja siirrettävyys, sillä sen takana on vesimittari, joka pitää päästä lukemaan ainakin kerran vuodessa. Kenkäkuivuri (Clas Ohlsson) on vähän niin kuin piilossa, se kun ei ole ulkonäöltään mikään ruusu, (mutta toiminnallisuudeltaan kyllä ehdoton). Kodinhoitohuoneen taso oli aiemmin koko ajan täynnä tavaraa, joten se oli melko hyödytön. Ostin kuusi vanerista, mustaksi maalattua eri kokoista laatikkoa (Tokmanni, poistomyynti) ja asettelin ne tasolle niin, että niihin mahtuu mahdollisimman monta kenkäparia. Yläkaapeissa ei sentään ole kenkiä eikä liioin laatikoissa kaappien päällä.

Tämä ratkaisu on nyt ollut toiminnassa muutamia viikkoja ja kyllä ne kengät joihinkin näistä hyllyistä ovat eksyneet joko itsekseen tai kehotettuna. Kaikki ovat sitä mieltä, että on mukavampi tulla kotiin, kun ei tarvitse loikkia kymmenien kenkäparien ohi. Kannatti siis valvoa ja miettiä.