Pientä puhdetta käsille

Olen huomannut rentoutuvani eniten silloin, kun teen käsillä jotain josta syntyy jotain. Ei niin väliä mitä ja mihin käyttöön, kunhan aivot pääsevät käskyttämään käsiä.

Mieheni purki tietokoneen kovalevyn (tai mikä sen möntin nimi nyt onkaan) ja jätti minulle hienoja, metallisia levyjä ja renkuloita. Niistä syntyi moderni himmeli.

IMG_20180509_151819

Vanhasta lastenhuoneen kattovalaisimesta syntyi uusi valaisin. Lampusta on purettu kankaat ja kehikon ympärille on kieputettu saumalankaa ja vähän bing bling -nauhaa. Valaisin odottaa vielä jotain spesiaalia, mutta en ole keksinyt mitä. Sen sijaan tosi nopea ratkaisu pöytälampun rikki menneen varjostimen tilalle löytyi verkkosukkahoususta! Ei paha, vaikkei ehkä ihan lopullinen olekaan…

IMG_20180515_092107

Pieniä sieviä juttuja

Onneksi on mielikuvitusta ja pää täynnä ideoita. Joskus idealähetyksiä tulee keskellä yötä ja toisinaan taas autolla ajaessa. Pam! Tulee hurja tarve saada joku tietty asia ratkaistua. Yleensä se on tehtävä myös heti.
Olin miettinyt pitkään miten saisin suureen tilaan verhot edullisesti. Eikä mitä tahansa verhoja, vaan sellaiset jotka eivät peittäisi näkymää, mutta häivyttäisivät rumat ikkunanpokat. Eivätkä ne saisi olla kovin hallitsevat, sillä ikkunoita on yhteensä 11 kappaletta olohuone-ruokatila-keittiössä-yhdistelmässä eli samassa tilassa.
Tilasin Jotexilta halpoja voilee-lenkkiverhoja seitsemän pakettia (2 kpl/pkt) ja ostin useita metrejä valikoista, ommeltavaa pompulanauhaa. Osan verhoista jätin pitkiksi sivuverhoiksi ja osan pätkäisin kappamittaan, sillä halusin lenkkiverhot, joita ei jostain syystä kappoina löytynyt. Viisi vuotias poikani rakastaa pujotella nauhoja valkoisiin massapalloihin, joten hänen hyppysissään syntyi hienoja massapallonauhoja pitkien sivuverhojen sekaan.
pampulat

Voilee-verho pampuloilla

Johonkin muistojeni perukoille oli piirtynyt kuva lasimaisen ohuista, pyöreistä kuvioista, joita roikkui lampussa ja joiden seasta valo loisti ihanasti. Olisinko nähnyt lapsuudessa sellaisen? Lähimmäksi muistojeni valaisinta osui Capiz-simpukankuorista tehty valaisin, jonka löysin muistaakseni edesmenneestä Anttilasta. Ensin ostin yhden suuren (halk. 60 cm) makuuhuoneeseen, mutta koska avo-olohuone-ruokatilamme on 35 neliötä, keskeltä useamman metrin korkea ja tarvitsi suuren valaisimen, ja koska rahaa ei ollut, siirsin suuren makuuhuoneen valaisimen olohuoneeseen. Myöhemmin ostin kaksi pienempää simpukkavalaisinta samaan tilaan. Nyt siellä on kolme ihanaa Capiz-valaisinta ja makuuhuoneeseenkin löytyi lopulta edullinen ja hauska valaisin Ellokselta. Makuuhuoneen vaatekaapin takaseinään pongasin hauskan tapetin K-raudan poistokorista. Vaatekaapin takaseinän tapetoin, koska me aikuiset jouduimme tilanpuutteen vuoksi kaapin taakse nukkumaan. Valkoisen vaatekaapin vanerinen takaosa muuttui huomattavasti tunnelmallisemmaksi 5 euron tapetilla.

Keittön, tuulikaapin sekä takaoven pieniin ikkunoihin syntyi verhot teipistä (jesarista tottakai) ja yhdestä, samasta verhosta, joka maksoi 7,90 euroa. How cool is that? Mutta näistä sekä muista pienistä ideoista kerron joku toinen kerta.