Elämää ilman keittiön yläkaappeja

Keittiöremontissa keittiö siirtyi uudelle paikalle ja se on ollut äärettömän hyvä ratkaisu. Aivan kuin talon pohjapiirustuksessa olisi suunnitteluvaiheessa tehty virhe, koska nyt keittiöstä pääsee suoraan terassille ja entisen pimeän huoneen sijaan ikkunoita on paljon.

Tämä tarkoitti sitä, että jostain piti samalla tinkiä ja se oli yläkaapit. Vain keittiön yhdelle seinälle sai yläkaapit, koska kahdella muulla seinällä on ikkunoita ja terassinovi.

Vanhassa keittössä oli sellainen 90-luvulle ominainen tarjoiluaukko ruokatilaan. Sen yläpuolella oli rivi lasivitriinejä, joihin oli vuosien saatossa hillottu lasitavara, jos toinenkin. Suurin osa lasitavarasta päätyi kierrätykseen, mutta toki tarvitsemme esimerkiksi viinilaseja ja muita tärkeitä, kuten Nanny Stillin Grapponia -jälkiruokakulhosarjan, joka on saatu isomummilta, joka taas sai sen pilkkimällä, mutta se on eri tarina…

Mun hyperfocus tuntuu usein pyörivän säilytystilan maksimoimisessa. Säilytysratkaisut eivät kuitenkaan saa koskaan mennä yli visuaalisuuden ja mielelläni näkisin nämä käsi kädessä.

Takan viereen mahtui vitriini, johon lasitavarat sai laitettua eikä siihen ole keittiöstä pitkä matka. Kyseisessä vitriinissä säilytettiin ennen remonttia kirjoja, jotka ovat edelleen autotallissa pahvilaatikoissa. Kirjoista merkityksellisimmät tullaan säilyttämään ja niille on paikka 50-luvun kirjakaapissa, joka on vielä(kin) työn alla.

Lasitavaroiden jälkeen jäi vielä paljon kulhoa ja kippoa, jotka eivät löytäneet paikkaansa uudessa keittiössä. Haaveilin jo ennen keittiöremonttia trendikkäästä aamiaiskaapista, vaikka tiesin, ettei sellainen missään nimessä tulisi ikinä mahtumaan uuteen keittiöön. Siitä jäi kytemään idea seinäkaappiin, jota voisi itse tuunata.

Seikkailin visuaalisessa taivaassa eli Pinterestissä, jossa tuli aamiaiskaappi-hakusanalla vastaan coffee bar -kuvia, joissa ihmiset olivat tehneet itselleen ihania kahvipisteitä. Tälläinen ei ollut mielessä, mutta ideioita niistä kyllä sai.

Ostin Tori-kauppoina 50 eurolla täysin virheettömän Ikean Tornviken-astiahyllyn, jonka teräksenväriset putket päällystin mattamustalla dc fix -tyyppisellä muovilla, samoin takaseinän, jossa on lisäksi liitutaulupinta. En viitsinyt maalata, jos jossain vaiheessa taas haluankin täysin valkoisen hyllyn. Homma on vielä vähän kesken, koska takaseinään meinasin kiinnitellä vähän ripustuskoukkuja, mutta katsellaan miten tämä edistyy.

Ennen

Jälkeen

Tykkään kyllä tosi paljon, koska samalla sain ruokapöydän päätyyn talouspaperirullan. Sekin on vielä vähän sinne päin, mutta joku päivä keksin näppärämmän kiinnityksen nykyisen hamppunarun ja koukkujen sijaan. To be continued.

Munala ihan mustana

Lyhyt ja ytimekäs päivitys: munakaappi sai viimein mustan sisuksen, jota suunnittelin jo munalan saapuessa.

Tuolloin 7/22 suunniteltu kirjakaappiprojekti ei ole vielä edennyt, joten kalkkimaalit on ostamatta. Sen sijaan ostin yhteen hyllykokeiluun dc fix -tyyppistä mustaa puujäljitelmää. Siitä jäi epämääräisiä paloja, jotka sain hyödynnettyä munalan seiniin. Ja välttää kyllä, en ole niin nökönuuka – riittää kun on musta ja munat pääsee framille 🙂

Munala eli munakaappi

Strutsinsulkavalaisin

Mennyt vuosi on ollut yksi elämäni raskaimmista ja olenkin vain odotellut voimavarojeni palaamista. Kaikenlainen toiminta hoitaisi kyllä mieltä, mutta toistaiseksi on ollut ihan riittävää, että jaksan hengittää, nukkua ja syödä.

Jossain kohtaa pitäisi tarttua uusimman huonekalulöytöni eli 50-luvun kirjakaapin entisöintipuuhiin, koska väliaikainen Ikea-hylly alkaa nyppiä. Mutta motivaation lisäksi pitäisi vielä hankkia hienohiomakone, kuten Dremel, tai kuumailmapuhallin, koska maalinpoistoaine ei tehnyt pinnalle oikeastaan mitään. Juuri nyt kaikenlaisten vempainten vertailu verkossa vie järjen, joten se projekti saa vielä muhia.

Orastavaa toimintakyvyn paluuta on kuitenkin ollut havaittavissa, koska olen pyöritellyt pitkään yhtä valaisinongelmaa. Ostin ehkä 10 vuotta sitten pöytävalaisimen muistaakseni 50 % alennuksella Ellokselta. Valaisinta ei ole juurikaan käytetty, koska sen organzavarjostin päästää kaiken valon läpi. Ostin himmeimmän polttimon minkä löysin, mutta edelleen valo häikäisee silmiin.

Aivoni raksuttivat tämän kimpussa yötä päivää ja yhtäkkiä muistin vanhan strutsinsulkapuuhkan 90-luvulta! Se on ostettu työpaikan 20-luvun juhliin yhdessä pitkien hansikkaiden ja tupakkaholkin kanssa. Hanskat ja holkki ovat reilussa 20 vuodessa hukkuneet, mutta puuhkan tiesin olevan jossain jemmassa. Vihdoin muutamien tuntien päästä löysin ruttuisen paperipussin komeron perältä.

Pysyvää liimakiinnitystä en halunnut tehdä, jos organzapinta taas jossain kohtaa maistuisikin. Kieputin vain puuhkan varjostimen ympärille ja kiinnitin runkoon teräksenvärisillä klemmareilla. Ja miten kiva tunnelmavalo!

Isompaa remppaa odotellessa

Ikääntyvässä talossa on pitänyt pohtia, että kumpi kalliista remonteista tehdään ensin: sauna-, kylpyhuone- kodinhoitohuoneosaston vai keittiön remontti.

Molemmat ovat niin sanotusti ehdottomasti tehtäviä remontteja, mutta koska perheen lasten kasvaessa tilaa oli liian vähän, päätimme teettää ensin keittiöremontin, jossa samalla siirrettiin keittiö toiseen huoneeseen ja näin saatiin kaivattu lisähuone. Lisäksi tehtiin tiivistystä katon, seinien ja lattian liitoskohtiin, ja pintaremontoitiin koko omakotitalon toinen puoli.

Rahaa on auttamatta liian vähän sen menekkiin nähden eli ensin maksellaan edellistä remonttia jokunen vuosi. Remonttia odotellessa on kuitenkin ollut pakko ihan vähän entrata, että sietää asustella.

Kellastunut mäntypaneelikatto maalattiin tässä joku vuosi sitten uusiksi ja samalla uusittiin vanhanaikainen loisteputkivalaisin paremmin valaisevaan led-valaisimeen. Ihmeen paljon valon tuntu lisääntyi katon vaalentamisella.

Katon maalaamisen jälkeen ainoaksi männynsävyiseksi jäi saunanovi, joka alkoi näyttää vielä karseammalta yksinään. Päätin vaihtaa sen väriä ja käytin (muistaakseni) Tikkurilan Supi-saunavahaa kaksi tai kolme kerrosta, että tuli peittävä. Puunsyyt näkyvät silti hyvin läpi. Valkoistakin sävyä mietin, samoin mustaa, mutta kumpikaan ei sovi sini-harmaasävyisiin kaakeleihin (jotka on K-A-M-A-L-I-A).

Harmaasta ovesta tulikin kiva ja vahamainen pinta hylkii hyvin kosteutta. Tunkkaiset männynsävyt on nyt häivytetty paitsi saunahuoneesta. Nyt voidaankin vain odotella suurempaa remonttia, joka on jo suunniteltu eli käytännössä melkein tehty. Puuttuu enää vain rahoitus 🙂

Sävymaailma on rauhallisempi kuin puunvärisenä.

Peräkärryn uusi pohjavaneri

Nyt tulee tarina vanhan peräkärryn uudistamisesta. Tämä ei ehkä kosketa kovin monia, mutta itselle tämä oli onnistuminen.

Joku saattaa haluta sijoittaa toista tuhatta euroa peräkärryyn, joka suurimman ajan seisoo pihalla. Minä en. Meillä on pieni peräkärry 90-luvulta, jonka äitini lahjoitti melko huonokuntoisena ehkä kymmenen vuotta sitten saatesanoin: se pohja kannattaa varmaan kohta jo korjata…

Koska kärryllä on kuskattu melko kevyttä tavaraa on pohjan korjaaminen vaan aina jäänyt. Jo pari kesää sitten etsiskelin valmiiksi leikattuja peräkärryn pohjavanereita, mutta ne maksoivat useita satoja. Huomasin, että ylipäätään pohjavaneri (filmivaneri) oli järkyttävän kallista. Eikä meillä ollut tasosirkkeliä, jolla levyn olisi saanut itse leikattua oikean kokoiseksi. Tutkin myös vinkkejä miten työn voisi tehdä itse, mutta tuntui melko mahdottomalta ilman erilaisia työkaluja, joten taas homma unohtui.

Viime kesänä pohja alkoi kuitenkin näyttää lähinnä kreppipaperilta. Sitten pitikin yllättäen hakea mopoikään kasvaneelle teinille menopeli parinkymmenen kilometrin päästä. Myyjä opasti laittamaan mopon jalalle ja liinoilla kiinni. Näin tehtiin ja päästiin matkaan. Matka katkesi heti alkuunsa, kun mopon jalka rusahti peräkärryn pohjan läpi. Päästiin vähän useamman kuin kahden pysähdyksen taktiikalla pikkuteitä kotiin, mutta pohja oli aivan pakko uusia.

Hintavertailun ykkönen oli Sarokas, jossa filmivanerin hinta toimituskulujen jälkeenkin jäi paljon muita edullisemmaksi. Tilasin pohjan kokoon parhaiten sopivan 9 mm:n paksun filmivanerilevyn (1250 x 2500 mm). Nyt en enää muista meidän Muuli-peräkärryn mittoja, mutta molemmista sivuista piti sahata vain melko vähän eli hukkapaloja ei juurikaan jäänyt.

Sahaamisessa olikin hommaa: käsisahalla suoraan ja hiton pitkä matka. Mutta jaksettiin, kun vaihdettiin vuoroja ja päästettiin pari kirosanaa. Sitten irrotettiin vanha pohja, joka lähti parissa osassa repeillen ja tietenkin ilman popniittejä, jotka olivat niin ruosteessa, että jäivät runkoon kiinni.

Meni melko kauan saada hakattua vanhat popniitit metallirungon reijistä ulos. Siinä pääsi jälleen muutama kirosanaa, mutta saatiin melkein kaikki pois. Pari kinkkistä taisi jäädä lokasuojan alle.

Rungon reijät piti saada merkattua poraamista varten pohjavaneriin, joten nostettiin kahteen pekkaan kärry pystyyn. Toinen piti kärryä pystyssä ja toinen merkkasi pohjan kautta kynällä metallirungon reikien paikat vaneriin. Ei muuta kun kärry alas ja vaneria poraamaan. (Tosi asiassa aina pari reikää unohtui merkata niin, että painavaa kärryä nostettiin ja laskettiin vähän helvetin monta kertaa.)

Poraamisen jälkeen pohjavaneri laitetiin paikalleen ja huomattiin, että ei vitsit, vaikka kuinka tarkasti merkattiin, oli suurin osa reijistä aavistuksen väärissä kohdissa. Tässä vaiheessa pääsi muistaakseni jo useampi kirosana.

No, reijät saatiin suurennettua kaivertamalla niitä ristipääruuvarilla, koska heittoa ei ollut montaa milliä. Vanerilevyn reijät saatiin näin sen verran kohdilleen, että popniitit osuivat metallirungon reikiin. Popniittikoneen käyttö vaati vähän harjoittelua ja pari ensimmäistä meni pieleen. Itsehän toimin tässä kohtaa jo pelkästään työnjohdollisissa tehtäväissä, koska popniittihommat eivät kuulu vahvuuksiini. Lopuksi sahatut reunat sudittiin kyllästeellä, josko pohja kestäisi paremmin säänvaihteluita.

Melko kohtuuttoman ähkimisen jälkeen meillä oli vihdoin peräkärryssä uusi vahva pohjavaneri. Voittajafiilis, koska oli ”ihan ite” asennettu (tyylipisteitä ei jaeltu) ja kustannustehokkaasti (työtunteja ei hinnoiteltu).

Vanha pohjavaneri poistettu

Uusi peräkärryn pohjavaneri paikallaan

Vantaa Lay Z Spa

Helsinki Lay Z Spa

Niin olimme perheenä innoissamme uudesta porealtaasta, että unohtui päivitellä asiaa myös täällä. Helsinki Lay Z Spa -allas otettiin käyttöön toukukuun puolivälissä 2021. Ilman lämpötila oli ehkä +10-15 astetta.

Altaan täytössä meni tunteja ja kaupungin putkista tulevan, ehkä 5-asteisen veden lämmittäminen vei ikuisuuden. Ainakin lasten mielestä. Alun shokkiklooraukset ja muut jäivät myös kiireessä tekemättä. Niitä hommia sitten opeteltiinkin pitkin kesää, koska altaassa oli välillä limaa ja välillä vesi oli täysin harmaata. Mutta kyllä se loppukesästä jo onnistui.

Eteläsuomalainen Kreeta

Somistin allasalueen perheen Kreetan matkan korvaukseksi Rustan aurinkovarjolla (hyvin halpa, kiinnitys vain nippusiteillä aidantolppaan – toimii). Hellekesä helli meitä myös sähkölaskuasiassa, sillä allasta ei tarvinnut juurikaan lämmittää. Allas on toiminut ihanana rentouttavana porealtaana sekä ihan lasten uima-altaana.

Itse rakastan ehkä eniten lillua ihan hiljaa lämpimänä, mutta pimeänä elo-syyskuun iltana kuohuvan lasillisen kanssa ja etsiä erilaisia tähtikuviota. Siinä tuntee hetken olevansa osaa suurempaa kaikkeutta. Kunnes joku hyppää uimalaseissa viereen riehumaan 🙂

Elokuun pimeät illat ❤

Valmis grilli vai valmisgrilli?

Nyt se on vihdoin valmis, grilli. Ei ollut rahaa valmisgrilliin, niin piti tehdä itse. Pari kesää se vei eikä valmistunut kertarytinällä, vaan hissuksiin, kohta kerrallaan. Ja jos ihan totta puhutaan, niin ei se vieläkään täysin valmis ole, koska yksi ajatus johtaa aina toiseen. Nyt olisi ajatuksena saada vielä uusi taso, koska aiemmin ostettu vesivaneri oli aivan liian pieni ja ohut. Ja voisi myös suunnitella pizzauuniksi soveltuvaa kupua eli muuraushommia… Mutta se on sitten ihan eri tarina.

• 

  Pihagrilli talven jälkeen

• 

  Arinat, tulitiilet ja hyllyt puuttuuvat

Itse muurattu pihagrilli talvehti kohtuullisesti. Valkoinen kahitiili on hieman arka tällaiseen tarkoitukseen, mutta tämä oli tiedossa ja itse valittu riski. Vihreät värjäymät lähtivät kuitenkin yllättävän helposti irti kuivalla juuriharjalla ja itse kyllä suorastaan odotan, että grilli mustuu käytössä. Patinoituneet pinnat sopivat paremmin pihapiiriin, joka on jo liki 20 vuotta vanha ja grillaajille, jotka ovat hekin jo monivuotisissa liemissä keitettyjä.

Ensimmäset tulet

Pihagrillin tulipesän koko valikoitui suurimman grilliritilän koon mukaan. Tulitiilet on tässä vielä kiinnittämättä, mutta arinat on paikoillaan. Ei kun grillaamaan. Tulilla tässä alkukesän ensimmäiset herkut eli kalifornialaiset broilerivartaat ja pekoniin käärityt parsat. Tulta voi säädellä kipinäsuojalla laittamalla sen alle palikan, niin tuli palaa nopeammin. Pihagrillissä myös tuulensuoja on tarpeen ja suojaahan se samalla yhdessä päällislevyn kanssa arinoita sateelta. Suoja on mustaksi maalattua peltiä, jota on itse taivuteltu. Kahva on metallia.

• 

  Ensimmäiset grilliruuat tulilla

• 

  Säilytyshyllyt valmiina palvelemaan

• 

  Kipinäsuoja sopii myös tuulensuojaksi

Kyllähän siitä korjattavaa löytyy koko ajan ja asioita, joita olisi voinut muuratessa tehdä toisin. Mutta hei: ekaa kertaa muuraushommissa. Ja kun on itse tehnyt, niin voi itse myös korjailla ja keksiä lisää. Urakka oli valtava ja sen ajan olisi varmasti voinut käyttää muuhunkin. Mutta minusta on ihanaa, kun omalla pihalla on nyt pihagrilli, jossa voi polttaa avotulta. Kaasugrilli on nopean nälän tyydyttämiseen ja sateella kivempi, kun on katoksen alla. Mitään en kadu.

Etikkapullo

Suureperheen keittiön tasot on täynnä kaikenlaista purkkia ja purnukkaa. Niitä tulee, kun ostaa tuotteita, jotka eivät vaadi säilytystä jääkaapissa, kuten öljyt ja etikat. Jääkaapin tuotteet on kivasti katseilta piilossa, mutta nämä muut; silmään sattuu rumat muovipullot enkä raaski ostaa niitä kauneimpia pulloja, koska kauneus näkyy myös hinnassa.

Lidlin väkiviinaetikkapullo

 

Onneksi säästän kaikkea kivaa ja välttämätöntä (?). Ostin Lidlistä kerran Extra Virgin oliiviöljyä kauniissa keraamisessa pullossa, ja laitoin pullon jemmaan parempaa tarkoitusta varten. Tänään huomasin ruman etikkapullon paraatipaikalla keittiön tasolla ja muistin keraamisen pullon.

Täytin ex-oliivipullon etikalla ja tein siihen etiketin. Kuohuviinin ystävänä minulta löytyy paljon korkkeja, ja vuolin yhden cava-korkin terävällä puukolla uuteen etikkapulloon sopivaksi. Tuli tosi kiva! Kumman valitsisit?

Uusi etikkapullo

Hama-terapiaa

Kaikki lähti ihan pienestä ajatuksesta tehdä lasinalunen ihan vaan itselle ja järjestää pientä puuhaa sairastaville lapsille…

Kaivoin Hama-helmet naftaliinista reilu viikko sitten. Perheemme teini-ikäiset ovat tehneet niitä viimeksi päiväkoti-ikäisinä ja ala-astekäiset taaperoina, mutta niin vain syntyi toinen toistaan hauskempia hahmoja jopa 6-vuotiaan hyppysissä. Vallalla oleva innostus Pokémon-aiheeseen kirvoitti hienoja ideoita lasinalusten lisäksi. Parasta on nypertää näitä yhdessä lasten kanssa tunti kaupalla ja huomata, että puhelimet eivät ole sittenkään kasvaneet teinien käsiin kiinni!

Hama-lasinalunen

Hama_Pokemon hahmo

Hama-Pokemon

Ideoita Hama-helmillä askarteluun löytyy hyvin Pinterestistä tai vaikka Googlen kuvahaulla. Lisää voi keksiä ideoimalla ja kokeilemalla. Minua ahdistaa muovin käyttäminen, mutta lohduttaudun sillä, että nämä Hamat on ostettu kaappiin yli 10 vuotta sitten, ja nyt ne muuntuvat erilaisiksi leluiksi ja koristeiksi. Olkoot nämä perheemme ainoat Hamat ikinä.

Käsillä tekeminen on parasta terapiaa: se parantaa keskittymiskykyä, kehittää luovaa hahmottamista ja (ainakin minua) se rentouttaa. Ajatukset eivät ehdi stressitekijöihin, koska ovat kiinni intensiivisessä puuhastelussa. Hama-helmitöissä parasta on, ettei siinä tarvitse osata piirtää, värittää, maalata eikä neuloa ja silti saa nähdä luovat kättensä jäljet. Kannattaa kokeilla!

Hama-himmeli

Hama-unisieppari

Hama-tähti

Hama-koristeet

Vielä ehtii grillata!

Jos olisin yhtään osannut arvata millainen homma suuren pihagrillin muuraamisessa on, en olisi aloittanut koko projektia. Mutta tässä se nyt on, pihakeittiö melkein valmiina: vielä tulitiilien muuraaminen tulipesään, kaakelit tiilien yläpinnoille ja kannet suojaksi tulipesän ja piipun päälle – ja ei kun tulille!

Muurauslaastilla aloitettiin

Sommiteltiin tiiliä

Laaduvalvoja

Ehkä puolimatkassa ollaan

Päätin jo aiemmin, että pihagrillin pitää valmistua kierrätysmateriaalista edullisesti. Grilliin on ostettu kaupasta vain muurauslaastia (5.50 euroa säkki x ehkä 10 säkkiä) ja Mustang-grilliritilä (60 x 40 cm) n. 18 euroa. Vielä pitäisi hankkia vesivanerin pala sekä kaakelia, toivottavasti joltain ylijäämänä.

Tiilet on muurattu pakkasenkestävällä (ja säkkikaupalla lisää haetulla) Fescon M100 -muurauslaastilla. Laasti sekoitettiin porakoneen vispilällä sekä puukapulalla lasten vanhassa muoviammeessa. Allekirjoittanut ei ole koskaan ennen muurannut eikä se Youtube-videon mukaan kovin vaikealta näyttänytkään. Mutta jo ensimmäisen kerroksen kohdalla kunnioitus ammattimuurareita kohtaan kasvoi kummasti.

Kerros kerrokselta taito hieman karttui ja kahdeksannen kerroksen jälkeen alkoi jo mennä laastinsekoittajan sekä minun hommat tasalaatuisilla saumoilla. Emme ole kumpikaan silti alaa vaihtamassa. Kyllä on voittajafiilis, kun homma alkaa olla pulkassa, ja pian voi nauttia avotulesta ja muurinpohjapannulla paistetuista letuista, nam!

Kyllä se maisemaan sopii