Puun ja mustan liitto

Kaikki alkoi myynti-ilmoituksesta, joka tuli somessa vastaan. En ollut ostamassa mitään, mutta siinä myytiin kympillä pyöreää isoa peiliä. Ajatus lähti heti rullaamaan. Miten hieno tulisi, jos mustaan kehykseen yhdistäisi puuvärisiä helmiä. Mustan ja puun yhdistelmä vaan puhuttelee meikäläistä.

Etsiskelin jonkun tovin helmiä ja niitä myy muun muassa Sinelli. Helmiä etsiessäni itse peili oli jo myyty eikä vastaavia ollut myynnissä. Lankesin siis uuden peilin ostoon, mitä en yleensä ikinä tee (onneksi se maksoi vain 30 euroa ja ajattelen käyttäväni sitä pitkään).

Olisin halunnut helmet peilin ulkoreunaan, mutta ongelmaksi muodostui metallin ja puun liimaaminen toisiinsa. Kokeilin kuumaliimalla, mutta helmet napsahtelivat irti metallisesta kehyksestä. K-raudan myyjä suositteli jotain pikaliimaa, mutta se ei toiminut ollenkaan. Vain joka kolmas helmi tarttui kiinni, kun ensin olin painanut helmeä kymmenen minuttia kiinni kehykseen. Ja siis kiinnitettävänä olisi noin 120 helmeä eli ei käynyt päinsä.

Päätin lopulta laittaa helmet kehyksen sisäreunaan, vaikka se ei ole kaunis eikä lainkaan sellainen, minkä visioin. Liimasinkin kuumaliimalla helmet toisiinsa ja ikään kuin pingotin koko helmirinkulan kehyksen sisään. Tässä kohtaa meni kuitenkin moti ja laitoin kiroillen, sormet pikaliimassa, peilin helmineen takaisin laatikkoon.

Asia ärsytti ja kaihersi, kunnes myöhemmin tuli idea, että pujotankin helmet ohueen rautalankaan, jonka avulla lopulta kiristän helmijonon kehyksen ulkopuolelle. Tässä uutta nousua eli motivaatiota odotellessa etsiskelen peilin alle sopivaa mustaa hyllyä. Päivitän tilannetta, kun homma taas etenee…

Ja etenihän se. Hylly on liimapuulevystä ja maalattu mattamustalla spray-maalilla. Kannakkeet löytyivät Tokmannilta hintaan 4,99 euroa kappale. Harmi, etten ottanut kuvaa kyseisestä seinästä ennen peiliä ja hyllyä, koska muutos on tosi kiva!

Valoa käytävään

Idea käytävän peileistä syntyi tarjouksen perusteella: osui silmään, että Puuilossa monipaneelinen seinäpeili (73 x 98 cm) maksoi tarjouksessa 29 euroa kappale (49,90 normaalisti). Ostin heti kolme, koska mietin, että peileillä saisi lisää valontuntua pimeään käytävään ja käytävä kaipasi myös jotain dramatiikkaa eli mustaa.

Vielä pitäisi pitkälle sivulle kahden peilin alle saada kapea hylly, joka rajaisi seinää. Hylly saisi olla kulunutta vanhaa lautaa, sellaista ajopuun tyyppistä. Vastaseinälle haluaisin hyllyyn sopivan mustan ja ajopuunvärisen lipaston tai kaapin. Mutta koska tyyliini kuuluu, että en osta uutta, niin veikkaan, että etsinnästä tulee pitkä. Sitä odotellessa vanha Jysk-lipasto sai päälleen musta-bambuiset kaapista löytyneet vanhat ruokapöydän tapletit.

Sohvapöytä

Rakastan meidän nykyistä 50-luvun pöytää, jonka löysin vajaa 10 vuotta sitten. Se vaan on ostettu silloin, kun meitä oli vähemmän ja meillä oli 3-istuttava sohva. Nykyiseen kulmasohvaan sopisi suurempi ja pyöreä. Myös sisustus on muuttunut noista ajoista eikä tiikkipöydällä ole enää värikaveria. Työpöytänä toimiva 50-luvun klaffilipastokin on nykyään eri huoneessa.

Etsin käytettynä mustaa pyöreää sohvapöytää, jossa on puunväriset jalat. Ei löytynyt käytettynä eikä edes uutena sellaista sopivan isoa ja korkeaa, johon voi laittaa juomalasit, sipsikulhot ja tehdä vaikka läksyt, jos haluaa. Torista löytyi halvalla tämä Jyskin Galten-sohvapöytä ja taannoisesta kirjakaappiprojektista jäi maalipurkkiin jämät Teknoksen Aqua Futura 5 -kalustemaalista.

Hioin korkeakiiltoisen mdf-pinnan hiomakoneella mattapintaiseksi. Siitä tuli mielestäni niin matta, ettei pohjalle tarvitsisi välttämättä tartuntapohjamaalia. Aika näyttää tuleeko maali kestämään käyttöä. Vetelin ohuita kerroksia mustaa kalustemaalia pienellä telalla kolme kertaa. Maalin ohjeessa sanotaan, että se on käyttökuiva vasta kuukauden päästä, joten nyt yritetään suojella pintaa, vaikka pöytä otettiinkin käyttöön jo parin vuorokauden jälkeen.

Tee teekaappi

Miten kiva tuleekaan vanhasta puisesta viinipullolaatikosta, kun sen maalaa ja käyttää jossain muussa tarkoituksessa. Itsellä laatikko on maalattu valkoiseksi ja oli pandemian aikana eteisessä, missä sieltä oli oli helppoa napata maski mukaan uloslähtiessä.

Onneksi pandemia-aika on toistaiseksi historiaa, mutta laatikko jäi. Olen miettinyt, että miksi ihmisillä on teepusseille kaikenlaisia laatikoita. Mikseivät pussit ole jossain kaapissa vaan? No, meillä on perheessä jo neljä teenjuojaa ja kaikki ovat aina penkomassa teepusseja samasta keittiökaapista samaan aikaan. Kaappitilaa on muutenkin liian vähän ja teelaatuja on useita, eri makujen mukaan.

Viinilaatikko vei vaakatasossa liikaa tilaa tasolta, joten käänsin sen pystyyn, vähän niinkun kaapiksi, jonka ovi on auki. Ei kylläkään ole mitenkään älyttömän näppärä ottaa niitä pusseja, mutta se on sivuseikka, koska onhan se nyt kaunis. Herrasväki, tervetuloa teelle!

50-luvun kirjakaappi

Aiemmin kirjoitin, että aion tuunata 50-luvun kirjakaapin uudeksi TV-taso/kirjakaapiksi ”ihan just”. Kaappi on halpa Tori-löytö talvelta 2022. Kaapin pinnassa oli lakka ja sen päälle maalattu valkoinen paksu maali, joka oli irtoillut, koska pohjatöitä ei ollut tehty.

Olisin jättänyt kaapin värin entiselleen, jos sitä ei olisi yritetty jo aiemmin entisöidä. Kokeilin ensin pintaan RK-maalinpoistoainetta, mutta se tehosi vain lakkapintaan. Sain kuorittua lakan kannesta siklillä poistoaineen vähän aikaa vaikutettua.

Pelkkä kansi ei paljon auttanut. Ensin kaavin valkoista maalia pelkän siklin avulla, mutta uurteet ja nurkat oli turhan hankalia. Tasohiomakoneella sai kätevämmin melkein kaikki loput maalit pois ja jäljellä olevan lakkapinnan karheaksi. Lopuksi pesin lipaston maalipesulla ja huuhtelin pyyhkimällä pari kertaa pelkällä vedellä.

Maalaamiseen käytin laadukasta synteettistä lakkasivellintä ja pientä telaa, jossa on lyhyt nukka. Se on tarkoitettu sileän pinnan maalaamiseen esim. huonekaluihin. Valkoisena maalina Teknoksen Aqua Futura 20 eli puolihimmeä kaapin sisäosaan ja Aqua Futura 5 täysihimmeänä ja mustaksi sävytettynä (Laku) kaapin ulkopintaan. Halusin todella mattaisen pinnan ja meinasinkin ensin maalata kalkkimaalilla, mutta tästä tuli kyllä erittäin hyvä ja kestävä. Kalustemaali ei myöskään vaadi ylimääräistä vahakerrosta kestääkseen.

Mustan peittävyys oli todella hyvä ja kaksi kerrostakin olisi varmasti riittänyt. Omaan silmään kansi loisti edelleen tummanruskeana, joten kannen vedin telalla kolmesti. Sisäosan valkoinen olisi tarvinnut pohjamaalin, koska ruskea ei meinannut millään peittyä. Vedin sen lopulta kolme kertaa ja pelkät ruskeat läikkäkohdat maalauskertojen välissä peri kertaa lisää.

Järkevä ihminen olisi ennen maalaamista paklannut vanhat vetimenreijät umpeen, mutta en voinut etukäteen kuvitella, ettei edes vanhojen helojen liikkeistä löytyisi vetimiä, joiden ruuvien etäisyys on 50 mm. Pohdinnan jälkeen tilasin mattametalliset kuppivetimet, joita varten porattiin uudet reijät. Vedin itsessään peittää entiset reijät. Pallottelin nahkavetimien ja kuppivetimien välillä. Päädyin 50-luvulle ominaisempiin kuppivetimiin ja mustiin siksi, etten halunnut enempää kontrastia. Itse kaappi on jo dramaattisesti mustavalkoinen.

Pidän kirjakaapista muotokielen takia, mutta myös siksi, että se on vaatinut tosi paljon käsityötä. Kaappi sai meillä rutkasti vuosia lisää ja jo se tuntuu kivalta. Ja onhan se nyt upea!

50-luvun kirjakaappi ennen

50-luvun kirjakaapi jälkeen

Elämää ilman keittiön yläkaappeja

Keittiöremontissa keittiö siirtyi uudelle paikalle ja se on ollut äärettömän hyvä ratkaisu. Aivan kuin talon pohjapiirustuksessa olisi suunnitteluvaiheessa tehty virhe, koska nyt keittiöstä pääsee suoraan terassille ja entisen pimeän huoneen sijaan ikkunoita on paljon.

Tämä tarkoitti sitä, että jostain piti samalla tinkiä ja se oli yläkaapit. Vain keittiön yhdelle seinälle sai yläkaapit, koska kahdella muulla seinällä on ikkunoita ja terassinovi.

Vanhassa keittössä oli sellainen 90-luvulle ominainen tarjoiluaukko ruokatilaan. Sen yläpuolella oli rivi lasivitriinejä, joihin oli vuosien saatossa hillottu lasitavara, jos toinenkin. Suurin osa lasitavarasta päätyi kierrätykseen, mutta toki tarvitsemme esimerkiksi viinilaseja ja muita tärkeitä, kuten Nanny Stillin Grapponia -jälkiruokakulhosarjan, joka on saatu isomummilta, joka taas sai sen pilkkimällä, mutta se on eri tarina…

Mun hyperfocus tuntuu usein pyörivän säilytystilan maksimoimisessa. Säilytysratkaisut eivät kuitenkaan saa koskaan mennä yli visuaalisuuden ja mielelläni näkisin nämä käsi kädessä.

Takan viereen mahtui vitriini, johon lasitavarat sai laitettua eikä siihen ole keittiöstä pitkä matka. Kyseisessä vitriinissä säilytettiin ennen remonttia kirjoja, jotka ovat edelleen autotallissa pahvilaatikoissa. Kirjoista merkityksellisimmät tullaan säilyttämään ja niille on paikka 50-luvun kirjakaapissa, joka on vielä(kin) työn alla.

Lasitavaroiden jälkeen jäi vielä paljon kulhoa ja kippoa, jotka eivät löytäneet paikkaansa uudessa keittiössä. Haaveilin jo ennen keittiöremonttia trendikkäästä aamiaiskaapista, vaikka tiesin, ettei sellainen missään nimessä tulisi ikinä mahtumaan uuteen keittiöön. Siitä jäi kytemään idea seinäkaappiin, jota voisi itse tuunata.

Seikkailin visuaalisessa taivaassa eli Pinterestissä, jossa tuli aamiaiskaappi-hakusanalla vastaan coffee bar -kuvia, joissa ihmiset olivat tehneet itselleen ihania kahvipisteitä. Tälläinen ei ollut mielessä, mutta ideioita niistä kyllä sai.

Ostin Tori-kauppoina 50 eurolla täysin virheettömän Ikean Tornviken-astiahyllyn, jonka teräksenväriset putket päällystin mattamustalla dc fix -tyyppisellä muovilla, samoin takaseinän, jossa on lisäksi liitutaulupinta. En viitsinyt maalata, jos jossain vaiheessa taas haluankin täysin valkoisen hyllyn. Homma on vielä vähän kesken, koska takaseinään meinasin kiinnitellä vähän ripustuskoukkuja, mutta katsellaan miten tämä edistyy.

Ennen

Jälkeen

Tykkään kyllä tosi paljon, koska samalla sain ruokapöydän päätyyn talouspaperirullan. Sekin on vielä vähän sinne päin, mutta joku päivä keksin näppärämmän kiinnityksen nykyisen hamppunarun ja koukkujen sijaan. To be continued.

Keittiökaappien uudet vetimet

Keittiöremontti valmistui jouluna 2021, mutta keittiö oli täysin valmis varsinaisesti vasta keväällä 2022, kun kaikki puuttuvat keittiön osat oli saatu toimitettua, viimeiset jälkiasennukset tehtyä ja reklamaation kautta oli saatu jättää viimeinen loppulasku maksamatta.

Keittiövetimiä valitessa olisi aina järkevintä ottaa mallikappaleita kotiin sovitettavaksi. Meillä oli tilanne sellainen, että koska koko keittiö rakennettiin uuteen paikkaan, ei ollut mitään missä sovitella, koska ei ollut vielä koko keittiötä. Keittiö kaikkine materiaaleineen valittiin elokuussa 2021 ja vaikeinta oli juuri vetimien valinta.

Olisin halunnut krumeluurimmat ovet, mutta meillä on avokeittiö ja asunnon muut ovet ovat laakaovia. En lopulta halunnut keittiöönkään erilaisia eli peiliovia. Laakaovet ovat ihanan ajattomia, mutta vähän tylsiä. Mietin vastapainoksi jotain aivan mielettömän upeita vetimiä, mutta sellaisia ei ollut keittiöfirman tarjonnassa. Tässä vaiheessa remonttiprojektia hyytyi akku enkä jaksanut erikseen etsiä.

Valituksi tuli ihan vaan fiilispohjalta harjattu, hieman hohtava teräsvedin. En uskaltanut valita haaveilemiani mustia vetimiä, koska mietin että ne olisivat liian jyrkkiä ja jotenkin esiintyöntyviä, vaikka tasot ja välitilat ovatkin tummia. Keittiö ei ole kuvassa vielä täysin valmis, mutta tuollaiselta se näytti tammikuussa 2022, kun osa kaappien ovista vielä puuttui.

Vetimet tökkivät alusta saakka. Harjattu teräs ei värinä sopinutkaan oikeastaan ollenkaan ja siihen päädyttiin vain koska tasoissa on pientä hohtavaa hippua (joka ei oikeastaan näy).

Alapuolelta vedettävää vedintä en ollut koskaan ajatellutkaan, mutta päätin vähän repäistä. Useiden jälkiasennusten takia meillä kävi muistaakseni ainakin neljä eri asentajaa ja jokainen asensi vetimet eri tasoihin. Niitä sitten siirreltiin ja tilailtiin ovia uusiksi.

Käytössä huomattiin, että keittiön yläkkaappeihin asennetut vetimet oli edelleen asennettu liian alas. Ulosvedettävän liesituulettimen yläpuolella olevaa maustekaapin ovea ei mahtunut kunnolla avaamaan, jos liesituuletin oli päällä ja useinhan maustekaappia tarvitaan silloin, kun sitä ruokaa laitetaan. Harmitti vietävästi, koska vetimet olivat melko tyyriitä.

Tänä keväänä ärsytyskynnys kävi liian korkeaksi. Etsin verkosta mustia lankavetimiä kohtuuhinnalla, koska näinkin vähäkaappiseen keittiöön menee 20 vedintä. Kappalehinnat pyörivät 7-20 euron kieppeillä eli halvimmillaankin hintaa olisi tullut 140 euroa. Torissa joku myi 21 kpl Gigantin myymää Epoq-keittiön vedintä hintaan 100 euroa, mutta minusta vieläkin liian kallista (halvempi toki kuin uudet, joissa kappalehinta oli 12,90 kpl).

Tutkin tarkkaan mustien laadukkaittenkin (lue: kalliiden) lankavetimien materiaalit ja ne olivat järjestään samakkia. Löysin Biltemasta vetimen, josta ei käytetty nimeä lankavedin, vaan kädensija, mutta näytti samanlaiselta kuin mitä muut myivät lankavetimenä ja materiaali oli samakkia.

Tilasin nämä ja hintaa tuli 32 euroa, koska niitä sai kahden kappaleen paketissa hintaan 3,20 euroa. Ja voin kyllä suositella: helppo asentaa, koska vanhat ruuvit sai suoraan ruuvattua näihin, ja todella kauniit. Olisi pitänyt jo aiemmin vaihtaa, eikö?

Munala ihan mustana

Lyhyt ja ytimekäs päivitys: munakaappi sai viimein mustan sisuksen, jota suunnittelin jo munalan saapuessa.

Tuolloin 7/22 suunniteltu kirjakaappiprojekti ei ole vielä edennyt, joten kalkkimaalit on ostamatta. Sen sijaan ostin yhteen hyllykokeiluun dc fix -tyyppistä mustaa puujäljitelmää. Siitä jäi epämääräisiä paloja, jotka sain hyödynnettyä munalan seiniin. Ja välttää kyllä, en ole niin nökönuuka – riittää kun on musta ja munat pääsee framille 🙂

Munala eli munakaappi

Strutsinsulkavalaisin

Mennyt vuosi on ollut yksi elämäni raskaimmista ja olenkin vain odotellut voimavarojeni palaamista. Kaikenlainen toiminta hoitaisi kyllä mieltä, mutta toistaiseksi on ollut ihan riittävää, että jaksan hengittää, nukkua ja syödä.

Jossain kohtaa pitäisi tarttua uusimman huonekalulöytöni eli 50-luvun kirjakaapin entisöintipuuhiin, koska väliaikainen Ikea-hylly alkaa nyppiä. Mutta motivaation lisäksi pitäisi vielä hankkia hienohiomakone, kuten Dremel, tai kuumailmapuhallin, koska maalinpoistoaine ei tehnyt pinnalle oikeastaan mitään. Juuri nyt kaikenlaisten vempainten vertailu verkossa vie järjen, joten se projekti saa vielä muhia.

Orastavaa toimintakyvyn paluuta on kuitenkin ollut havaittavissa, koska olen pyöritellyt pitkään yhtä valaisinongelmaa. Ostin ehkä 10 vuotta sitten pöytävalaisimen muistaakseni 50 % alennuksella Ellokselta. Valaisinta ei ole juurikaan käytetty, koska sen organzavarjostin päästää kaiken valon läpi. Ostin himmeimmän polttimon minkä löysin, mutta edelleen valo häikäisee silmiin.

Aivoni raksuttivat tämän kimpussa yötä päivää ja yhtäkkiä muistin vanhan strutsinsulkapuuhkan 90-luvulta! Se on ostettu työpaikan 20-luvun juhliin yhdessä pitkien hansikkaiden ja tupakkaholkin kanssa. Hanskat ja holkki ovat reilussa 20 vuodessa hukkuneet, mutta puuhkan tiesin olevan jossain jemmassa. Vihdoin muutamien tuntien päästä löysin ruttuisen paperipussin komeron perältä.

Pysyvää liimakiinnitystä en halunnut tehdä, jos organzapinta taas jossain kohtaa maistuisikin. Kieputin vain puuhkan varjostimen ympärille ja kiinnitin runkoon teräksenvärisillä klemmareilla. Ja miten kiva tunnelmavalo!

Isompaa remppaa odotellessa

Ikääntyvässä talossa on pitänyt pohtia, että kumpi kalliista remonteista tehdään ensin: sauna-, kylpyhuone- kodinhoitohuoneosaston vai keittiön remontti.

Molemmat ovat niin sanotusti ehdottomasti tehtäviä remontteja, mutta koska perheen lasten kasvaessa tilaa oli liian vähän, päätimme teettää ensin keittiöremontin, jossa samalla siirrettiin keittiö toiseen huoneeseen ja näin saatiin kaivattu lisähuone. Lisäksi tehtiin tiivistystä katon, seinien ja lattian liitoskohtiin, ja pintaremontoitiin koko omakotitalon toinen puoli.

Rahaa on auttamatta liian vähän sen menekkiin nähden eli ensin maksellaan edellistä remonttia jokunen vuosi. Remonttia odotellessa on kuitenkin ollut pakko ihan vähän entrata, että sietää asustella.

Kellastunut mäntypaneelikatto maalattiin tässä joku vuosi sitten uusiksi ja samalla uusittiin vanhanaikainen loisteputkivalaisin paremmin valaisevaan led-valaisimeen. Ihmeen paljon valon tuntu lisääntyi katon vaalentamisella.

Katon maalaamisen jälkeen ainoaksi männynsävyiseksi jäi saunanovi, joka alkoi näyttää vielä karseammalta yksinään. Päätin vaihtaa sen väriä ja käytin (muistaakseni) Tikkurilan Supi-saunavahaa kaksi tai kolme kerrosta, että tuli peittävä. Puunsyyt näkyvät silti hyvin läpi. Valkoistakin sävyä mietin, samoin mustaa, mutta kumpikaan ei sovi sini-harmaasävyisiin kaakeleihin (jotka on K-A-M-A-L-I-A).

Harmaasta ovesta tulikin kiva ja vahamainen pinta hylkii hyvin kosteutta. Tunkkaiset männynsävyt on nyt häivytetty paitsi saunahuoneesta. Nyt voidaankin vain odotella suurempaa remonttia, joka on jo suunniteltu eli käytännössä melkein tehty. Puuttuu enää vain rahoitus 🙂

Sävymaailma on rauhallisempi kuin puunvärisenä.