Valmis grilli vai valmisgrilli?

Nyt se on vihdoin valmis, grilli. Ei ollut rahaa valmisgrilliin, niin piti tehdä itse. Pari kesää se vei eikä valmistunut kertarytinällä, vaan hissuksiin, kohta kerrallaan. Ja jos ihan totta puhutaan, niin ei se vieläkään täysin valmis ole, koska yksi ajatus johtaa aina toiseen. Nyt olisi ajatuksena saada vielä uusi taso, koska aiemmin ostettu vesivaneri oli aivan liian pieni ja ohut. Ja voisi myös suunnitella pizzauuniksi soveltuvaa kupua eli muuraushommia… Mutta se on sitten ihan eri tarina.

Itse muurattu pihagrilli talvehti kohtuullisesti. Valkoinen kahitiili on hieman arka tällaiseen tarkoitukseen, mutta tämä oli tiedossa ja itse valittu riski. Vihreät värjäymät lähtivät kuitenkin yllättävän helposti irti kuivalla juuriharjalla ja itse kyllä suorastaan odotan, että grilli mustuu käytössä. Patinoituneet pinnat sopivat paremmin pihapiiriin, joka on jo liki 20 vuotta vanha ja grillaajille, jotka ovat hekin jo monivuotisissa liemissä keitettyjä.

Ensimmäset tulet

Pihagrillin tulipesän koko valikoitui suurimman grilliritilän koon mukaan. Tulitiilet on tässä vielä kiinnittämättä, mutta arinat on paikoillaan. Ei kun grillaamaan. Tulilla tässä alkukesän ensimmäiset herkut eli kalifornialaiset broilerivartaat ja pekoniin käärityt parsat. Tulta voi säädellä kipinäsuojalla laittamalla sen alle palikan, niin tuli palaa nopeammin. Pihagrillissä myös tuulensuoja on tarpeen ja suojaahan se samalla yhdessä päällislevyn kanssa arinoita sateelta. Suoja on mustaksi maalattua peltiä, jota on itse taivuteltu. Kahva on metallia.

Kyllähän siitä korjattavaa löytyy koko ajan ja asioita, joita olisi voinut muuratessa tehdä toisin. Mutta hei: ekaa kertaa muuraushommissa. Ja kun on itse tehnyt, niin voi itse myös korjailla ja keksiä lisää. Urakka oli valtava ja sen ajan olisi varmasti voinut käyttää muuhunkin. Mutta minusta on ihanaa, kun omalla pihalla on nyt pihagrilli, jossa voi polttaa avotulta. Kaasugrilli on nopean nälän tyydyttämiseen ja sateella kivempi, kun on katoksen alla. Mitään en kadu.

Vielä ehtii grillata!

Jos olisin yhtään osannut arvata millainen homma suuren pihagrillin muuraamisessa on, en olisi aloittanut koko projektia. Mutta tässä se nyt on, pihakeittiö melkein valmiina: vielä tulitiilien muuraaminen tulipesään, kaakelit tiilien yläpinnoille ja kannet suojaksi tulipesän ja piipun päälle – ja ei kun tulille!

Päätin jo aiemmin, että pihagrillin pitää valmistua kierrätysmateriaalista edullisesti. Grilliin on ostettu kaupasta vain muurauslaastia (5.50 euroa säkki x ehkä 10 säkkiä) ja Mustang-grilliritilä (60 x 40 cm) n. 18 euroa. Vielä pitäisi hankkia vesivanerin pala sekä kaakelia, toivottavasti joltain ylijäämänä.

Tiilet on muurattu pakkasenkestävällä (ja säkkikaupalla lisää haetulla) Fescon M100 -muurauslaastilla. Laasti sekoitettiin porakoneen vispilällä sekä puukapulalla lasten vanhassa muoviammeessa. Allekirjoittanut ei ole koskaan ennen muurannut eikä se Youtube-videon mukaan kovin vaikealta näyttänytkään. Mutta jo ensimmäisen kerroksen kohdalla kunnioitus ammattimuurareita kohtaan kasvoi kummasti.

Kerros kerrokselta taito hieman karttui ja kahdeksannen kerroksen jälkeen alkoi jo mennä laastinsekoittajan sekä minun hommat tasalaatuisilla saumoilla. Emme ole kumpikaan silti alaa vaihtamassa. Kyllä on voittajafiilis, kun homma alkaa olla pulkassa, ja pian voi nauttia avotulesta ja muurinpohjapannulla paistetuista letuista, nam!

IMG_20190825_174326

Kyllä se maisemaan sopii

 

Jatkoa pihagrilliunelmille

Viime kesänä teimme pihagrillille perustukset ja homma jäi talveksi hautumaan. Haaveilemani Tiilerin Teppo-pihakeittiö saa hintansa puolesta jäädä unelmaksi, ja itseäni kyllä myös kiehtoo itsesuunniteltu ja kierrätystiilistä tehty pihagrilli.

Koska talomme on valkoinen kivitalo harmailla räystäslaudoilla, en halua perinteistä punatiilistä grilliä pihaan. Ensin kuvittelin jaksavani pinnoittaa punatiiligrillin vaaleaksi vaikka hiertämällä, mutta asiaa tutkittuani tiedän, ettei pinnoite oikein kestä Suomen säävaihteluitä eikä grillin lämpötilaeroja.

Päätin etsiä suoraan vaaleita tiiliä, saumata ne harmaalla ja vuorata tulipesän tulitiilillä. En itse tekisi siihen savuhormia (koska suunnitteluvaikeus), mutta huonompi puoliskoni väittää, ettei tulisija vedä kunnolla ilman piippua. Ja on siinä kyllä varmasti oikeassa. Jos siis hyvin käy, meille tulee pihagrilli metallisella piipulla.

Löysin jälleen kuin tilauksesta oman kylän kierrätysryhmästä 300 täysin puhdasta valkoista kahitiiltä poiskantohintaan eli ilmaiseksi. Homma oli kyllä melko suuri, kun vanhalla peräkärryllä (jonka pohja ei ole enää kovin vahva) teimme useita edestakaisia reissuja (onneksi vain muutaman kadun välillä).

Kasasimme kahitiilet pariin pinoon ja sommittelimme meille sopivaa grilliä eli tarpeeksi suurta grillialaa ja viereen jonkinlaista tasoa. Grillausalan koko määrittyy  myytävien grilliritilöiden mukaan, ja suurin taitaa olla 670 x 400 mm. Kukkapenkkiin tehty perustus määrittää koko grillin mitat. Kun sopiva aika tulee, niin kasaamme tiiliä usemman kerroksen ja sovittelemme tulipesään ritilää ja muita härpäkkeitä ennen muuraamista. Nyt grilliprojekti näyttää jo tältä:

 

Meni kuten Strömsössä

Ihan pikainen ilon päivitys. Betonista valetut astinkivet on nyt irrotettu astioista, joihin ne viikko sitten valettiin. Käytin irrottamiseen kumivasaraa, jolla naputtelin kevyesti aiemmin sisältä öljyttyä ämpäriä, kunnes betonipyörylä luiskahti siististi ulos. Ja ehjänä!

Puhdistin astinkivet teräsharjalla ja suihkutin puhtaiksi. Nyt niiden annetaan kuivua vuorokausi ja ihmetellään, että mihin kohtiin nurmikkoa askelkivet upotetaan. Ensin pitää antaa viikko sitten kylvetyn nurmikon kasvaa. Ja se kasvaa jo!

Meidän pihapolku tulee olemaan vähän eri näköinen kuin valmiiksi ostettu askelpolku, koska jokaisessa itsevaletussa askelkivessä on jonkinlainen ämpärin kuvio. Minua se ei haittaa, koska nämä tehtiin nimenomaan perusideologiaani noudattaen – jämäbetonista ja jämäverkosta – uutta ostamatta. Jotain tällaista olen hakemassa:

Kuvahaun tulos haulle askelpolku

DIY pyöreät astinkivet ja perennapenkki

Loppukesän puhteeksi päätin luopua lasten hiekkalaatikosta, koska sillä ei ole ollut enää käyttäjiä. Paitsi uusi koiranpentumme. Pentu pyörähtää aamukasteisella nurmikolla pyörimisen jälkeen yleensä aina myös hiekkalaatikossa. Raivostuttava määrä hiekkaa kantautuu sisään ellei koiraa suihkuteta puhtaaksi aina ulkoilun jälkeen.

Hiekkalaatikko piti alkuun purkaa, mutta näin silmissäni kuvan upeasta perennalaatikosta, jota ympäröi suloiset pyöreät astinkivet tarkistuskaivon kannen kavereina. Siitä se ajatus taas lähti. Ensin piirtelin ajatuskuvien tueksi vähän suunnitelmaa (huom! ei ole taideteos).

Suunnitelma.jpg

Siirsin hiekkalaatikon tyhjänä lähemmäs terassia ja istutin sen täyteen perennoja (mm. kuunliljaa). Täytteeksi käytin omaa biomultaa, jonka sekoitin hiekkalaatikon hiekkaan. Toivottavasti kasvit viihtyvät seoksessa.

Takaterassi1

Nurmikko terassin edessä oli täysin kuollutta. Hiekkaantuneisiin kohtiin sekoitin kukkamultaa ja osan niittaantuneesta savimaasta käänsin talikolla nurin. Hiekan, mullan ja niittaantuneen savimaan sekoitin keskenään ja kastelin, jonka jälkeen kylvin nurmikonsiemenet ja tiivistin pinnan kevyesti. Vaikeinta tästä eteenpäin on yrittää estää koiranpentua kaivelemasta ihanan kuohkeaa maata.

Pyöreiden astinkivien valuastioina käytin vanhoja ämpäreitä ja vateja, joita löytyi varastosta. Voitelin astiat öljyllä, sekoitin betoniseoksen (jota jäi yli grillin perustushommista) vanhassa muoviammeessa ja leikkasin hiiriverkosta ämpäreiden muotoisia ympyröitä. Mittasin puutikkuun 5 cm:n mittaisen pätkän, jonka merkkasin teipillä.

Lappasin betoniseosta pari senttiä astian pohjalle, asetin leikatun hiiriverkon betonin päälle ja lisäsin betonia, kunnes pinta ulottui mittatikun teippiin asti eli oli noin 5 cm:n paksuinen. Tiivistin painamalla betonia toisen astian pohjalla.

Valoin yhdeksän eri kokoista astinkiveä. Asetin astiat eurolavan päälle kuivumaan. Valujen pitää antaa kuivua muovilla peitettynä n. viikon ajan välillä kastellen. Pian nähdään tuleeko näistä mitään. En malta odottaa!

astinkivien valu.jpg

 

Vihdoinkin aikaa ulkotöille

Meidän pyykinkuivauspaikan vanha suoja-aita oli tehty vuonna 1993 kyllästetystä puusta ja se oli ns. ruudukkomallia. Osa rimoista oli jo lahonnut. Myös talon julkisivun sisäänkäynnin kaide sekä terassin kaide ovat olleet tätä samaa mallia, mutta ne olemme jo uusineet. Uusimatta oli enää tämä sekä takaterassi. Takaterassikin on jo tällä hetkellä tehty, mutta maalaamatta, joten kuvia tulossa myöhemmin.

Harmi etten muistanut ottaa ennen-kuvia tästä pyykinkuivausseinäkkeestä. Löysin kyllä vanhoja kuvia sisäänkäynnistä sekä etuterassin vanhoista rimoituksista. Samanlaista rimoitusta oli käytetty alunperin ympäri taloa.

Tämän projektin rykäisimme käyntiin yhtenä päivänä, kun alkoi tarpeeksi ärsyttämään. Olemme asuneet taloa yli 11 vuotta, mutta ensimmäisen kerran tänä kesänä on tuntunut olevan aikaa myös ulkohommiin, kun kuopuskin on jo 5-vuotias. Aurinkoisen kesän ansiosta pääsin heti myös maalauspuuhiin.

Puutavarana on 33 x 33 mm:n höylätty mänty Etelän Puutavarasta. Aitatolpan sinkityt tolpanhatut ovat Puuilosta. Pieni juttu sinänsä, mutta tekee paljon kokonaiskuvassa.

Pihagrillille perustukset

Pihagrilliprojektimme on edennyt. Perennapenkki tyhjennettiin kasveista ja siihen kaivettiin arviolta 40 cm:n syvyinen kuoppa, joka vuorattiin suodatinkankaalla ja täytettiin Vihervimmasta haetulla sepelillä. Soran päälle laitetiin n. 3 cm hiekkaa, joka otettiin lasten hiekkalaatikosta. Lapset siivilöivät roskat (kerrankin tappelematta).

Koko komeus olisi pitänyt kai vielä täryttää, mutta toivoimme, että luvatut kaatosateet tamppaisivat pohjan tiiviiksi. Seuraavaksi vuorossa on n. 10 cm korkean betonilaatan valu. Sen tarvikkeet haettiin valmiiksi Kodin Terrasta: kymmenen 25 kg:n säkkiä Lakka-betonia (S100) sekä 6 mm:n paksuista harjaterästä betonivalun sekaan.

Täryttämistä ei tarvittu, koska sade piiskasi viikon ja hiekkatasoituksen viimeistely hoitui neljän lapsen jalkatyöllä. Kuivabetonin sekoittamiseen tarvittiin porakoneeseen asennettavaa sekoitinta, puukapulaa sekä lasten vanhaa kylpyammetta. Tasoitus onnistui laudanpätkällä.

Betoniseos oli alussa ehkä vähän paksumpaa, mikä oli ihan hyvä, koska näin puoliväliin asetetetut harjateräkset eivät uponneet märkään betoniin. Nesteen määrää lisättiin hieman harjaterästen jälkeisiin kerroksiin, jotta ne saatiin levitettyä tasaisemmin.

Perustuksista tuli kyllä hyvä ja riittävän tasainen meille. Halkeilua ei tapahtunut, koska valu suojattiin viikon ajan muovilla ja kasteltiin päivittäin.

Seuraavaksi on vuorossa itse pihagrillin muuraus. Sitä ennen pitää miettiä tilataanko valmispaketti vai suunnitellaanko itse. Hylkäsin jo Leca-harkot + rappauksen, koska on melko työläs tapa enkä tiedä miten rappaus ajan kanssa pysyy. Punatiilinen ei sovi meille, joten jäljelle jää suoraan harmahtava tai vaalea tiili. Jäljet johtivat Tiileriin, josta voisitaisiin tilata kasa tiiliä ja alkaa harjoitella tai tilata muurausvalmiina pakettina suoraan Tiileriltä:

 

Haaveena pihagrilli

Tässä yhtenä päivänä saimme mieheni kanssa loistoidean (onko niitä muita?). Muurataan pihagrilli nykyisen hiekkalaatikon paikalle. Lapset ovat kasvaneet eikä hiekkalaatikolla ole enää paljon käyttöä.

Siitä se ajatus lähti, vaikkakin hiekkalaatikko oli grillille aivan väärässä paikassa. Grillijuttu jäi kuitenkin muhimaan, kunnes kuului BLING: vanhasta perennapenkistähän saisi suorastaan altaan perustuksille ja paikka on ihan pation vieressä.

Erilaisia muurattuja grillejä

Mielessäni pyörii hieman tämäntyyppisiä pihagrillejä (alla), mutta joutunemme ehkä näin aloittelijoina tyytymään vähän vaatimattomimpiin toteutuksiin, jos itse sen suunnittelemme. Toisaalta näissä missään ei ole hormia, joka kannattanee ilmeisesti aina olla.

Perennapenkin koko (160 x 68 cm) määrittää perustuksen koon ja samalla tulevan grillin mitat. Haluamme grilliin ainakin kaksi puolta; puulla grillaamiseen sekä kaasulle muurinpohjapannua varten. Vähän niinkuin Ram Sam Saa -blogissaan esittelee, mutta leveämpi. Jätetään ajatus vähäksi aikaa muhimaan.

Kuva: Ram Sam Saa -blogi