Hyvin pientä pintaremonttia

Haaveissa on kunnon remontti kahteen vessaan, kodinhoito- ja kylpyhuoneeseen sekä saunaan. Mutta suuren remontin pitää odottaa, että saadaan maksettua pian alkava ilmanvaihtoremontti alta pois. Kovin suurta ”face liftiä” tilaan ei kannata tehdä, mutta sen verran on pakko, että pystyy asumaan. Esimerkiksi mäntypaneelikaton maalaaminen valkoiseksi muuttaa ilmettä aivan toisenlaiseksi ja kellertävän sävyn tyylikkäämmäksi. Eikä maksa paljon. Vaivaa siitä on melko lailla, mutta kunhan huolehtii kunnon alkutöistä, niin itse maalaaminen sujuu niin nopeasti kuin vain hartiat kestävät.

Maalasin alkuperäisen, vuonna 1993 rakennetun talomme pienemmän wc:n katon valkoiseksi, vaihdoin kaapistoon vetimet, ostin Ikeasta peilin 29 eurolla, pari mattoa Citymarketista ja kattovalaisimen Prisman alekorista. Alle satasella melko mukava muutos.

Jälkeen ja ennen

Kenkiä, kenkiä, kenkiä

Kerroin aiemmin kenkien säilytystä koskevasta ongelmasta. Olen käyttänyt useita aamuyön hämäriä tunteja miettiäkseni toimivaa ja lapsiakin tyydyttävää ratkaisua niin, että kengät oikeasti päätyisivät kyseiseen paikkaan. Kahlasin netistä läpi ideoita, mutta useissa ideoissa kenkiä oli noin kuusi paria, jotka lisäksi olivat tyylikkäitä manolo blahnikeja tai siistejä kerran juostuja lenkkikenkiä. Sellaiset kannattaakin asetella kaikkien näkosälle. Tosielämässä kengät ovat usein kuraisia, linttaan astuttuja street-tossuja ja savisia saappaita. Kuuden hengen perheessä on myös kenkiä kuusinkertainen määrä.

Kodinhoitohuoneen kolmikerroksinen ja kevyt kenkäteline löytyi kerran Lidlistä. Kenkätelineelle oli muutava kriteeri; keveys, kiva ulkonäkö ja siirrettävyys, sillä sen takana on vesimittari, joka pitää päästä lukemaan ainakin kerran vuodessa. Kenkäkuivuri (Clas Ohlsson) on vähän niin kuin piilossa, se kun ei ole ulkonäöltään mikään ruusu, (mutta toiminnallisuudeltaan kyllä ehdoton). Kodinhoitohuoneen taso oli aiemmin koko ajan täynnä tavaraa, joten se oli melko hyödytön. Ostin kuusi vanerista, mustaksi maalattua eri kokoista laatikkoa (Tokmanni, poistomyynti) ja asettelin ne tasolle niin, että niihin mahtuu mahdollisimman monta kenkäparia. Yläkaapeissa ei sentään ole kenkiä eikä liioin laatikoissa kaappien päällä.

Tämä ratkaisu on nyt ollut toiminnassa muutamia viikkoja ja kyllä ne kengät joihinkin näistä hyllyistä ovat eksyneet joko itsekseen tai kehotettuna. Kaikki ovat sitä mieltä, että on mukavampi tulla kotiin, kun ei tarvitse loikkia kymmenien kenkäparien ohi. Kannatti siis valvoa ja miettiä.

Terassihommia

Ilmanvaihtoremonttia odotellessa suunnittelin menneen kesän ulkohommia. Terassin muurit piti korjata. Meillä on ulkoterassi, jonka pohja on valettu betonista ja jonka kahdella sivuilla on harkoista muuratut aidanteet, jotka aiemmin ympäröivät koko terassia. Muutamia vuosia sitten kaadoimme muurit terassin etuosasta ja laajensimme samalla terassia yhdellä harkkorivillä. Terassin lattia tasoitettiin ja laatoittettiin, tehtiin aita 33 x 33 mm:n rimoista ja asennettiin terassille valokate.

Vanhat muurit on aikoinaan edellinen asukas tasoittanut ja maalannut harmaalla. Valkoinen maali sekä tasoitusaine olivat kumpikin rapisseet osin pois, ja nyt ne piti hioa, tasoittaa uudelleen ja päällystää, samoin kuin terassin lattian etuosa. Ostimme jo edellisenä kesänä Tikkurilan Yki-rouhepinnoitteen sekä betonitasoitteen valmiiksi, mutta niitä ei saanutkaan laittaa vanhan maalin päälle. Hiomakone lauloi, kun putsasimme vanhoja maaleja pois, mutta syksy yllätti eikä tasoitushommia voinut myöhään syksyllä tehdä. Edessä oli uusi kevythionta, muurien pesu ja tasoitus.

Itse sokkelipinnoitteen levittäminen oli yllättävän hankalaa. Sen menekki oli valtava, sillä melko suuri osa siitä tippui maahan. Jos sitä laittoi vähemmän lastaan, niin pinta jäi ohueksi eikä sitä voinut hiertää kunnolla. Alun kankeuden jälkeen homma alkoi kuitenkin sujua, paitsi että pinnoite loppui kesken ja kurvasimme kauppaan hakemaan lisää. Kotiin päästyämme myyjä olikin antanut mukaan sokkelimaalin eikä suinkaan rouhepinnoitetta. No mutta, hätä keinot keksi: autotallissa oli karkeaa, mutta puhdasta kiveä akvaarioharrastuksen jäljiltä. Sekoitimme karkean hiekan sokkelimaalin sekaan ja hyvä tuli. Terassista tuli vihdoinkin valmis, sillä koko projekti alkoi vuonna 2010.

 

Hapsuverhot

Olen roikkufriikki. Valaisimet ja verhot ovat meillä aina roikkuvia (kuten niiden kaiketi yleensä on tapana), mutta meillä niistä itsestään roikkuu usein vielä jotain. Vapaasti roikkuvat asiat ovat jotenkin maagisia liikkuessaan itsekseen ilmavirran mukana. Eikä niitä tarvitse aina olla asettelemassa, vaan ne roikkuvat itsekseen ihan hyvässä järjestyksessä.

Siinä tulikin perustelut hapsuverhoille. Hankin yhden mustan 120 x 220 cm:n mittaisen hapsuverhon, joka oli tarkoitettu oveen, koska se oli kapea ja pitkä. Tarvitsin kuitenkin verhon sekä keittiön, takaoven että tuulikaapin erimallisiin pienehköihin ikkunoihin. Halusin hapsukapan kuhunkin ikkunaan, mutta hapsuverhoja ei ilmeisesti valmisteta kappana. Siitäpä keksin laittaa verhon makuulleen lattialle ja liimasin ilmastointiteipin hapsujen poikki siihen mittaan, johon verhot halusin. Painelin hapsut hyvin kiinni teippiin. Käänsin verhon ja laitoin uuden teipin vasten toista teippiä niin, että hapsut jäivät hyvin väliin. Sen jälkeen leikkasin teipin yläpuolelta hapsut poikki, jolloin minulla oli jo kaksi verhoa. Toistin edellä mainitun ja näin minulla oli viimein kolme verhoa hintaan 2,63 euroa kappale. Voilá!

Keittiön verho

Takaoven verho

Tuulikaapin verho