Hama-terapiaa

Kaikki lähti ihan pienestä ajatuksesta tehdä lasinalunen ihan vaan itselle ja järjestää pientä puuhaa sairastaville lapsille…

Kaivoin Hama-helmet naftaliinista reilu viikko sitten. Perheemme teini-ikäiset ovat tehneet niitä viimeksi päiväkoti-ikäisinä ja ala-astekäiset taaperoina, mutta niin vain syntyi toinen toistaan hauskempia hahmoja jopa 6-vuotiaan hyppysissä. Vallalla oleva innostus Pokémon-aiheeseen kirvoitti hienoja ideoita lasinalusten lisäksi. Parasta on nypertää näitä yhdessä lasten kanssa tunti kaupalla ja huomata, että puhelimet eivät ole sittenkään kasvaneet teinien käsiin kiinni!

Ideoita Hama-helmillä askarteluun löytyy hyvin Pinterestistä tai vaikka Googlen kuvahaulla. Lisää voi keksiä ideoimalla ja kokeilemalla. Minua ahdistaa muovin käyttäminen, mutta lohduttaudun sillä, että nämä Hamat on ostettu kaappiin yli 10 vuotta sitten, ja nyt ne muuntuvat erilaisiksi leluiksi ja koristeiksi. Olkoot nämä perheemme ainoat Hamat ikinä.

Käsillä tekeminen on parasta terapiaa: se parantaa keskittymiskykyä, kehittää luovaa hahmottamista ja (ainakin minua) se rentouttaa. Ajatukset eivät ehdi stressitekijöihin, koska ovat kiinni intensiivisessä puuhastelussa. Hama-helmitöissä parasta on, ettei siinä tarvitse osata piirtää, värittää, maalata eikä neuloa ja silti saa nähdä luovat kättensä jäljet. Kannattaa kokeilla!

Pientä puhdetta käsille

Olen huomannut rentoutuvani eniten silloin, kun teen käsillä jotain josta syntyy jotain. Ei niin väliä mitä ja mihin käyttöön, kunhan aivot pääsevät käskyttämään käsiä.

Mieheni purki tietokoneen kovalevyn (tai mikä sen möntin nimi nyt onkaan) ja jätti minulle hienoja, metallisia levyjä ja renkuloita. Niistä syntyi moderni himmeli.

IMG_20180509_151819

Vanhasta lastenhuoneen kattovalaisimesta syntyi uusi valaisin. Lampusta on purettu kankaat ja kehikon ympärille on kieputettu saumalankaa ja vähän bing bling -nauhaa. Valaisin odottaa vielä jotain spesiaalia, mutta en ole keksinyt mitä. Sen sijaan tosi nopea ratkaisu pöytälampun rikki menneen varjostimen tilalle löytyi verkkosukkahoususta! Ei paha, vaikkei ehkä ihan lopullinen olekaan…

IMG_20180515_092107

Tee kiinnitysklipsi

Minulla on monta neuletakkia, jotka lepattavat aina auki, koska niissä ei ole nappeja. Halusin kiinnitysmahdollisuuden, jonka voisi oottaa halutessaan pois ja siirtää vaikka toiseen takkiin.

Idea lähti lakanan kiinnittämiseen tarkoitetusta kuminauhasysteemistä. Otin kuminauhan pois. Käytin metallin päällystämiseen ja toisiinsa kiinnittämiseen ohutta mustaa kuminauhaa. Päälle kiinnitin ompelemalla koristeet. Metalliin liimasin kuumaliimalla helmikoristeita, jotka kyllä irtosivat heti. Mutta klipsi on silti kiva ja käytössä koko ajan.

Kiinnitysklipsi

Hapsuverhot

Olen roikkufriikki. Valaisimet ja verhot ovat meillä aina roikkuvia (kuten niiden kaiketi yleensä on tapana), mutta meillä niistä itsestään roikkuu usein vielä jotain. Vapaasti roikkuvat asiat ovat jotenkin maagisia liikkuessaan itsekseen ilmavirran mukana. Eikä niitä tarvitse aina olla asettelemassa, vaan ne roikkuvat itsekseen ihan hyvässä järjestyksessä.

Siinä tulikin perustelut hapsuverhoille. Hankin yhden mustan 120 x 220 cm:n mittaisen hapsuverhon, joka oli tarkoitettu oveen, koska se oli kapea ja pitkä. Tarvitsin kuitenkin verhon sekä keittiön, takaoven että tuulikaapin erimallisiin pienehköihin ikkunoihin. Halusin hapsukapan kuhunkin ikkunaan, mutta hapsuverhoja ei ilmeisesti valmisteta kappana. Siitäpä keksin laittaa verhon makuulleen lattialle ja liimasin ilmastointiteipin hapsujen poikki siihen mittaan, johon verhot halusin. Painelin hapsut hyvin kiinni teippiin. Käänsin verhon ja laitoin uuden teipin vasten toista teippiä niin, että hapsut jäivät hyvin väliin. Sen jälkeen leikkasin teipin yläpuolelta hapsut poikki, jolloin minulla oli jo kaksi verhoa. Toistin edellä mainitun ja näin minulla oli viimein kolme verhoa hintaan 2,63 euroa kappale. Voilá!

Unisieppari pitsiliinasta

Sain äidiltäni vanhoja virkattuja pitsiliinoja. Olen aina ihaillut intiaaneilta tuttuja unisieppareita. En niinkään niiden ideologian vuoksi, vaan puhtaasti kauneuden. Ne ovat samalla kertaa käsityön taidonnäytteitä sekä taulumaisia koristeita. Niiden etu on myös se, ettei niitä tarvitse laittaa taulunkatselukorkeudelle, vaan ne voi laittaa mihin tahansa ja ne näyttävät silti olevan siinä oikeassa paikassa. Toisin kuin taulut, jotka ovat aina hankalia, vinossa ja väärässä paikassa, laittoi ne miten tahansa.

Meillä oli neljä metriä korkealla sopivan tyhjä paikka ja siihen piti keksiä kaunis taulunkorvike. Hain pihalta pajua, kuorin sen ja taivutin ympyrälle. Kiedoin pajun ympärille valkoista kreppipaperia tiukasti niin, että paju peittyi ja kerroksia tuli useampia. Kiedoin kapealla satiininauhalla kreppipaperin tiukasti kiinni ja venytin nauhan avulla pitsiliinan ympyrän keskelle sopivan tiukalle. Samasta satiininauhasta viritin höyhenet ja massapallot roikkumaan eri korkeuksille. Seuraavan voisin tehdä harmaan ja ruskean sävyistä. Jos sattuu löytymään sopivia tarvikkeita. Keskellehän voisi vaikka punoa verkon, jos pitsiliinaa ei satu olemaan.

unisieppari

Unisieppari virkatusta liinasta

Pieniä sieviä juttuja

Onneksi on mielikuvitusta ja pää täynnä ideoita. Joskus idealähetyksiä tulee keskellä yötä ja toisinaan taas autolla ajaessa. Pam! Tulee hurja tarve saada joku tietty asia ratkaistua. Yleensä se on tehtävä myös heti.
Olin miettinyt pitkään miten saisin suureen tilaan verhot edullisesti. Eikä mitä tahansa verhoja, vaan sellaiset jotka eivät peittäisi näkymää, mutta häivyttäisivät rumat ikkunanpokat. Eivätkä ne saisi olla kovin hallitsevat, sillä ikkunoita on yhteensä 11 kappaletta olohuone-ruokatila-keittiössä-yhdistelmässä eli samassa tilassa.
Tilasin Jotexilta halpoja voilee-lenkkiverhoja seitsemän pakettia (2 kpl/pkt) ja ostin useita metrejä valikoista, ommeltavaa pompulanauhaa. Osan verhoista jätin pitkiksi sivuverhoiksi ja osan pätkäisin kappamittaan, sillä halusin lenkkiverhot, joita ei jostain syystä kappoina löytynyt. Viisi vuotias poikani rakastaa pujotella nauhoja valkoisiin massapalloihin, joten hänen hyppysissään syntyi hienoja massapallonauhoja pitkien sivuverhojen sekaan.
pampulat

Voilee-verho pampuloilla

Johonkin muistojeni perukoille oli piirtynyt kuva lasimaisen ohuista, pyöreistä kuvioista, joita roikkui lampussa ja joiden seasta valo loisti ihanasti. Olisinko nähnyt lapsuudessa sellaisen? Lähimmäksi muistojeni valaisinta osui Capiz-simpukankuorista tehty valaisin, jonka löysin muistaakseni edesmenneestä Anttilasta. Ensin ostin yhden suuren (halk. 60 cm) makuuhuoneeseen, mutta koska avo-olohuone-ruokatilamme on 35 neliötä, keskeltä useamman metrin korkea ja tarvitsi suuren valaisimen, ja koska rahaa ei ollut, siirsin suuren makuuhuoneen valaisimen olohuoneeseen. Myöhemmin ostin kaksi pienempää simpukkavalaisinta samaan tilaan. Nyt siellä on kolme ihanaa Capiz-valaisinta ja makuuhuoneeseenkin löytyi lopulta edullinen ja hauska valaisin Ellokselta. Makuuhuoneen vaatekaapin takaseinään pongasin hauskan tapetin K-raudan poistokorista. Vaatekaapin takaseinän tapetoin, koska me aikuiset jouduimme tilanpuutteen vuoksi kaapin taakse nukkumaan. Valkoisen vaatekaapin vanerinen takaosa muuttui huomattavasti tunnelmallisemmaksi 5 euron tapetilla.

Keittön, tuulikaapin sekä takaoven pieniin ikkunoihin syntyi verhot teipistä (jesarista tottakai) ja yhdestä, samasta verhosta, joka maksoi 7,90 euroa. How cool is that? Mutta näistä sekä muista pienistä ideoista kerron joku toinen kerta.