Ilmanvaihtoremontti osa 3

Ilmanvaihdon saneerauksen aloittamisesta oli kulunut viisi kuukautta, kun vihdoin uskalsin sanoa ääneen: luvatun kolmen päivän urakan muututtua kuukausien painajaiseksi ilmanvaihto on toiminut yli kuukauden niin kuin sen pitäisi (kai).

Remontti alkoi lokakuun alussa 2016 ja sen piti kestää 2-3 päivää. Vajaa kuukauden päivät siinä meni ja se vaati reklamaatioita, puheluita, sähköposteja ja luottamuksen menettämistä saneerausyritykseen nimeltä Homemap Oy. Siinä vaiheessa olin kuitenkin vain onnellinen, että kuukauden jälkeen kaikki oli ohi.

Kunnes hymy alkoi tosissaan hyytyä joulukuussa. Jäät kolisivat IV-kanavissa, ja sulamisvedet valuivat suoraan makuuhuoneen lipastoille ja lattialle. Kun eräänä yönä asettelimme valtoimenaan lorisevan veden alle lasten muovista ammetta, ei itku ollut enää kovin kaukana.

Oli myös vaihe, jossa IV-kone huusi niin kovaa, että se häiritsi yöunia ja sai päät särkemään metallisella taustajyminällään. Kaduimme monesti koko remonttiin lähtemistä ja toivoimme vanhaa ilmanvaihtosysteemiä takaisin. Muutaman reklamaatioista johtuneiden korjausyritysten jälkeen ehdimme jälleen huokaista helpotuksesta: remontti oli ohi ja ilmanvaihto oikein asennettu.

Sitten alkoivat kunnon pakkaset. Rapsakassa 15 asteen pakkasessa alkoivat ikkunat huurtumaan kosteuden tiivistyttyä niiden alaosien sisäpintoihin ja ulko-oven ikkunat jäätyivät ohueen riitteeseen, sisäpuolelta. Kylmän viileästi naputtelin muistaakseni kolmannen virallisen (epävirallisia en laskenut), hyvin tiukkasävyisen reklamaation.

Vaadin ulkopuolisen ammattilaisen paikalle saapumista. Ja näin (ehkä) tapahtui. Asentaja joutui eristämään kaikki aiemmin saneerausfirman asentajien yläpohjaan asentamat putket uudestaan, vaihtamaan toisen rikkoutuneen lto-koneen moottorin ja säätämään virtaamat taas uudelleen. Mutta kiireestä ja informaation puutteesta johtuen hänenkin käyntejään tarvittiin useita.

Viisi kuukautta. En olisi moiseen lähtenyt, jos olisin etukäteen tiennyt mikä soppa siitä syntyi. En tiennyt, että asiakkaan tulee projektin ohella opiskella itse insinööritason ilmanvaihtotaidot, jotta voi toimia remontin projekti- ja laadunvalvontapäällikönä, ja tarkastaa mm. yläpohjan putkien riittävät eristeet.

Miten voi luottaa remonttifirmojen laatuun? Joka paikassa neuvotaan asettamaan tarpeeksi suuri sanktio(summa) viivästymisen tai laatuvirheiden vuoksi. Olen tehnyt niin kaikissa aiemmissa remonteissa ja kaikki on yleensä sujunut ainakin suunnilleen sovitun mukaisesti. Mutta jos luvataan ”avaimet käteen remonttia”, joka kattaa kaikki työvaiheet ja kestää 2-3 päivää, niin voiko enää kattavammin asiasta sopia. Vai pitääkö sopimuksiin laittaa allekkain ihan kaikki: asennukseen kuuluu muttereita, ruuveja, teippiä…? Tai että ”tässä sopimuksessa sovitaan, että remontoitava asia on valmistuessaan oikein toteutettu ja toimiva”? Jotenkin naivisti olen luullut, että tietty laatu on automaatio. Että remonteilla on perustaso, jonka alle ei voida mennä, edes kiireessä. Tällä hetkellä en uskalla edes ajatella keittiötä ja kylpyhuonetta, jotka molemmat pitäisi remontoida.

Asiasanat: ilmanvaihto, remontti, IV, lto, ilmavaihtojärjestelmien saaneeraus, laatu, ammattitaito, Homemap Oy

Aiheesta aiemmin tässä blogissa

Vielä aiemmin aiheesta tässä blogissa

 

Ilmanvaihtoremontti osa 2

Remontti eli koneellisen ilmanpoiston saneeraaminen koneelliseksi ilmanvaihdoksi lämmöntalteenotolla lähti käyntiin hiipimällä, mutta se saatiin kuitenkin valmiiksi. Välillä tuntui, ettei siitä tulee mitään, sillä sopimuksessa luki sen kestävän kaksi päivää ja yhden varapäivän, ja vaativan asukkailta ”vain ovien availuja”. No, ei se ihan niin mennyt, sillä remontti venyi yli kolmeen viikkoon ja useaan hermoromahdukseen, puheluun, vahtimiseen ja vaatimiseen. Sen enempää en halua remontin vaihteista kertoa, paitsi vielä sen verran, että reklamaation saneerausyritys otti hyvin vastaan, tiputti kokonaiskustannuksen hintaa ja lupasi parantaa omaa projektinhallintaansa.

Meille otetiin ruotsalainen HERU-merkin S 100 EC -malli, joka sopii asennettavaksi kylmään tilaan. Meille se ei sisään olisi mahtunut millään, sillä kodinhoitohuoneessa on jo 300 litran lämminvesivaraaja, pesukone, kuivausrumpu, integroitu pyykinkuivausteline katossa, kaappeja, kenkäkuivuri, kenkätelineitä, likapyykkikaappi jne., ja varastoon sen sjoittaminen olisi vaatinut joitain paloturvallisuustoimenpiteitä, jonka lisäksi varastossa on niin ikään talvella kylmä, n. 10 astetta maksimissaan.

Meillä ei ole HERUn koneista mitään kokemusta tai tietoa, mutta emmepä ole IV-alan ammattilaisiakaan. Aivan yhtä vieraita ovat tuotteina myös Vallox tai Enervent, vaikka niminä ovatkin tunnetumpia. Lämpötilahyötysuhdeluku ja energiankulutus ovat ainoita, joita voi vertailla. HERU S -mallin lämmön talteenoton hyöty voi olla enimilläään 84 %, mikä lienee on melko hyvä, vaikkakaan en löydä keneltäkään valmistajalta muita kuin lupauksia yli 80 % hyödystä, joten se siitä vertailusta.

Välikatossa risteilee nyt eristetty putki poikineen, jotka kaikki johtavat mama-Herun luokse. Laite pitäisi muuten olla melko huoleton (!), mutta suodatin tulee vaihtaa n. 4-6 kuukauden välein tai hyötysuhde alkaa kärsimään. Katolle johtaa yksi ”pahanilmanpoistoputki” eli se johon ns. käytetty sisäilma johdetaan, kun siitä on ensin kerätty lämpö takasin kiertoon. Puhdas, uusi ilma tulee talon pohjoissivulla olevasta sisääntuloputkesta koneelle, joka sekoittaa sen sisältä tulleeseen lämpöön ja jakaa sen kanavia pitkin eri huoneisiin. Sisältä mama-Herulle johtaa useita ilmanpoistoputkia, jotka mm. keräävän takan lämmön ja jakavat sen laajemmalle kuin mitä takan lämpö aiemmin on levinnyt.

Ensimmäistäkään sähkölaskua ei ole vielä tullut tältä ajalta, joten vaikeaa sanoa tuleeko sitä 30 % säästöä energialaskuun, jota joka paikassa lupaillaan, mutta itse olen ollut vallan ihastunut vedottomiin huoneisiin. Aiemmat painovoimaiset sisääntuloventtiilit suljettiin uretaanilla ja ne ovat vielä pintaremontoimatta (joka onkin melko työläs homma, koska aukkoja on joka huoneessa ja suuremmassa kaksi eli yhteensä kuusi, joka tarkoittaa kuuden seinän tasoittamista, hiomista ja maalaamista). Aiemmin, varsinkin pakkasella, ilmantuloaukon lähellä ei voinut oleskella pitkään, saati kalustaa aukko-seinille sohvia tai sänkyjä. Nyt vedontunne on poissa eikä kylmä ilma virtaa hallitsemattomana sisään.

ilma_aukko

Uretaanilla tukittu ilmanottoaukko

 

Muita kuvia tästä remontista ei olekaan, sillä se ei ollut kovin kuvauksellinen toimenpide. Kerron tuonnempana lisää sen toimivuudesta ja energiansäästöstä, jota toivottavasti tulee.

Lisää energiaremonteista ja lämmöntalteenotosta voit lukea täältä:
– Lämmöntalteenoton edut
– Energiaremontin suunnittelu

Terassihommia

Ilmanvaihtoremonttia odotellessa suunnittelin menneen kesän ulkohommia. Terassin muurit piti korjata. Meillä on ulkoterassi, jonka pohja on valettu betonista ja jonka kahdella sivuilla on harkoista muuratut aidanteet, jotka aiemmin ympäröivät koko terassia. Muutamia vuosia sitten kaadoimme muurit terassin etuosasta ja laajensimme samalla terassia yhdellä harkkorivillä. Terassin lattia tasoitettiin ja laatoittettiin, tehtiin aita 33 x 33 mm:n rimoista ja asennettiin terassille valokate.

Vanhat muurit on aikoinaan edellinen asukas tasoittanut ja maalannut harmaalla. Valkoinen maali sekä tasoitusaine olivat kumpikin rapisseet osin pois, ja nyt ne piti hioa, tasoittaa uudelleen ja päällystää, samoin kuin terassin lattian etuosa. Ostimme jo edellisenä kesänä Tikkurilan Yki-rouhepinnoitteen sekä betonitasoitteen valmiiksi, mutta niitä ei saanutkaan laittaa vanhan maalin päälle. Hiomakone lauloi, kun putsasimme vanhoja maaleja pois, mutta syksy yllätti eikä tasoitushommia voinut myöhään syksyllä tehdä. Edessä oli uusi kevythionta, muurien pesu ja tasoitus.

Itse sokkelipinnoitteen levittäminen oli yllättävän hankalaa. Sen menekki oli valtava, sillä melko suuri osa siitä tippui maahan. Jos sitä laittoi vähemmän lastaan, niin pinta jäi ohueksi eikä sitä voinut hiertää kunnolla. Alun kankeuden jälkeen homma alkoi kuitenkin sujua, paitsi että pinnoite loppui kesken ja kurvasimme kauppaan hakemaan lisää. Kotiin päästyämme myyjä olikin antanut mukaan sokkelimaalin eikä suinkaan rouhepinnoitetta. No mutta, hätä keinot keksi: autotallissa oli karkeaa, mutta puhdasta kiveä akvaarioharrastuksen jäljiltä. Sekoitimme karkean hiekan sokkelimaalin sekaan ja hyvä tuli. Terassista tuli vihdoinkin valmis, sillä koko projekti alkoi vuonna 2010.