Vielä ehtii grillata!

Jos olisin yhtään osannut arvata millainen homma suuren pihagrillin muuraamisessa on, en olisi aloittanut koko projektia. Mutta tässä se nyt on, pihakeittiö melkein valmiina: vielä tulitiilien muuraaminen tulipesään, kaakelit tiilien yläpinnoille ja kannet suojaksi tulipesän ja piipun päälle – ja ei kun tulille!

Päätin jo aiemmin, että pihagrillin pitää valmistua kierrätysmateriaalista edullisesti. Grilliin on ostettu kaupasta vain muurauslaastia (5.50 euroa säkki x ehkä 10 säkkiä) ja Mustang-grilliritilä (60 x 40 cm) n. 18 euroa. Vielä pitäisi hankkia vesivanerin pala sekä kaakelia, toivottavasti joltain ylijäämänä.

Tiilet on muurattu pakkasenkestävällä (ja säkkikaupalla lisää haetulla) Fescon M100 -muurauslaastilla. Laasti sekoitettiin porakoneen vispilällä sekä puukapulalla lasten vanhassa muoviammeessa. Allekirjoittanut ei ole koskaan ennen muurannut eikä se Youtube-videon mukaan kovin vaikealta näyttänytkään. Mutta jo ensimmäisen kerroksen kohdalla kunnioitus ammattimuurareita kohtaan kasvoi kummasti.

Kerros kerrokselta taito hieman karttui ja kahdeksannen kerroksen jälkeen alkoi jo mennä laastinsekoittajan sekä minun hommat tasalaatuisilla saumoilla. Emme ole kumpikaan silti alaa vaihtamassa. Kyllä on voittajafiilis, kun homma alkaa olla pulkassa, ja pian voi nauttia avotulesta ja muurinpohjapannulla paistetuista letuista, nam!

IMG_20190825_174326

Kyllä se maisemaan sopii

 

Vihdoinkin aikaa ulkotöille

Meidän pyykinkuivauspaikan vanha suoja-aita oli tehty vuonna 1993 kyllästetystä puusta ja se oli ns. ruudukkomallia. Osa rimoista oli jo lahonnut. Myös talon julkisivun sisäänkäynnin kaide sekä terassin kaide ovat olleet tätä samaa mallia, mutta ne olemme jo uusineet. Uusimatta oli enää tämä sekä takaterassi. Takaterassikin on jo tällä hetkellä tehty, mutta maalaamatta, joten kuvia tulossa myöhemmin.

Harmi etten muistanut ottaa ennen-kuvia tästä pyykinkuivausseinäkkeestä. Löysin kyllä vanhoja kuvia sisäänkäynnistä sekä etuterassin vanhoista rimoituksista. Samanlaista rimoitusta oli käytetty alunperin ympäri taloa.

Tämän projektin rykäisimme käyntiin yhtenä päivänä, kun alkoi tarpeeksi ärsyttämään. Olemme asuneet taloa yli 11 vuotta, mutta ensimmäisen kerran tänä kesänä on tuntunut olevan aikaa myös ulkohommiin, kun kuopuskin on jo 5-vuotias. Aurinkoisen kesän ansiosta pääsin heti myös maalauspuuhiin.

Puutavarana on 33 x 33 mm:n höylätty mänty Etelän Puutavarasta. Aitatolpan sinkityt tolpanhatut ovat Puuilosta. Pieni juttu sinänsä, mutta tekee paljon kokonaiskuvassa.

Haaveena pihagrilli

Tässä yhtenä päivänä saimme mieheni kanssa loistoidean (onko niitä muita?). Muurataan pihagrilli nykyisen hiekkalaatikon paikalle. Lapset ovat kasvaneet eikä hiekkalaatikolla ole enää paljon käyttöä.

Siitä se ajatus lähti, vaikkakin hiekkalaatikko oli grillille aivan väärässä paikassa. Grillijuttu jäi kuitenkin muhimaan, kunnes kuului BLING: vanhasta perennapenkistähän saisi suorastaan altaan perustuksille ja paikka on ihan pation vieressä.

Erilaisia muurattuja grillejä

Mielessäni pyörii hieman tämäntyyppisiä pihagrillejä (alla), mutta joutunemme ehkä näin aloittelijoina tyytymään vähän vaatimattomimpiin toteutuksiin, jos itse sen suunnittelemme. Toisaalta näissä missään ei ole hormia, joka kannattanee ilmeisesti aina olla.

Perennapenkin koko (160 x 68 cm) määrittää perustuksen koon ja samalla tulevan grillin mitat. Haluamme grilliin ainakin kaksi puolta; puulla grillaamiseen sekä kaasulle muurinpohjapannua varten. Vähän niinkuin Ram Sam Saa -blogissaan esittelee, mutta leveämpi. Jätetään ajatus vähäksi aikaa muhimaan.

Kuva: Ram Sam Saa -blogi

 

 

 

Ilmanvaihtoremontti osa 2

Remontti eli koneellisen ilmanpoiston saneeraaminen koneelliseksi ilmanvaihdoksi lämmöntalteenotolla lähti käyntiin hiipimällä, mutta se saatiin kuitenkin valmiiksi. Välillä tuntui, ettei siitä tulee mitään, sillä sopimuksessa luki sen kestävän kaksi päivää ja yhden varapäivän, ja vaativan asukkailta ”vain ovien availuja”. No, ei se ihan niin mennyt, sillä remontti venyi yli kolmeen viikkoon ja useaan hermoromahdukseen, puheluun, vahtimiseen ja vaatimiseen. Sen enempää en halua remontin vaihteista kertoa, paitsi vielä sen verran, että reklamaation saneerausyritys otti hyvin vastaan, tiputti kokonaiskustannuksen hintaa ja lupasi parantaa omaa projektinhallintaansa.

Meille otetiin ruotsalainen HERU-merkin S 100 EC -malli, joka sopii asennettavaksi kylmään tilaan. Meille se ei sisään olisi mahtunut millään, sillä kodinhoitohuoneessa on jo 300 litran lämminvesivaraaja, pesukone, kuivausrumpu, integroitu pyykinkuivausteline katossa, kaappeja, kenkäkuivuri, kenkätelineitä, likapyykkikaappi jne., ja varastoon sen sjoittaminen olisi vaatinut joitain paloturvallisuustoimenpiteitä, jonka lisäksi varastossa on niin ikään talvella kylmä, n. 10 astetta maksimissaan.

Meillä ei ole HERUn koneista mitään kokemusta tai tietoa, mutta emmepä ole IV-alan ammattilaisiakaan. Aivan yhtä vieraita ovat tuotteina myös Vallox tai Enervent, vaikka niminä ovatkin tunnetumpia. Lämpötilahyötysuhdeluku ja energiankulutus ovat ainoita, joita voi vertailla. HERU S -mallin lämmön talteenoton hyöty voi olla enimilläään 84 %, mikä lienee on melko hyvä, vaikkakaan en löydä keneltäkään valmistajalta muita kuin lupauksia yli 80 % hyödystä, joten se siitä vertailusta.

Välikatossa risteilee nyt eristetty putki poikineen, jotka kaikki johtavat mama-Herun luokse. Laite pitäisi muuten olla melko huoleton (!), mutta suodatin tulee vaihtaa n. 4-6 kuukauden välein tai hyötysuhde alkaa kärsimään. Katolle johtaa yksi ”pahanilmanpoistoputki” eli se johon ns. käytetty sisäilma johdetaan, kun siitä on ensin kerätty lämpö takasin kiertoon. Puhdas, uusi ilma tulee talon pohjoissivulla olevasta sisääntuloputkesta koneelle, joka sekoittaa sen sisältä tulleeseen lämpöön ja jakaa sen kanavia pitkin eri huoneisiin. Sisältä mama-Herulle johtaa useita ilmanpoistoputkia, jotka mm. keräävän takan lämmön ja jakavat sen laajemmalle kuin mitä takan lämpö aiemmin on levinnyt.

Ensimmäistäkään sähkölaskua ei ole vielä tullut tältä ajalta, joten vaikeaa sanoa tuleeko sitä 30 % säästöä energialaskuun, jota joka paikassa lupaillaan, mutta itse olen ollut vallan ihastunut vedottomiin huoneisiin. Aiemmat painovoimaiset sisääntuloventtiilit suljettiin uretaanilla ja ne ovat vielä pintaremontoimatta (joka onkin melko työläs homma, koska aukkoja on joka huoneessa ja suuremmassa kaksi eli yhteensä kuusi, joka tarkoittaa kuuden seinän tasoittamista, hiomista ja maalaamista). Aiemmin, varsinkin pakkasella, ilmantuloaukon lähellä ei voinut oleskella pitkään, saati kalustaa aukko-seinille sohvia tai sänkyjä. Nyt vedontunne on poissa eikä kylmä ilma virtaa hallitsemattomana sisään.

ilma_aukko

Uretaanilla tukittu ilmanottoaukko

 

Muita kuvia tästä remontista ei olekaan, sillä se ei ollut kovin kuvauksellinen toimenpide. Kerron tuonnempana lisää sen toimivuudesta ja energiansäästöstä, jota toivottavasti tulee.

Lisää energiaremonteista ja lämmöntalteenotosta voit lukea täältä:
– Lämmöntalteenoton edut
– Energiaremontin suunnittelu

Hyvin pientä pintaremonttia

Haaveissa on kunnon remontti kahteen vessaan, kodinhoito- ja kylpyhuoneeseen sekä saunaan. Mutta suuren remontin pitää odottaa, että saadaan maksettua pian alkava ilmanvaihtoremontti alta pois. Kovin suurta ”face liftiä” tilaan ei kannata tehdä, mutta sen verran on pakko, että pystyy asumaan. Esimerkiksi mäntypaneelikaton maalaaminen valkoiseksi muuttaa ilmettä aivan toisenlaiseksi ja kellertävän sävyn tyylikkäämmäksi. Eikä maksa paljon. Vaivaa siitä on melko lailla, mutta kunhan huolehtii kunnon alkutöistä, niin itse maalaaminen sujuu niin nopeasti kuin vain hartiat kestävät.

Maalasin alkuperäisen, vuonna 1993 rakennetun talomme pienemmän wc:n katon valkoiseksi, vaihdoin kaapistoon vetimet, ostin Ikeasta peilin 29 eurolla, pari mattoa Citymarketista ja kattovalaisimen Prisman alekorista. Alle satasella melko mukava muutos.

vessan-muutos

Jälkeen ja ennen

Terassihommia

Ilmanvaihtoremonttia odotellessa suunnittelin menneen kesän ulkohommia. Terassin muurit piti korjata. Meillä on ulkoterassi, jonka pohja on valettu betonista ja jonka kahdella sivuilla on harkoista muuratut aidanteet, jotka aiemmin ympäröivät koko terassia. Muutamia vuosia sitten kaadoimme muurit terassin etuosasta ja laajensimme samalla terassia yhdellä harkkorivillä. Terassin lattia tasoitettiin ja laatoittettiin, tehtiin aita 33 x 33 mm:n rimoista ja asennettiin terassille valokate.

Vanhat muurit on aikoinaan edellinen asukas tasoittanut ja maalannut harmaalla. Valkoinen maali sekä tasoitusaine olivat kumpikin rapisseet osin pois, ja nyt ne piti hioa, tasoittaa uudelleen ja päällystää, samoin kuin terassin lattian etuosa. Ostimme jo edellisenä kesänä Tikkurilan Yki-rouhepinnoitteen sekä betonitasoitteen valmiiksi, mutta niitä ei saanutkaan laittaa vanhan maalin päälle. Hiomakone lauloi, kun putsasimme vanhoja maaleja pois, mutta syksy yllätti eikä tasoitushommia voinut myöhään syksyllä tehdä. Edessä oli uusi kevythionta, muurien pesu ja tasoitus.

Itse sokkelipinnoitteen levittäminen oli yllättävän hankalaa. Sen menekki oli valtava, sillä melko suuri osa siitä tippui maahan. Jos sitä laittoi vähemmän lastaan, niin pinta jäi ohueksi eikä sitä voinut hiertää kunnolla. Alun kankeuden jälkeen homma alkoi kuitenkin sujua, paitsi että pinnoite loppui kesken ja kurvasimme kauppaan hakemaan lisää. Kotiin päästyämme myyjä olikin antanut mukaan sokkelimaalin eikä suinkaan rouhepinnoitetta. No mutta, hätä keinot keksi: autotallissa oli karkeaa, mutta puhdasta kiveä akvaarioharrastuksen jäljiltä. Sekoitimme karkean hiekan sokkelimaalin sekaan ja hyvä tuli. Terassista tuli vihdoinkin valmis, sillä koko projekti alkoi vuonna 2010.