Mun hyperfokus just nyt

Mikään ei ole niin ihanaa kuin päässä poksuvat miljoonat ideat, joista joskus onnistuu joku putkahtamaan ihan tuotantoon asti. Pidän ajatuksesta, ettei tarvitse ostaa mitään uutta, vaan saa ideoida olemassa olevista hommista jotain aivan uutta. Ja jos menee puihin, niin aina voi kokeilla seuraavaa ideaa. Ymmärrän täysin miksi monet aivotyöläiset täyttävät vapaa-aikansa jollain toiminnalla. Pää kiittää, kun tekee käsillä.

Talouspaperiteline on aina väärällä pöydällä, ei koskaan ruokapöydässä. Mutta ruokapöydän päässä on seinähylly, jonka kannattimiin laitoin valkoiseksi maalatun harjanvarren (tässä versiossa löysin ideahöyryissäni varastosta vain liian lyhyitä pätkiä, mutta liitin ne toisiinsa poranreikään liimatulla puutapilla. Saatan vielä joskus ostaa ehjänkin, jos muistan).

Ensimmäinen versio oli liian leveä, toinen taas vähän koruton. Ehkä jatkojalostan vielä visuaalisesti, mutta käytännössä toimii kyllä hyvin. Musta muoviputki on lasten leluista, lanka on linjalankaa varastosta ja pallot askartelupalloja.

talouspaperiteline 1

talouspaperiteline 2

Puutarhatuolit on aina linnunkakassa. Halusin takapihalle kauniin himmelin, joka karkottaisi linnut. Koiralle ostettiin vielä tässä vaiheessa purkkiruokaa herkuksi nappulan sekaan ja niitä purkinkansia kertyi jatkuvasti. Siitä se(kin) ajatus sitten lähti. Kuviot on maalattu vanhoilla kynsilakan jämillä.

Purkinkansi

Purkinkansihimmeli

Loput jutut onkin enemmän kirppislöytöjä. Vai pitäisiko sanoa Tori-löytöjä. Remontin jälkeen uusi makuuhuone näytti jotenkin alastomalta pelkän runkopatjasängyn kanssa. Mietin hyllyjä sängyn yläpuolelle, mutta juuri tasoitettuun ja maalattuun seinään ei vain voinut tehdä reikiä. Pongasin Torista just oikeanlaisen päädyn 20 eurolla. Myöhemmin huomasin, että Veke myy samaa sängynpäätyä hintaan 199,-.

Ja siis minun piti elää yli 40-vuotiaaksi oppiakseni, että kananmunat säilyvät (ja niistä on parempi leipoa) huoneenlämpöisenä. Ja että niille on olemassa munakaappeja. Ihan mahtavaa, Torista kympillä! Maalaan munalan jossain kohtaa sisältä mustaksi, kunhan saan ostettua kalkkimaalia seuraavaa suurempaa projektia varten…

Sängynpääty

Munala

…joka onkin niin ikään Tori-löytö muistaakseni 30 eurolla: 50-luvun kirjakaappi. Se näyttää nyt tältä (alin kuva), mutta kunhan poistan valkoisen lohkeilleen maalin, hion, teen hyllyt, maalaan mustavalkoiseksi ja hankin vetimet, niin yritän muistaan laittaa siitä kuvan. Siitä tulee tv-taso. Siis jos se päätyy onnistuneesti tuotantoon 🙂

50-luvun kirjakaappi

Emännänkaapille kaveri

En tiedä miten meidän eteiseen oli päätynyt ihan k-a-m-a-l-a entinen lastenhuoneen lipasto, Ikean Aneboda. Kai se joskus muinoin oli olevinaan hieno, tai ainakin halpa.

Etsin kolme vuotta lipastoa tai ovellista kaappia, joka mahtuisi eteiseen ja johon mahtuisi omaisuus ja joka sointuisi vanhaan umpipuiseen emännänkaappiin.

Satoja tunteja Tori.fi:tä. Yksi täydellinen ehti mennä ohikin, kunnes vihdoin löytyi mitoiltaan sopiva, vaikkakin pinnaltaan ehkä vähän nuhjuinen kaappi, joka on kunnon mäntyä. Joku on maalannut kaapin (huonosti) kalkkimaalilla, mutta sen voi maalata uudelleen, kunhan ehtii. Aneboda päätyi tunnissa kierrätysryhmän kautta uudelle omistajalle.

Etikkapullo

Suureperheen keittiön tasot on täynnä kaikenlaista purkkia ja purnukkaa. Niitä tulee, kun ostaa tuotteita, jotka eivät vaadi säilytystä jääkaapissa, kuten öljyt ja etikat. Jääkaapin tuotteet on kivasti katseilta piilossa, mutta nämä muut; silmään sattuu rumat muovipullot enkä raaski ostaa niitä kauneimpia pulloja, koska kauneus näkyy myös hinnassa.

Lidlin väkiviinaetikkapullo

 

Onneksi säästän kaikkea kivaa ja välttämätöntä (?). Ostin Lidlistä kerran Extra Virgin oliiviöljyä kauniissa keraamisessa pullossa, ja laitoin pullon jemmaan parempaa tarkoitusta varten. Tänään huomasin ruman etikkapullon paraatipaikalla keittiön tasolla ja muistin keraamisen pullon.

Täytin ex-oliivipullon etikalla ja tein siihen etiketin. Kuohuviinin ystävänä minulta löytyy paljon korkkeja, ja vuolin yhden cava-korkin terävällä puukolla uuteen etikkapulloon sopivaksi. Tuli tosi kiva! Kumman valitsisit?

Uusi etikkapullo

Vielä ehtii grillata!

Jos olisin yhtään osannut arvata millainen homma suuren pihagrillin muuraamisessa on, en olisi aloittanut koko projektia. Mutta tässä se nyt on, pihakeittiö melkein valmiina: vielä tulitiilien muuraaminen tulipesään, kaakelit tiilien yläpinnoille ja kannet suojaksi tulipesän ja piipun päälle – ja ei kun tulille!

Muurauslaastilla aloitettiin

Sommiteltiin tiiliä

Laaduvalvoja

Ehkä puolimatkassa ollaan

Päätin jo aiemmin, että pihagrillin pitää valmistua kierrätysmateriaalista edullisesti. Grilliin on ostettu kaupasta vain muurauslaastia (5.50 euroa säkki x ehkä 10 säkkiä) ja Mustang-grilliritilä (60 x 40 cm) n. 18 euroa. Vielä pitäisi hankkia vesivanerin pala sekä kaakelia, toivottavasti joltain ylijäämänä.

Tiilet on muurattu pakkasenkestävällä (ja säkkikaupalla lisää haetulla) Fescon M100 -muurauslaastilla. Laasti sekoitettiin porakoneen vispilällä sekä puukapulalla lasten vanhassa muoviammeessa. Allekirjoittanut ei ole koskaan ennen muurannut eikä se Youtube-videon mukaan kovin vaikealta näyttänytkään. Mutta jo ensimmäisen kerroksen kohdalla kunnioitus ammattimuurareita kohtaan kasvoi kummasti.

Kerros kerrokselta taito hieman karttui ja kahdeksannen kerroksen jälkeen alkoi jo mennä laastinsekoittajan sekä minun hommat tasalaatuisilla saumoilla. Emme ole kumpikaan silti alaa vaihtamassa. Kyllä on voittajafiilis, kun homma alkaa olla pulkassa, ja pian voi nauttia avotulesta ja muurinpohjapannulla paistetuista letuista, nam!

Kyllä se maisemaan sopii

 

Jatkoa pihagrilliunelmille

Viime kesänä teimme pihagrillille perustukset ja homma jäi talveksi hautumaan. Haaveilemani Tiilerin Teppo-pihakeittiö saa hintansa puolesta jäädä unelmaksi, ja itseäni kyllä myös kiehtoo itsesuunniteltu ja kierrätystiilistä tehty pihagrilli.

Koska talomme on valkoinen kivitalo harmailla räystäslaudoilla, en halua perinteistä punatiilistä grilliä pihaan. Ensin kuvittelin jaksavani pinnoittaa punatiiligrillin vaaleaksi vaikka hiertämällä, mutta asiaa tutkittuani tiedän, ettei pinnoite oikein kestä Suomen säävaihteluitä eikä grillin lämpötilaeroja.

Päätin etsiä suoraan vaaleita tiiliä, saumata ne harmaalla ja vuorata tulipesän tulitiilillä. En itse tekisi siihen savuhormia (koska suunnitteluvaikeus), mutta huonompi puoliskoni väittää, ettei tulisija vedä kunnolla ilman piippua. Ja on siinä kyllä varmasti oikeassa. Jos siis hyvin käy, meille tulee pihagrilli metallisella piipulla.

Löysin jälleen kuin tilauksesta oman kylän kierrätysryhmästä 300 täysin puhdasta valkoista kahitiiltä poiskantohintaan eli ilmaiseksi. Homma oli kyllä melko suuri, kun vanhalla peräkärryllä (jonka pohja ei ole enää kovin vahva) teimme useita edestakaisia reissuja (onneksi vain muutaman kadun välillä).

Kasasimme kahitiilet pariin pinoon ja sommittelimme meille sopivaa grilliä eli tarpeeksi suurta grillialaa ja viereen jonkinlaista tasoa. Grillausalan koko määrittyy  myytävien grilliritilöiden mukaan, ja suurin taitaa olla 670 x 400 mm. Kukkapenkkiin tehty perustus määrittää koko grillin mitat. Kun sopiva aika tulee, niin kasaamme tiiliä usemman kerroksen ja sovittelemme tulipesään ritilää ja muita härpäkkeitä ennen muuraamista. Nyt grilliprojekti näyttää jo tältä:

 

yksi rivi tiiliä

kaksi riviä tiiliä

Hirvensarvet seinälle

En ole lainkaan metsästysihmisiä, mutta yhtäkkiä tuli tarve saada sarvet seinälle. Ajatuksena oli sirot poron- tai kauriinsarvet, mutta niitä ei löytynyt tai ne maksoivat useita satasia. Sisustusideologiaani kuuluu oleellisesti lennokkaat ajatukset pienillä kustannuksilla, joten etsin, kunnes löysin edulliset ja sopivankokoiset mainostoimisto Poickeuksen rekvisiittamyymälästä Vantaalta. Ne ovat kyllä hirvensarvet ja epäsymmetriset, mutta niinhän se on elämäkin – vähän toispuoleinen ja epätäydellinen. Hirvi on kaadettu vuonna 1999 jossain päin pohjoista ja sen teuraspaino oli 199 kg. Kookas eläin.

Irrotin trofeen ruskean jalustan, hioin pinnan rikki ja maalasin Tikkurilan listamaalilla maalarinvalkoiseksi. Hirvenkallo oli hyvin keltainen, joten sekin piti maalata, mutta niin, ettei se näyttäisi maalatulta. Mastonin puolihimmeä spraymaali sopi siihen loistavasti. Sarvet jätin luonnollisen värisiksi. Hirvensarvet on melko maskuliiniset verrattuina poronsarviin, joten kevensin vaikutusta tekemälläni höyhenvalosarjalla. Olen tosi tyytyväinen lopputulokseen!

Alkuperäiset hirvensarvet (kuva Poickeus)

Trofeen jalusta maalauksessa

Valkoinen trofeen jalusta

Hirvensarvet valmiina

Hirvensarvet valaistuna

DIY pyöreät astinkivet ja perennapenkki

Loppukesän puhteeksi päätin luopua lasten hiekkalaatikosta, koska sillä ei ole ollut enää käyttäjiä. Paitsi uusi koiranpentumme. Pentu pyörähtää aamukasteisella nurmikolla pyörimisen jälkeen yleensä aina myös hiekkalaatikossa. Raivostuttava määrä hiekkaa kantautuu sisään ellei koiraa suihkuteta puhtaaksi aina ulkoilun jälkeen.

Hiekkalaatikko piti alkuun purkaa, mutta näin silmissäni kuvan upeasta perennalaatikosta, jota ympäröi suloiset pyöreät astinkivet tarkistuskaivon kannen kavereina. Siitä se ajatus taas lähti. Ensin piirtelin ajatuskuvien tueksi vähän suunnitelmaa (huom! ei ole taideteos).

Siirsin hiekkalaatikon tyhjänä lähemmäs terassia ja istutin sen täyteen perennoja (mm. kuunliljaa). Täytteeksi käytin omaa biomultaa, jonka sekoitin hiekkalaatikon hiekkaan. Toivottavasti kasvit viihtyvät seoksessa.

Nurmikko terassin edessä oli täysin kuollutta. Hiekkaantuneisiin kohtiin sekoitin kukkamultaa ja osan niittaantuneesta savimaasta käänsin talikolla nurin. Hiekan, mullan ja niittaantuneen savimaan sekoitin keskenään ja kastelin, jonka jälkeen kylvin nurmikonsiemenet ja tiivistin pinnan kevyesti. Vaikeinta tästä eteenpäin on yrittää estää koiranpentua kaivelemasta ihanan kuohkeaa maata.

Pyöreiden astinkivien valuastioina käytin vanhoja ämpäreitä ja vateja, joita löytyi varastosta. Voitelin astiat öljyllä, sekoitin betoniseoksen (jota jäi yli grillin perustushommista) vanhassa muoviammeessa ja leikkasin hiiriverkosta ämpäreiden muotoisia ympyröitä. Mittasin puutikkuun 5 cm:n mittaisen pätkän, jonka merkkasin teipillä.

Lappasin betoniseosta pari senttiä astian pohjalle, asetin leikatun hiiriverkon betonin päälle ja lisäsin betonia, kunnes pinta ulottui mittatikun teippiin asti eli oli noin 5 cm:n paksuinen. Tiivistin painamalla betonia toisen astian pohjalla.

Valoin yhdeksän eri kokoista astinkiveä. Asetin astiat eurolavan päälle kuivumaan. Valujen pitää antaa kuivua muovilla peitettynä n. viikon ajan välillä kastellen. Pian nähdään tuleeko näistä mitään. En malta odottaa!

 

Ihana kesäkeidas

Omakotitalomme terassi on remontoitu jo vuosia sitten laajentamalla ja asentamalla siihen valokate, uudet kaiteet ja rappauspinta betonin päälle.

Tänä keväänä hankittiin vihdoin näkösuojaksi edulliset Jyskin valkoiset bambukaihtimet ja suorastaan halvalla Ikean Lill-valoverhot niihin sivuihin, joihin rullaverhot eivät mitoiltaan sopineet. Yllättävän hyvin pitävät tuulen, roskat ja katseet ulkopuolella, mutta päästävät valon läpi.

Puutarhapöytä ja tuolit on hankittu vuosia sitten Fb-myyntipalstalta, tikkaat on tehty taavettilaisen mökin koivuista (kaadettu, kuorittu ja vahattu Osmo Colorilla), ja ajastettavat valopallot muistaakseni Lidlistä. Täällä kelpaa grillailla.

 

 

 

Roskislavalta aitiopaikalle

Nämä rottinkinkaunottaret poimin omalta jätelavalta. Kalusteet on saapuneet meille kymmenisen vuotta sitten ja sitä ennen ne ovat olleet mökkikäytössä -90 luvulta saakka. Että aika kovalla käytöllä ovat olleet. Heitin ne viime kesän jälkeen omaan peräkärryyn, joka unohtui viedä syksyllä Sortti-asemalle. Pressun alle unohtuneena kalusteet olivat melkein kuin uusia itselle. Miksi ihmeessä ne olivat lavalle ylipäätään päätyneet?

Ruuvailin muutamia ruuveja, joilla sain kiristettyä irronneita pohjapuita. Sen jälkeen harjasin irtolakat ja liat pois. Lopuksi spreijasin kalusteet Mastonin ovi-, lista- ja ikkunapokamaalilla, sävynä muistaakseni puuterinen valkoinen. Kolme pulloa riitti koko kalustoon. Nyt voimme nauttia kahvit myös etupihan ilta-auringossa!

Vyössä roikkuva kello

Kuten aina, myös tämän idean pohjalla on helpon, halvan tai olemassa olevan tavaran hyödyntäminen uusiokäyttöön. Halusin kylppäriin kellon, koska aamukiire. En halunnut porata kaakeliseinään reikää eikä halvassa, muovisessa seinäkellossa ollut muuta kiinnitysmahdollisuutta kuin se perinteinen reikä siellä takana. Kävin kumppanin vaatekaapilla enkä ottanut ihan parhainta vyötä käyttöön.

Vyökello