Emännänkaapille kaveri

En tiedä miten meidän eteiseen oli päätynyt ihan k-a-m-a-l-a entinen lastenhuoneen lipasto, Ikean Aneboda. Kai se joskus muinoin oli olevinaan hieno, tai ainakin halpa.

Etsin kolme vuotta lipastoa tai ovellista kaappia, joka mahtuisi eteiseen ja johon mahtuisi omaisuus ja joka sointuisi vanhaan umpipuiseen emännänkaappiin.

Satoja tunteja Tori.fi:tä. Yksi täydellinen ehti mennä ohikin, kunnes vihdoin löytyi mitoiltaan sopiva, vaikkakin pinnaltaan ehkä vähän nuhjuinen kaappi, joka on kunnon mäntyä. Joku on maalannut kaapin (huonosti) kalkkimaalilla, mutta sen voi maalata uudelleen, kunhan ehtii. Aneboda päätyi tunnissa kierrätysryhmän kautta uudelle omistajalle.

Etikkapullo

Suureperheen keittiön tasot on täynnä kaikenlaista purkkia ja purnukkaa. Niitä tulee, kun ostaa tuotteita, jotka eivät vaadi säilytystä jääkaapissa, kuten öljyt ja etikat. Jääkaapin tuotteet on kivasti katseilta piilossa, mutta nämä muut; silmään sattuu rumat muovipullot enkä raaski ostaa niitä kauneimpia pulloja, koska kauneus näkyy myös hinnassa.

muovinen etikkapullo

Lidlin väkiviinaetikkapullo

 

Onneksi säästän kaikkea kivaa ja välttämätöntä (?). Ostin Lidlistä kerran Extra Virgin oliiviöljyä kauniissa keraamisessa pullossa, ja laitoin pullon jemmaan parempaa tarkoitusta varten. Tänään huomasin ruman etikkapullon paraatipaikalla keittiön tasolla ja muistin keraamisen pullon.

Täytin ex-oliivipullon etikalla ja tein siihen etiketin. Kuohuviinin ystävänä minulta löytyy paljon korkkeja, ja vuolin yhden cava-korkin terävällä puukolla uuteen etikkapulloon sopivaksi. Tuli tosi kiva! Kumman valitsisit?

etikkapullo

Uusi etikkapullo

Hirvensarvet seinälle

En ole lainkaan metsästysihmisiä, mutta yhtäkkiä tuli tarve saada sarvet seinälle. Ajatuksena oli sirot poron- tai kauriinsarvet, mutta niitä ei löytynyt tai ne maksoivat useita satasia. Sisustusideologiaani kuuluu oleellisesti lennokkaat ajatukset pienillä kustannuksilla, joten etsin, kunnes löysin edulliset ja sopivankokoiset mainostoimisto Poickeuksen rekvisiittamyymälästä Vantaalta. Ne ovat kyllä hirvensarvet ja epäsymmetriset, mutta niinhän se on elämäkin – vähän toispuoleinen ja epätäydellinen. Hirvi on kaadettu vuonna 1999 jossain päin pohjoista ja sen teuraspaino oli 199 kg. Kookas eläin.

Irrotin trofeen ruskean jalustan, hioin pinnan rikki ja maalasin Tikkurilan listamaalilla maalarinvalkoiseksi. Hirvenkallo oli hyvin keltainen, joten sekin piti maalata, mutta niin, ettei se näyttäisi maalatulta. Mastonin puolihimmeä spraymaali sopi siihen loistavasti. Sarvet jätin luonnollisen värisiksi. Hirvensarvet on melko maskuliiniset verrattuina poronsarviin, joten kevensin vaikutusta tekemälläni höyhenvalosarjalla. Olen tosi tyytyväinen lopputulokseen!

hirvensarvet (kuva poickeus)

Alkuperäiset hirvensarvet (kuva Poickeus)

img_20190110_114302

Trofeen jalusta maalauksessa

img_20190110_194048

Valkoinen trofeen jalusta

img_20190113_153954

Hirvensarvet valmiina

img_20190113_165431

Hirvensarvet valaistuna

Ihana kesäkeidas

Terassi kauniina.jpg

Omakotitalomme terassi on remontoitu jo vuosia sitten laajentamalla ja asentamalla siihen valokate, uudet kaiteet ja rappauspinta betonin päälle.

Tänä keväänä hankittiin vihdoin näkösuojaksi edulliset Jyskin valkoiset bambukaihtimet ja suorastaan halvalla Ikean Lill-valoverhot niihin sivuihin, joihin rullaverhot eivät mitoiltaan sopineet. Yllättävän hyvin pitävät tuulen, roskat ja katseet ulkopuolella, mutta päästävät valon läpi.

Puutarhapöytä ja tuolit on hankittu vuosia sitten Fb-myyntipalstalta, tikkaat on tehty taavettilaisen mökin koivuista (kaadettu, kuorittu ja vahattu Osmo Colorilla), ja ajastettavat valopallot muistaakseni Lidlistä. Täällä kelpaa grillailla.

 

 

 

Pientä puhdetta käsille

Olen huomannut rentoutuvani eniten silloin, kun teen käsillä jotain josta syntyy jotain. Ei niin väliä mitä ja mihin käyttöön, kunhan aivot pääsevät käskyttämään käsiä.

Mieheni purki tietokoneen kovalevyn (tai mikä sen möntin nimi nyt onkaan) ja jätti minulle hienoja, metallisia levyjä ja renkuloita. Niistä syntyi moderni himmeli.

IMG_20180509_151819

Vanhasta lastenhuoneen kattovalaisimesta syntyi uusi valaisin. Lampusta on purettu kankaat ja kehikon ympärille on kieputettu saumalankaa ja vähän bing bling -nauhaa. Valaisin odottaa vielä jotain spesiaalia, mutta en ole keksinyt mitä. Sen sijaan tosi nopea ratkaisu pöytälampun rikki menneen varjostimen tilalle löytyi verkkosukkahoususta! Ei paha, vaikkei ehkä ihan lopullinen olekaan…

IMG_20180515_092107

Vyössä roikkuva kello

Kuten aina, myös tämän idean pohjalla on helpon, halvan tai olemassa olevan tavaran hyödyntäminen uusiokäyttöön. Halusin kylppäriin kellon, koska aamukiire. En halunnut porata kaakeliseinään reikää eikä halvassa, muovisessa seinäkellossa ollut muuta kiinnitysmahdollisuutta kuin se perinteinen reikä siellä takana. Kävin kumppanin vaatekaapilla enkä ottanut ihan parhainta vyötä käyttöön.

IMG_20180329_152649

Vyökello

 

Lisää tilaa pystynaulakolla

Taas tätä tuttua turinaa säilytystilan tarpeesta, mutta niin se vain on – sitä ei voi olla koskaan liikaa. Seinät on viritelty melko täyteen hyllyjä, kaappeja ja koukkuja. Mutta mihin laittaa pienessä huoneessa vähän pidettyjä vaatteita, joita ei voi laittaa enää vaatekaappiin, ja joita aikoo vielä pitää jonkin aikaa? Yleensähän vaatteita lojuu sängyllä, lattialla ja tuoleilla, mutta pikku hiljaa ne sekoittuvat likaisiin vaatteisiin, ja lopulta koko satsi pitää kipata pyykkikoriin. Tämä koskee lastenhuonetta, itsehän pidän vaatteeni henkareissa siististi roikkumassa…

Erittäin kätevä ratkaisu pienee tilaan on pystynaulakko, joka on helposti siirreltävissä. Tämä kaunis yksilö on Jyskin tuotantoa nimeltään Vammen. Hinta on kukkarolle käypä eikä naulakko kalpene visuaalisesti kallimpienkaan rinnalla. Olen erittäin tyytyväinen!

Vaaterekki

Pystynaulakko pojan huoneessa

 

Pystynaulakon materiaali on metallia, oksat liikuteltavia ja jalassa olevan raskaan metallipainon ansiosta se pysyy hyvin paikoillaan. Lapsen painavia reppuja roikkuu välillä parikin naulakon oksilla ja hyvin on kestänyt. Musta, ajaton pystynaulakko on myös siitä hyvä, että se sopii ainakin meidän kotiin muuallekin kuin vain lapsen huoneeseen, joten saatan ottaa tämän tulevaisuudessa ihan omaankin käyttöön.

Samantyyppisiä pystynaulakoita myyvät monet muutkin putiikit, ei kun tutkimaan!

 

Emännänkaappi

Etsin taannoin sisustusvinkkejä ja törmäsin aina samaan, ihanaan kaappiin. Olin haaveillut monitoimikaapista, jossa olisi sekä suuria että pieniä laatikoita eli paljon säilytystilaa eri kokoisille tavaroille. Etsiskellessäni täydellistä yksilöä minulle selvisi, että sellaisella kaapilla on myös nimi. Tai oikeastaan useita: emännänkaappi, astiakaappi, talonpoikaiskaappi tai jopa sekretääri.

Halusin kaappini olevan kokonaan puinen, lujatekoinen ja mielellään valkoinen tai harmaa, koska maalausprojekteja on jo varasto täynnä. Lisäksi toivoin, että siinä olisi ulosvedettävä taso, jonkä päällä voisi vaikka askarrella tai ommella. Hinta ei myöskään saanut nousta kohtuuttomaksi eikä kaapin hakumatka sadoiksi kilometreiksi.

Etsimiseen meni useita kuukausia. Hienoja emännänkaappeja tuli vastaan, mutta kaikki liian kalliita, liian kaukana tai väärän värisiä. Niin kovasti kuin pidänkin värikkäistä kodeista, pidän niistä vain lehdissä tai ystävillä. Oman kotini värimaailman täytyy olla vaalea ja rauhallinen, sillä kuuden perheen tavaroilla höystettynä se näyttää joka tapauksessa kirjavalta, rauhattomalta ja aina liian sekaiselta.

Löytämäni yksilö tuli vastaan nettikirppiksellä. Se on liki sata vuotta vanha ja siinä on useita maalikerroksia. Maalikerrosten takia ovet eivät oikein mahdu kiinni ja vetiminä toimivat nupit ovat pyöristyneet muodottomiksi. Mutta malli on ihana, hinta oli kohtuullinen (?) ja sijainti vartin ajomatkan päässä.

Kaappi painoi vähintään tonnin ja kannoimme sen mieheni kanssa kaksin välilevynpullistumia uhmaten kolmannesta kerroksesta peräkärryyn ja kotona eteiseen. Mieletön urakka.

Kotona emännänkaappi näytti ankealta. Tunsin pientä katumusta muutaman satasen tuhlaamisesta. Mutta taikasienen, pesunaineen ja muutaman tunnin puhdistamisen jälkeen kaappi alkoi näyttää siltä miltä etukäteen sen kuvittelinkin näyttävän. Se on jykevä ja tarpeeksi suuri siihen tilaan, johon sen mallasin. Se henkii pysyvyyttä ja sellaista syvyyttä, jota ei nykyhuonekaluista voi löytää.

Emännänkaapissa on vielä tekemistä, mutta aion ensin vähän tutustua siihen, ennen kuin päätän vaihdanko esimerkiksi maalista paksut vetimet uusiin. Ovien huulloksia aion hioa sen verran, että ovet sulkeutuvat moitteettomasti. Hyllyjen ja laatikoiden pohjat pitäisi pinnoittaa esimerkiksi hyllypaperilla tai muovikankaalla, että ne olisivat mukavat käyttää, sillä nyt niissä on likapinttymiä ja ne näyttävät epäsiisteille. Jos vaihdan vetimet, niin vaihtoehtoja on muutama. Kahta ensimmäistä vedintä saa ainakin Byggmaxista ja posliinista Hemtekistä, hyllypaperia en ole vielä löytänyt, mutta Ikean lahjapaperin väritys on mieleinen.

 

 

emannankaappi

#emmännänkaappi #astiakaappi

emannankaappi_silitys

Ulosvedettävä taso toimii apupöytänä #emännänkaappi #astiakaappi

Ilmanvaihtoremontti osa 2

Remontti eli koneellisen ilmanpoiston saneeraaminen koneelliseksi ilmanvaihdoksi lämmöntalteenotolla lähti käyntiin hiipimällä, mutta se saatiin kuitenkin valmiiksi. Välillä tuntui, ettei siitä tulee mitään, sillä sopimuksessa luki sen kestävän kaksi päivää ja yhden varapäivän, ja vaativan asukkailta ”vain ovien availuja”. No, ei se ihan niin mennyt, sillä remontti venyi yli kolmeen viikkoon ja useaan hermoromahdukseen, puheluun, vahtimiseen ja vaatimiseen. Sen enempää en halua remontin vaihteista kertoa, paitsi vielä sen verran, että reklamaation saneerausyritys otti hyvin vastaan, tiputti kokonaiskustannuksen hintaa ja lupasi parantaa omaa projektinhallintaansa.

Meille otetiin ruotsalainen HERU-merkin S 100 EC -malli, joka sopii asennettavaksi kylmään tilaan. Meille se ei sisään olisi mahtunut millään, sillä kodinhoitohuoneessa on jo 300 litran lämminvesivaraaja, pesukone, kuivausrumpu, integroitu pyykinkuivausteline katossa, kaappeja, kenkäkuivuri, kenkätelineitä, likapyykkikaappi jne., ja varastoon sen sjoittaminen olisi vaatinut joitain paloturvallisuustoimenpiteitä, jonka lisäksi varastossa on niin ikään talvella kylmä, n. 10 astetta maksimissaan.

Meillä ei ole HERUn koneista mitään kokemusta tai tietoa, mutta emmepä ole IV-alan ammattilaisiakaan. Aivan yhtä vieraita ovat tuotteina myös Vallox tai Enervent, vaikka niminä ovatkin tunnetumpia. Lämpötilahyötysuhdeluku ja energiankulutus ovat ainoita, joita voi vertailla. HERU S -mallin lämmön talteenoton hyöty voi olla enimilläään 84 %, mikä lienee on melko hyvä, vaikkakaan en löydä keneltäkään valmistajalta muita kuin lupauksia yli 80 % hyödystä, joten se siitä vertailusta.

Välikatossa risteilee nyt eristetty putki poikineen, jotka kaikki johtavat mama-Herun luokse. Laite pitäisi muuten olla melko huoleton (!), mutta suodatin tulee vaihtaa n. 4-6 kuukauden välein tai hyötysuhde alkaa kärsimään. Katolle johtaa yksi ”pahanilmanpoistoputki” eli se johon ns. käytetty sisäilma johdetaan, kun siitä on ensin kerätty lämpö takasin kiertoon. Puhdas, uusi ilma tulee talon pohjoissivulla olevasta sisääntuloputkesta koneelle, joka sekoittaa sen sisältä tulleeseen lämpöön ja jakaa sen kanavia pitkin eri huoneisiin. Sisältä mama-Herulle johtaa useita ilmanpoistoputkia, jotka mm. keräävän takan lämmön ja jakavat sen laajemmalle kuin mitä takan lämpö aiemmin on levinnyt.

Ensimmäistäkään sähkölaskua ei ole vielä tullut tältä ajalta, joten vaikeaa sanoa tuleeko sitä 30 % säästöä energialaskuun, jota joka paikassa lupaillaan, mutta itse olen ollut vallan ihastunut vedottomiin huoneisiin. Aiemmat painovoimaiset sisääntuloventtiilit suljettiin uretaanilla ja ne ovat vielä pintaremontoimatta (joka onkin melko työläs homma, koska aukkoja on joka huoneessa ja suuremmassa kaksi eli yhteensä kuusi, joka tarkoittaa kuuden seinän tasoittamista, hiomista ja maalaamista). Aiemmin, varsinkin pakkasella, ilmantuloaukon lähellä ei voinut oleskella pitkään, saati kalustaa aukko-seinille sohvia tai sänkyjä. Nyt vedontunne on poissa eikä kylmä ilma virtaa hallitsemattomana sisään.

ilma_aukko

Uretaanilla tukittu ilmanottoaukko

 

Muita kuvia tästä remontista ei olekaan, sillä se ei ollut kovin kuvauksellinen toimenpide. Kerron tuonnempana lisää sen toimivuudesta ja energiansäästöstä, jota toivottavasti tulee.

Lisää energiaremonteista ja lämmöntalteenotosta voit lukea täältä:
– Lämmöntalteenoton edut
– Energiaremontin suunnittelu

Hyvin pientä pintaremonttia

Haaveissa on kunnon remontti kahteen vessaan, kodinhoito- ja kylpyhuoneeseen sekä saunaan. Mutta suuren remontin pitää odottaa, että saadaan maksettua pian alkava ilmanvaihtoremontti alta pois. Kovin suurta ”face liftiä” tilaan ei kannata tehdä, mutta sen verran on pakko, että pystyy asumaan. Esimerkiksi mäntypaneelikaton maalaaminen valkoiseksi muuttaa ilmettä aivan toisenlaiseksi ja kellertävän sävyn tyylikkäämmäksi. Eikä maksa paljon. Vaivaa siitä on melko lailla, mutta kunhan huolehtii kunnon alkutöistä, niin itse maalaaminen sujuu niin nopeasti kuin vain hartiat kestävät.

Maalasin alkuperäisen, vuonna 1993 rakennetun talomme pienemmän wc:n katon valkoiseksi, vaihdoin kaapistoon vetimet, ostin Ikeasta peilin 29 eurolla, pari mattoa Citymarketista ja kattovalaisimen Prisman alekorista. Alle satasella melko mukava muutos.

vessan-muutos

Jälkeen ja ennen