Mun hyperfocus

Mikään ei ole niin ihanaa kuin päässä poksuvat miljoonat ideat, joista joskus onnistuu joku putkahtamaan ihan tuotantoon asti. Pidän ajatuksesta, ettei tarvitse ostaa mitään uutta, vaan saa ideoida olemassa olevista hommista jotain aivan uutta. Ja jos menee puihin, niin aina voi kokeilla seuraavaa ideaa. Ymmärrän täysin miksi monet aivotyöläiset täyttävät vapaa-aikansa jollain toiminnalla. Pää kiittää, kun tekee käsillä.

Talouspaperiteline on aina väärällä pöydällä, ei koskaan ruokapöydässä. Mutta ruokapöydän päässä on seinähylly, jonka kannattimiin laitoin valkoiseksi maalatun harjanvarren (tässä versiossa löysin ideahöyryissäni varastosta vain liian lyhyitä pätkiä, mutta liitin ne toisiinsa poranreikään liimatulla puutapilla. Saatan vielä joskus ostaa ehjänkin, jos muistan).

Ensimmäinen versio oli liian leveä, toinen taas vähän koruton. Ehkä jatkojalostan vielä visuaalisesti, mutta käytännössä toimii kyllä hyvin. Musta muoviputki on lasten leluista, lanka on linjalankaa varastosta ja pallot askartelupalloja.

Puutarhatuolit oli aina linnunkakassa. Halusin takapihalle kivan himmelin, joka karkottaisi samalla linnut. Koiralle ostettiin vielä tässä vaiheessa purkkiruokaa herkuksi nappulan sekaan ja niitä purkinkansia kertyi jatkuvasti. Siitä se(kin) ajatus sitten lähti. Kuviot on maalattu vanhoilla kynsilakan jämillä.

Loput jutut onkin enemmän kirppislöytöjä. Vai pitäisiko sanoa ennemminkin Tori-löytöjä. Remontin jälkeen uusi makuuhuone näytti jotenkin alastomalta pelkän runkopatjasängyn kanssa. Mietin hyllyjä sängyn yläpuolelle, mutta juuri tasoitettuun ja maalattuun seinään ei vain voinut tehdä reikiä. Pongasin Torista just oikeanlaisen päädyn 20 eurolla. Myöhemmin huomasin, että Veke myy samaa sängynpäätyä hintaan 199,-.

Ja siis minun piti elää yli 40-vuotiaaksi oppiakseni, että kananmunat säilyvät (ja niistä on parempi leipoa) huoneenlämpöisenä. Ja että niille on olemassa munakaappeja. Ihan mahtavaa, Torista kympillä! Maalaan munalan jossain kohtaa sisältä mustaksi, kunhan saan ostettua kalkkimaalia seuraavaa suurempaa projektia varten…

…joka onkin niin ikään Tori-löytö muistaakseni 30 eurolla: 50-luvun kirjakaappi. Se näyttää nyt tältä (alin kuva), mutta kunhan poistan valkoisen lohkeilleen maalin, hion, teen hyllyt, maalaan mustavalkoiseksi ja hankin vetimet, niin yritän muistaan laittaa siitä kuvan. Siitä tulee tv-taso. Siis jos se päätyy onnistuneesti tuotantoon 🙂

Unelmien remontti

Tämä on tarina unelmien remontista. Sellaisesta, josta oli haaveiltu toista vuosikymmentä. Sellaisesta, johon ei uskottu koskaan uskaltavamme tarttua. Remonttiin tarvittiin täsmälleen oikea ajoitus taloudellisesti ja henkisesti. Lisäksi siihen tarvittiin tuhansia tunteja ajatustyötä, suunnittelua, yhteydenottoja ja luottamuksen rakentamista eri tekijöiden välillä.

Homma lähti liikkeelle jo vuosia sitten lisähuoneen tarpeesta. Meitä oli kuusi asukasta ja makuuhuoneita yksi liian vähän. Tilanne syksyllä 2020 oli se, että joko remontoisimme nykyisen asunnon suuremmaksi tai muuttaisimme suurempaan. Päädyimme siihen, ettei mikään remontti tai viemäreiden siirto voisi maksaa yhtä paljon kuin yli viisi huonetta ja keittiö pääkaupunkiseudulta. Meillä oli jo neliöiltään sellainen, piti vain rakentaa väliseinä ja vähän siirtää keittiötä. Noin niinkuin yksinkertaistettuna.

Päätimme samalla myös lisätiivistää lattian, seinien ja katon liitoskohtia, joissa oli ilmavuotoja, maalata seinät ja katot, vaihtaa kaikki pintamateriaalit ja uusia tietenkin se keittiö, joka rakennettaisiin täysin uuteen tilaan. Remontoitavaa oli yhteensä noin 45 neliömetriä ja se käsitti olohuone- ja ruokatila-alueen, johon sunniteltaisiin uusi keittiö sekä vanhan keittiön, johon tulisi kaivattu lisämakuuhuone.

Tarjousten pyytäminen käy työstä

Aloitimme homman vierailemalla paikallisessa K-Raudassa 5/2021. Olin lukenut, että heillä on Remonttimestari-palvelu, joka tarkoittaa, että itse ei tarvitse suunnilleen kuin maksella laskuja, koska ammattilaiset toimivat projektipäällikkönä huolehtien ihan kaikesta. Meille luvattiin alustava suunnitelmakin jo muutaman viikon päästä. Lopulta tämä oli ihan viimeinen paikka, josta suunnitelman ja tarjouksen saimme ja koko remontti oli siinä vaiheessa jo suunniteltu.

Tämän jälkeen kävimme Ikeassa, josta ei kuitenkinaan löytynyt tarvittavan muunneltavia mittoja hankalaan tilaan. Palvelu sinällään oli mutkatonta ja toimivaa. Lähetin tarjouspyyntöjä myös muutamaan muuhun keittiöfirmaan, joista toiseen palattiin, mutta melko hitaaasti vasta remontin ollessa pitkällä. Toiseen taas lähettelin sähköpostia ja melkein anelin tarjousta parikin kertaa, mutta eivät ikinä palanneet. Heillä oli ilmeisesti jo aivan tarpeeksi asiakkaita. Harmi sinällään, koska parhaat kaapinovet löytyivät sieltä.

Valittu keittiötoimittaja

Parhaiten ongelmiimme vastattiin Tammiston Keittiömaailmasta. Tosin siinä vaiheessa suunnitelmakin oli niin hioutunut, että tiesimme mitä halusimme. Heille taisin esitellä keittiösuunnitelman version nro 5. Myös urakoitsija oli jo tässä vaiheessa valittu. Keittiömyyjä kävi mittaamassa tulevan keittiön ja tilaus oli sisällä melko vaivattomasti. Osa kodinkoneista siirtyi vanhasta keittiöstä, mutta kaapin alle integroitavat pakastimet, liesituuletin, keittotaso ja hana tulivat keittiötoimittajalta.

Kävimme myöhemmin myymälässä valitsemassa Petrakeittiöiden sileän valkoisen oven, lippavetimet harjattuna teräksenä sekä katinkultamaisesti kimaltavat tummat laminaattitasot. Tai oikeastaan vallitsevasta pandemiatilanteesta johtuen alunperin valitsemaamme betonijäljitelmätasoa ei saatukaan, vaan vaihdoimme sen myöhemmin lennosta tähän toiseen, joka on kyllä kivempi, koska ensimmiseksi valitsemamme oli vähän sinertävä eikä siten paras mahdollinen. Toimitus saatiin sovittua sopivaan ajankohtaan 11/2021, jolloin kaikki pohjatyöt olisivat valmiina.

Urakoitsija

Keittiön pohjatyöt, putkien ja viemäreiden siirtämisen, huoneen rakentamisen vanhaan keittiöön, lattioiden, seinien ja kattojen saneerauksen ja kaikki muut tarpeelliset työt teki omalta kylältä löytynyt saneeraus Raitolehto Oy. Heidän työhönsä oltiin todella tyytyväisiä (ja tiedämme kuka meille tekee seuravaan saneerauksen eli kylpyhuone- ja saunaremontin). Ilman loistavaa saneerausalan ammattilaista olisimme olleet monta kertaa niin sanotusti kusessa. Tällainen suosittelu vähän arveluttaa, koska siinä saattaa käydä niin, ettei urakoitsijalla ole enää aikaa meidän tuleville remonteille 🙂

Remontti alkaa purkamisella

Remontti alkoi vanhan keittiön purkamisella 1.11.2021, reilu kuukausi ennen uuden keittiön toimitusta. Keittiön virkaa koko kuuden viikon remontin ajan toimitti kodinhoitohuone. Se vasta olikin mielenkiintoista aikaa: kuuden hengen perhe peseytyi, pesi pyykit ja ruokaili muutaman neliön tilassa.

Mutta selvittiin, läheisyys lämmitti, ja se olikin ehkä pienin paha koko remontissa. Lisäksi luvattiin perheen teineille epämukavuuden kompensaationa tilata joka viikonloppu ruokaa. Sillä mentiin ja melkein jo kyllästyttiin pizzaan ja kebabiin.

Muutama henkeä salpaava jännitysmomenttikin tuli saneerausvaiheessa vastaan, mutta niistä selvittiin. Rytmihäiriötä pukkasi, kun putkimies ryömi tuulettuvaan alapohjaan siirtämään viemäriä vanhasta keittiöstä uuteen, mutta viemäriä ei löytynytkään. Viemäri oli nostettu alapohjan sisään juuri siinä kohtaa.

Onneksi ammattilaiset keksivät hoidella timanttiporaajan paikalle ja viemäri siirtyi hieman toisesta kohtaa, mutta siirtyi kuitenkin. Vesiputket siirtyivät katonrajan kautta alas ja terassinoven levennetyn kynnyksen alta uuteen keittiöön.

Keittiön asennus

Kuten tiedetään on kaikilla keittiöfirmoilla erilaisia myynti- ja asiakaslupauksia mittava määrää. On laatutakuuta ja projektilupauksia, ja kaikki kuulostavat musiikilta korville siinä sopimusvaiheessa. Olin itse kuitenkin todella aktiivinen ja opettelin mahdolliset sudenkupat etukäteen: mm. tilaa aina tarkistusmittaus myyjältä, koska silloin myyjä on mitoista vastuussa ja kysy erilaiset skenaariot, mikäli toimitus viivästyy. Check.

Asennus sovittiin joulukuun ensimäiselle viikolle. Asentajan piti tulla keittiötehtaan mukaan maanantaina, mutta laittoikin viestiä että tulee vasta tiistaina, mutta että koko homma vaatii vain kolme päivää. Vannotin, että valmista tulee olla ennen perjantaille sovittua sähkömiestä. Ei mitään ongelmaa kuulemma.

No asentaja tuli, mutta ei saanut tehtyä kovinkaan paljon, koska ei osannut (!), osia puuttui tai ne olivat väärän mittaisia. Pahin kaikesta oli täydellinen mittavirhe keittiön ainoalla ehjällä seinällä eli myyjä oli sittenkin mitannut sen kymmenen senttiä liian pitkäksi.

Asentaja ei myöskään suostunut missään vaiheessa olemaan yhteydessä keittiömyyjään, vaan se jäi meille asiakkaille. Myyjää ei saatu kunnolla kiiinni eikä mikään tuntunut oikein edistyvän. Asentaja tuli joka päivä myöhemmin ja myöhemmin eikä hänen työhönsä kuulunut tämä, tuo eikä varsinkaan se.

Lopulta oma urakoitsijamme riensi paikalle, että saatiin mm. koloporalla tasopistorasioille reiät, astianpesukoneelle putkien reiät ja liesituuletin yhdistettyä hormiin. Vääränkokoisia kaappeja ja tasoja sekä puuttuvia valaistuksen osia tilattiin lisää, mutta toimitukseen menisi viikkoja. Jep jep. Saatiin kuitenkin keittiö jotenkin asuttavaan kuntoon jouluksi 2021.

Jälkitoimitus

Pyysimme jälkiasennukseen ehdottomasti eri asentajan ja Novart-tehdas onneksi kuuli toiveemme. Tehtaan oma asentaja saapui 1/2022 ja totesi, että keittiö oli hyvin puutteellisesti asennettu, suorastaan virheellisesti. Runkoja ei oltu kiinnitetty lainkaan seinään, mikä oli sinällään hyvä, koska asentaja joutui siirtäämään kaikkia kaappirivejä tason alla, koska ne oli asennettu väärään kohtaan eikä mm. roskiskaappi mahtunut aukeamaan ollenkaan kulmakaapin vetimen takia.

Listalla oli kymmeniä puutteita, jotka useimmat asentaja pystyi korjata, mutta pahin puute oli jälkitoimituksena tilattu liian syvä yläkaappi, joka toimitettiin jälleen väärän mittaisena. Tällä kertaa liian matalana. Tämän vuoksi myöskään led-valoja ei saatu asennettua, koska ne olisi pitänyt asentaa yläkaappien alle. Myös kaapinovia tilattiin uusiksi, koska eri asentajat olivat asentaneet vetimet eri korkeudelle.

Jälkitoimituksen jälkitoimitus

Jälkitoimituksen jälkitoimituksena 2/2022 saapui jälleen uusi jälkiasentaja. Tämä tehtaan asentaja oli niin ikään hyvin ammattitaitoinen ja pahoitteli kovasti tilannetta. Hän sai loputkin keittiöstä paikoilleen ja opasti meitä kertomaan tulevalle sähköasentajalle miten led-valot asennetaan. Keittiömaailma oli tässä välissä luvannut maksaa sähköasentajan lisäkäynnin aiemman käynnin ollessa turha, koska valaistusta ei saatu asennettua.

Mitä jäi käteen?

Käteen paljon pahaa mieltä. Olin remontin eri vaiheissa lähettänyt s-postia ja yrittänyt soittaa keittiömyyjälle sekä myymäläpäällikölle, mutta kukaan ei vastannut. Jouduin laiminlyömään omia töitäni, koska soittelin, kirjoittelin viestejä, keskustelin asentajien kanssa ja yritin organisoida koko hommaa, että remontti saataisiin maaliin.

Oli täysin hyväksymätöntä, että oma urakoitsijamme joutui laskuttamaan meitä tekemistään keittiöasentajan töistä, koska keittiöasentajan mukaan työt eivät kuuluneet hänelle. Keittiömaailmasta vastattiin vasta jälkikäteen, että kyllä olisi kuulunut. Se ei auttanut meitä akuutissa vaiheessa, koska ilman urakoitsijan tekemiä hommia ei putki- eikä sähköasentaja olisi päässyt ikinä tekemään töitään. Olisimme varmasti vieläkin ilman sähköjä, vesihanaa, viemäreitä, tiskikonetta ja liesituuletinta.

Itse keittiö

Olemme tosi tyytyväisiä itse keittiöön. Se olisikin ollut kamalaa, jos koko urakan jälkeen olisi vielä pettynyt ulkonäköön. Mutta toistaiseksi näyttää hyvältä ja toimii. Tila oli haastellinen, koska kaappitila väheni vanhaan keittiöön nähden ja esimerkiksi seinäkaappeja saatiin ikkunoiden takia vain yhdelle seinälle.

Mutta 90-luvun keittiöön nähden uusissa laatikoissa on kaikki hyvin esillä, laatikot ovat syviä ja ne sulkeutuvat niin ihanan hiljaisesti. Myös kattiloille on oma kulmakaappi ja puolikas apteekkarinkaappi uunin vieressä kätkee kaikki korkeat öljy- ja etikkapullot, muropaketit jne. Erittäin hyvä ratkaisu, suosittelen.

Täyskorkeaa pakastinkaappia ei jääkaapin viereen mahtunut, mutta näppärästi yhtä keittiösuunnitelman versiota hyväksikäyttäen suunnittelin kaksi puolikasta pakastinta integroituina kaappeihin saarekkeen tason alle. Toimii! En oikeastaan keksi mitään muutettavaa, koska jokainen kolo on tullut mietittyä etukäteen eikä vaihtoehtoja enää oikeastaan jäänyt.

Pintamateriaalit

Lattia on Lektar Indoor 34 vinyylilankkua sävyssä PV3303. Tosi kiva, ei punerra, kellerrä eikä ole harmaa. Kestää koiran, lapset ja roiskeet. Seinät on sävytetty Tikkurilan Laasti-sävyllä, joka oli pitkän tutkimisen tulos, koska harmaa on hankala. En pidä punertavasta, sinertävästä enkä vihertävästä harmaasta. Tämä sävy on täysi kymppi. Saattanen jaksaa kirjoitella materiaali- ja muista hankinnoista vielä erillisen kirjoituksen.

Reklamaatio

Maksamatta oli 500 euron ”pantti”, joka tuli maksaa jälkiasennuksen jälkeen, kunhan keittiö olisi täysin valmis. Tein Keittiömaailmaan virallisen reklamaation 5/2022 eli kasasin yhteen kaiken tapahtuneen ja ehdotin loppulaskun kuittaamista hyvityksenä. En suinkaan syyttänyt vain keittiömyyjää, koska mm. keittiön ensimmäinen asentaja oli tehtaan alihankkija ja täysin ammattitaidoton eikä hoitanut omaa työtään. Mutta myös myyjän tekemä mittavirhe kuitattiin ”olette varmaan siirtäneet seinää” -tyyppisellä mutinalla, josta jäi kyllä asiakkaana karvas maksu kurkkuun.

Perustelin vaatimukseni 500 euron hyvityksestä myös sillä, että Täyden palvelun Keittiömaailma -lupaus ei täyttynyt oikein miltään osin. Ikävintä on se, että asiakas kärsii aina tapahtuipa virhe missä tahansa kohtaa toimittajan ketjua ja puutteellinen asiakasviestintä pahentaa tilannetta. Reklamaatio hyväksyttiin, mikä oli vähintä mitä myyjä saattoi tehdä, koska kyse oli kuitenkin melko pienestä summasta asiakkaan vaivannäköön, harmiin ja omaan ajankäyttöön nähden.

Loppu hyvin eikä mennyt kuin melkein vuosi..! (Tämä lähinnä loppukaneettina ja huomioonotettavaksi kaikille teille muille keittiöremonttia suunnitteleville.)

Emännänkaapille kaveri

En tiedä miten meidän eteiseen oli päätynyt ihan k-a-m-a-l-a entinen lastenhuoneen lipasto, Ikean Aneboda. Kai se joskus muinoin oli olevinaan hieno, tai ainakin halpa.

Etsin kolme vuotta lipastoa tai ovellista kaappia, joka mahtuisi eteiseen ja johon mahtuisi omaisuus ja joka sointuisi vanhaan umpipuiseen emännänkaappiin.

Satoja tunteja Tori.fi:tä. Yksi täydellinen ehti mennä ohikin, kunnes vihdoin löytyi mitoiltaan sopiva, vaikkakin pinnaltaan ehkä vähän nuhjuinen kaappi, joka on kunnon mäntyä. Joku on maalannut kaapin (huonosti) kalkkimaalilla, mutta sen voi maalata uudelleen, kunhan ehtii. Aneboda päätyi tunnissa kierrätysryhmän kautta uudelle omistajalle.

Etikkapullo

Suureperheen keittiön tasot on täynnä kaikenlaista purkkia ja purnukkaa. Niitä tulee, kun ostaa tuotteita, jotka eivät vaadi säilytystä jääkaapissa, kuten öljyt ja etikat. Jääkaapin tuotteet on kivasti katseilta piilossa, mutta nämä muut; silmään sattuu rumat muovipullot enkä raaski ostaa niitä kauneimpia pulloja, koska kauneus näkyy myös hinnassa.

muovinen etikkapullo

Lidlin väkiviinaetikkapullo

 

Onneksi säästän kaikkea kivaa ja välttämätöntä (?). Ostin Lidlistä kerran Extra Virgin oliiviöljyä kauniissa keraamisessa pullossa, ja laitoin pullon jemmaan parempaa tarkoitusta varten. Tänään huomasin ruman etikkapullon paraatipaikalla keittiön tasolla ja muistin keraamisen pullon.

Täytin ex-oliivipullon etikalla ja tein siihen etiketin. Kuohuviinin ystävänä minulta löytyy paljon korkkeja, ja vuolin yhden cava-korkin terävällä puukolla uuteen etikkapulloon sopivaksi. Tuli tosi kiva! Kumman valitsisit?

etikkapullo

Uusi etikkapullo

Hirvensarvet seinälle

En ole lainkaan metsästysihmisiä, mutta yhtäkkiä tuli tarve saada sarvet seinälle. Ajatuksena oli sirot poron- tai kauriinsarvet, mutta niitä ei löytynyt tai ne maksoivat useita satasia. Sisustusideologiaani kuuluu oleellisesti lennokkaat ajatukset pienillä kustannuksilla, joten etsin, kunnes löysin edulliset ja sopivankokoiset mainostoimisto Poickeuksen rekvisiittamyymälästä Vantaalta. Ne ovat kyllä hirvensarvet ja epäsymmetriset, mutta niinhän se on elämäkin – vähän toispuoleinen ja epätäydellinen. Hirvi on kaadettu vuonna 1999 jossain päin pohjoista ja sen teuraspaino oli 199 kg. Kookas eläin.

Irrotin trofeen ruskean jalustan, hioin pinnan rikki ja maalasin Tikkurilan listamaalilla maalarinvalkoiseksi. Hirvenkallo oli hyvin keltainen, joten sekin piti maalata, mutta niin, ettei se näyttäisi maalatulta. Mastonin puolihimmeä spraymaali sopi siihen loistavasti. Sarvet jätin luonnollisen värisiksi. Hirvensarvet on melko maskuliiniset verrattuina poronsarviin, joten kevensin vaikutusta tekemälläni höyhenvalosarjalla. Olen tosi tyytyväinen lopputulokseen!

hirvensarvet (kuva poickeus)

Alkuperäiset hirvensarvet (kuva Poickeus)

img_20190110_114302

Trofeen jalusta maalauksessa

img_20190110_194048

Valkoinen trofeen jalusta

img_20190113_153954

Hirvensarvet valmiina

img_20190113_165431

Hirvensarvet valaistuna

Ihana kesäkeidas

Terassi kauniina.jpg

Omakotitalomme terassi on remontoitu jo vuosia sitten laajentamalla ja asentamalla siihen valokate, uudet kaiteet ja rappauspinta betonin päälle.

Tänä keväänä hankittiin vihdoin näkösuojaksi edulliset Jyskin valkoiset bambukaihtimet ja suorastaan halvalla Ikean Lill-valoverhot niihin sivuihin, joihin rullaverhot eivät mitoiltaan sopineet. Yllättävän hyvin pitävät tuulen, roskat ja katseet ulkopuolella, mutta päästävät valon läpi.

Puutarhapöytä ja tuolit on hankittu vuosia sitten Fb-myyntipalstalta, tikkaat on tehty taavettilaisen mökin koivuista (kaadettu, kuorittu ja vahattu Osmo Colorilla), ja ajastettavat valopallot muistaakseni Lidlistä. Täällä kelpaa grillailla.

 

 

 

Pientä puhdetta käsille

Olen huomannut rentoutuvani eniten silloin, kun teen käsillä jotain josta syntyy jotain. Ei niin väliä mitä ja mihin käyttöön, kunhan aivot pääsevät käskyttämään käsiä.

Mieheni purki tietokoneen kovalevyn (tai mikä sen möntin nimi nyt onkaan) ja jätti minulle hienoja, metallisia levyjä ja renkuloita. Niistä syntyi moderni himmeli.

IMG_20180509_151819

Vanhasta lastenhuoneen kattovalaisimesta syntyi uusi valaisin. Lampusta on purettu kankaat ja kehikon ympärille on kieputettu saumalankaa ja vähän bing bling -nauhaa. Valaisin odottaa vielä jotain spesiaalia, mutta en ole keksinyt mitä. Sen sijaan tosi nopea ratkaisu pöytälampun rikki menneen varjostimen tilalle löytyi verkkosukkahoususta! Ei paha, vaikkei ehkä ihan lopullinen olekaan…

IMG_20180515_092107

Vyössä roikkuva kello

Kuten aina, myös tämän idean pohjalla on helpon, halvan tai olemassa olevan tavaran hyödyntäminen uusiokäyttöön. Halusin kylppäriin kellon, koska aamukiire. En halunnut porata kaakeliseinään reikää eikä halvassa, muovisessa seinäkellossa ollut muuta kiinnitysmahdollisuutta kuin se perinteinen reikä siellä takana. Kävin kumppanin vaatekaapilla enkä ottanut ihan parhainta vyötä käyttöön.

IMG_20180329_152649

Vyökello

 

Lisää tilaa pystynaulakolla

Taas tätä tuttua turinaa säilytystilan tarpeesta, mutta niin se vain on – sitä ei voi olla koskaan liikaa. Seinät on viritelty melko täyteen hyllyjä, kaappeja ja koukkuja. Mutta mihin laittaa pienessä huoneessa vähän pidettyjä vaatteita, joita ei voi laittaa enää vaatekaappiin, ja joita aikoo vielä pitää jonkin aikaa? Yleensähän vaatteita lojuu sängyllä, lattialla ja tuoleilla, mutta pikku hiljaa ne sekoittuvat likaisiin vaatteisiin, ja lopulta koko satsi pitää kipata pyykkikoriin. Tämä koskee lastenhuonetta, itsehän pidän vaatteeni henkareissa siististi roikkumassa…

Erittäin kätevä ratkaisu pienee tilaan on pystynaulakko, joka on helposti siirreltävissä. Tämä kaunis yksilö on Jyskin tuotantoa nimeltään Vammen. Hinta on kukkarolle käypä eikä naulakko kalpene visuaalisesti kallimpienkaan rinnalla. Olen erittäin tyytyväinen!

Vaaterekki

Pystynaulakko pojan huoneessa

 

Pystynaulakon materiaali on metallia, oksat liikuteltavia ja jalassa olevan raskaan metallipainon ansiosta se pysyy hyvin paikoillaan. Lapsen painavia reppuja roikkuu välillä parikin naulakon oksilla ja hyvin on kestänyt. Musta, ajaton pystynaulakko on myös siitä hyvä, että se sopii ainakin meidän kotiin muuallekin kuin vain lapsen huoneeseen, joten saatan ottaa tämän tulevaisuudessa ihan omaankin käyttöön.

Samantyyppisiä pystynaulakoita myyvät monet muutkin putiikit, ei kun tutkimaan!

 

Emännänkaappi

Etsin taannoin sisustusvinkkejä ja törmäsin aina samaan, ihanaan kaappiin. Olin haaveillut monitoimikaapista, jossa olisi sekä suuria että pieniä laatikoita eli paljon säilytystilaa eri kokoisille tavaroille. Etsiskellessäni täydellistä yksilöä minulle selvisi, että sellaisella kaapilla on myös nimi. Tai oikeastaan useita: emännänkaappi, astiakaappi, talonpoikaiskaappi tai jopa sekretääri.

Halusin kaappini olevan kokonaan puinen, lujatekoinen ja mielellään valkoinen tai harmaa, koska maalausprojekteja on jo varasto täynnä. Lisäksi toivoin, että siinä olisi ulosvedettävä taso, jonkä päällä voisi vaikka askarrella tai ommella. Hinta ei myöskään saanut nousta kohtuuttomaksi eikä kaapin hakumatka sadoiksi kilometreiksi.

Etsimiseen meni useita kuukausia. Hienoja emännänkaappeja tuli vastaan, mutta kaikki liian kalliita, liian kaukana tai väärän värisiä. Niin kovasti kuin pidänkin värikkäistä kodeista, pidän niistä vain lehdissä tai ystävillä. Oman kotini värimaailman täytyy olla vaalea ja rauhallinen, sillä kuuden perheen tavaroilla höystettynä se näyttää joka tapauksessa kirjavalta, rauhattomalta ja aina liian sekaiselta.

Löytämäni yksilö tuli vastaan nettikirppiksellä. Se on liki sata vuotta vanha ja siinä on useita maalikerroksia. Maalikerrosten takia ovet eivät oikein mahdu kiinni ja vetiminä toimivat nupit ovat pyöristyneet muodottomiksi. Mutta malli on ihana, hinta oli kohtuullinen (?) ja sijainti vartin ajomatkan päässä.

Kaappi painoi vähintään tonnin ja kannoimme sen mieheni kanssa kaksin välilevynpullistumia uhmaten kolmannesta kerroksesta peräkärryyn ja kotona eteiseen. Mieletön urakka.

Kotona emännänkaappi näytti ankealta. Tunsin pientä katumusta muutaman satasen tuhlaamisesta. Mutta taikasienen, pesunaineen ja muutaman tunnin puhdistamisen jälkeen kaappi alkoi näyttää siltä miltä etukäteen sen kuvittelinkin näyttävän. Se on jykevä ja tarpeeksi suuri siihen tilaan, johon sen mallasin. Se henkii pysyvyyttä ja sellaista syvyyttä, jota ei nykyhuonekaluista voi löytää.

Emännänkaapissa on vielä tekemistä, mutta aion ensin vähän tutustua siihen, ennen kuin päätän vaihdanko esimerkiksi maalista paksut vetimet uusiin. Ovien huulloksia aion hioa sen verran, että ovet sulkeutuvat moitteettomasti. Hyllyjen ja laatikoiden pohjat pitäisi pinnoittaa esimerkiksi hyllypaperilla tai muovikankaalla, että ne olisivat mukavat käyttää, sillä nyt niissä on likapinttymiä ja ne näyttävät epäsiisteille. Jos vaihdan vetimet, niin vaihtoehtoja on muutama. Kahta ensimmäistä vedintä saa ainakin Byggmaxista ja posliinista Hemtekistä, hyllypaperia en ole vielä löytänyt, mutta Ikean lahjapaperin väritys on mieleinen.

 

 

emannankaappi

#emmännänkaappi #astiakaappi

emannankaappi_silitys

Ulosvedettävä taso toimii apupöytänä #emännänkaappi #astiakaappi