Emännänkaapille kaveri

En tiedä miten meidän eteiseen oli päätynyt ihan k-a-m-a-l-a entinen lastenhuoneen lipasto, Ikean Aneboda. Kai se joskus muinoin oli olevinaan hieno, tai ainakin halpa.

Etsin kolme vuotta lipastoa tai ovellista kaappia, joka mahtuisi eteiseen ja johon mahtuisi omaisuus ja joka sointuisi vanhaan umpipuiseen emännänkaappiin.

Satoja tunteja Tori.fi:tä. Yksi täydellinen ehti mennä ohikin, kunnes vihdoin löytyi mitoiltaan sopiva, vaikkakin pinnaltaan ehkä vähän nuhjuinen kaappi, joka on kunnon mäntyä. Joku on maalannut kaapin (huonosti) kalkkimaalilla, mutta sen voi maalata uudelleen, kunhan ehtii. Aneboda päätyi tunnissa kierrätysryhmän kautta uudelle omistajalle.

Etikkapullo

Suureperheen keittiön tasot on täynnä kaikenlaista purkkia ja purnukkaa. Niitä tulee, kun ostaa tuotteita, jotka eivät vaadi säilytystä jääkaapissa, kuten öljyt ja etikat. Jääkaapin tuotteet on kivasti katseilta piilossa, mutta nämä muut; silmään sattuu rumat muovipullot enkä raaski ostaa niitä kauneimpia pulloja, koska kauneus näkyy myös hinnassa.

muovinen etikkapullo

Lidlin väkiviinaetikkapullo

 

Onneksi säästän kaikkea kivaa ja välttämätöntä (?). Ostin Lidlistä kerran Extra Virgin oliiviöljyä kauniissa keraamisessa pullossa, ja laitoin pullon jemmaan parempaa tarkoitusta varten. Tänään huomasin ruman etikkapullon paraatipaikalla keittiön tasolla ja muistin keraamisen pullon.

Täytin ex-oliivipullon etikalla ja tein siihen etiketin. Kuohuviinin ystävänä minulta löytyy paljon korkkeja, ja vuolin yhden cava-korkin terävällä puukolla uuteen etikkapulloon sopivaksi. Tuli tosi kiva! Kumman valitsisit?

etikkapullo

Uusi etikkapullo

Lisää tilaa pystynaulakolla

Taas tätä tuttua turinaa säilytystilan tarpeesta, mutta niin se vain on – sitä ei voi olla koskaan liikaa. Seinät on viritelty melko täyteen hyllyjä, kaappeja ja koukkuja. Mutta mihin laittaa pienessä huoneessa vähän pidettyjä vaatteita, joita ei voi laittaa enää vaatekaappiin, ja joita aikoo vielä pitää jonkin aikaa? Yleensähän vaatteita lojuu sängyllä, lattialla ja tuoleilla, mutta pikku hiljaa ne sekoittuvat likaisiin vaatteisiin, ja lopulta koko satsi pitää kipata pyykkikoriin. Tämä koskee lastenhuonetta, itsehän pidän vaatteeni henkareissa siististi roikkumassa…

Erittäin kätevä ratkaisu pienee tilaan on pystynaulakko, joka on helposti siirreltävissä. Tämä kaunis yksilö on Jyskin tuotantoa nimeltään Vammen. Hinta on kukkarolle käypä eikä naulakko kalpene visuaalisesti kallimpienkaan rinnalla. Olen erittäin tyytyväinen!

Vaaterekki

Pystynaulakko pojan huoneessa

 

Pystynaulakon materiaali on metallia, oksat liikuteltavia ja jalassa olevan raskaan metallipainon ansiosta se pysyy hyvin paikoillaan. Lapsen painavia reppuja roikkuu välillä parikin naulakon oksilla ja hyvin on kestänyt. Musta, ajaton pystynaulakko on myös siitä hyvä, että se sopii ainakin meidän kotiin muuallekin kuin vain lapsen huoneeseen, joten saatan ottaa tämän tulevaisuudessa ihan omaankin käyttöön.

Samantyyppisiä pystynaulakoita myyvät monet muutkin putiikit, ei kun tutkimaan!

 

Emännänkaappi

Etsin taannoin sisustusvinkkejä ja törmäsin aina samaan, ihanaan kaappiin. Olin haaveillut monitoimikaapista, jossa olisi sekä suuria että pieniä laatikoita eli paljon säilytystilaa eri kokoisille tavaroille. Etsiskellessäni täydellistä yksilöä minulle selvisi, että sellaisella kaapilla on myös nimi. Tai oikeastaan useita: emännänkaappi, astiakaappi, talonpoikaiskaappi tai jopa sekretääri.

Halusin kaappini olevan kokonaan puinen, lujatekoinen ja mielellään valkoinen tai harmaa, koska maalausprojekteja on jo varasto täynnä. Lisäksi toivoin, että siinä olisi ulosvedettävä taso, jonkä päällä voisi vaikka askarrella tai ommella. Hinta ei myöskään saanut nousta kohtuuttomaksi eikä kaapin hakumatka sadoiksi kilometreiksi.

Etsimiseen meni useita kuukausia. Hienoja emännänkaappeja tuli vastaan, mutta kaikki liian kalliita, liian kaukana tai väärän värisiä. Niin kovasti kuin pidänkin värikkäistä kodeista, pidän niistä vain lehdissä tai ystävillä. Oman kotini värimaailman täytyy olla vaalea ja rauhallinen, sillä kuuden perheen tavaroilla höystettynä se näyttää joka tapauksessa kirjavalta, rauhattomalta ja aina liian sekaiselta.

Löytämäni yksilö tuli vastaan nettikirppiksellä. Se on liki sata vuotta vanha ja siinä on useita maalikerroksia. Maalikerrosten takia ovet eivät oikein mahdu kiinni ja vetiminä toimivat nupit ovat pyöristyneet muodottomiksi. Mutta malli on ihana, hinta oli kohtuullinen (?) ja sijainti vartin ajomatkan päässä.

Kaappi painoi vähintään tonnin ja kannoimme sen mieheni kanssa kaksin välilevynpullistumia uhmaten kolmannesta kerroksesta peräkärryyn ja kotona eteiseen. Mieletön urakka.

Kotona emännänkaappi näytti ankealta. Tunsin pientä katumusta muutaman satasen tuhlaamisesta. Mutta taikasienen, pesunaineen ja muutaman tunnin puhdistamisen jälkeen kaappi alkoi näyttää siltä miltä etukäteen sen kuvittelinkin näyttävän. Se on jykevä ja tarpeeksi suuri siihen tilaan, johon sen mallasin. Se henkii pysyvyyttä ja sellaista syvyyttä, jota ei nykyhuonekaluista voi löytää.

Emännänkaapissa on vielä tekemistä, mutta aion ensin vähän tutustua siihen, ennen kuin päätän vaihdanko esimerkiksi maalista paksut vetimet uusiin. Ovien huulloksia aion hioa sen verran, että ovet sulkeutuvat moitteettomasti. Hyllyjen ja laatikoiden pohjat pitäisi pinnoittaa esimerkiksi hyllypaperilla tai muovikankaalla, että ne olisivat mukavat käyttää, sillä nyt niissä on likapinttymiä ja ne näyttävät epäsiisteille. Jos vaihdan vetimet, niin vaihtoehtoja on muutama. Kahta ensimmäistä vedintä saa ainakin Byggmaxista ja posliinista Hemtekistä, hyllypaperia en ole vielä löytänyt, mutta Ikean lahjapaperin väritys on mieleinen.

 

 

emannankaappi

#emmännänkaappi #astiakaappi

emannankaappi_silitys

Ulosvedettävä taso toimii apupöytänä #emännänkaappi #astiakaappi

Kenkiä, kenkiä, kenkiä

Kerroin aiemmin kenkien säilytystä koskevasta ongelmasta. Olen käyttänyt useita aamuyön hämäriä tunteja miettiäkseni toimivaa ja lapsiakin tyydyttävää ratkaisua niin, että kengät oikeasti päätyisivät kyseiseen paikkaan. Kahlasin netistä läpi ideoita, mutta useissa ideoissa kenkiä oli noin kuusi paria, jotka lisäksi olivat tyylikkäitä manolo blahnikeja tai siistejä kerran juostuja lenkkikenkiä. Sellaiset kannattaakin asetella kaikkien näkosälle. Tosielämässä kengät ovat usein kuraisia, linttaan astuttuja street-tossuja ja savisia saappaita. Kuuden hengen perheessä on myös kenkiä kuusinkertainen määrä.

Kodinhoitohuoneen kolmikerroksinen ja kevyt kenkäteline löytyi kerran Lidlistä. Kenkätelineelle oli muutava kriteeri; keveys, kiva ulkonäkö ja siirrettävyys, sillä sen takana on vesimittari, joka pitää päästä lukemaan ainakin kerran vuodessa. Kenkäkuivuri (Clas Ohlsson) on vähän niin kuin piilossa, se kun ei ole ulkonäöltään mikään ruusu, (mutta toiminnallisuudeltaan kyllä ehdoton). Kodinhoitohuoneen taso oli aiemmin koko ajan täynnä tavaraa, joten se oli melko hyödytön. Ostin kuusi vanerista, mustaksi maalattua eri kokoista laatikkoa (Tokmanni, poistomyynti) ja asettelin ne tasolle niin, että niihin mahtuu mahdollisimman monta kenkäparia. Yläkaapeissa ei sentään ole kenkiä eikä liioin laatikoissa kaappien päällä.

Tämä ratkaisu on nyt ollut toiminnassa muutamia viikkoja ja kyllä ne kengät joihinkin näistä hyllyistä ovat eksyneet joko itsekseen tai kehotettuna. Kaikki ovat sitä mieltä, että on mukavampi tulla kotiin, kun ei tarvitse loikkia kymmenien kenkäparien ohi. Kannatti siis valvoa ja miettiä.

Kaaoksen hallintaa

Suurperheessä tavaroiden määrä korostuu. Ja varsinkin tavaranhallinta. Kaikilla tavaroilla pitäisi olla jonkunlainen paikka, jotta voisi edes kuvitella niiden päätyvän sinne aina käytön jälkeen. Hankalinta on keksiä neljän lapsen tavaroille järkevät paikat. On hanskaa, hattua, välikausitakkia, talvitakkia toppapukua, kenkää, saapasta, avaimia, puhelimia…Uuvuttavaa. En ole kovinkaan järjestyksen ihminen, mutta toisaalta inhoan siivoamista ja tavaroiden etsimistä. Siitä se ajatus sitten lähti.

Meillä on liitutaulu, jossa on sarake jokaista viikonpäivää varten. Sarakkeisiin kirjoitetaan jokaiselle päivälle ruoka, joka ei kylläkään tarkoita, että juuri sitä syötäisiin kyseisenä päivänä. Käyn harvoin kaupassa ja ostan kerralla usemman päivän ruuat ja aikaisemmin kävi usein niin, että osa ruoka-aineksista ehti pilaantua, koska en muistanut mitä ruokaa mistäkin aineksesta piti tehdä. Nyt teen ruokalistan muutamia päiviä eteenpäin ja kirjoitan sen ylös liitutaululle. Kun aloitan ruuanlaiton, katson raaka-aineista viimeisen päiväyksen ja teen sen ruokalajin, jonka pääraaka-aine on menossa vanhaksi ensin, jonka jälkeen vedän ruuan liitutaulusta yli. Tämä on ollut kyllä hyvä käytäntö eikä jääkaapista päädy jätteisiin pilaantumisen vuoksi oikeastaan mitään.

Tein liitutaulun ala-osassa roikkuviin ripustimiin nimikyltit kaikkien perheenjäsenten avaimille ja koska muutama ripustin jäi vielä yli, sai postilaatikon avainkin omansa. Liitutaulu on eteisen käytävällä, jotta siitä olisi helppoa napata avaimet lähtiessä mukaan.

Ikean puunvärinen naulakko sai valkoisen maalipeitteen yllensä. Naulakossa on neljä pientä lokeroa, joihin mahtuu hyvin äidin ja isän hatut ja hanskat. Isommat ripustavat takkinsa tähän naulakkoon, mutta pienen eivät vielä yletä. Laitoin hauskat ripustimet matalalle pienten omaan käyttöön ja yritän opettaa, että niihin on tarkoitus oikeasti ripustaa se takki eikä jättää sitä eteisen lattialle. Opetustyö on vielä pahasti kesken. Myös vanhempien lasten kohdalla opetus jatkuu edelleen. Enkä aina itsekään tunnu oppineen.


Nimilaput liittyvät tavaranhallintaan ja koreihin, jotka ostin eteisessä olevaan entiseen lasivitriinihyllyyn. Otin vitriinin lasiovet pois  ja jäljelle jääviin avohyllyihin etsin sopivat korit. Korit ovat niin suuret, että niihin mahtuvat pipot, hanskat, villatakit ja kaulurit. Nyt on eteisessä jokaiselle oma kori eikä tavaroiden etsimiseen mene ihan niin paljon aikaa.  Seuraavaksi voisin ideoida kengille niin näppärän ja helpon säilytysratkaisun, että ne kengät oikeasti päätyisivät sinne. Meillä on kenkäkaappia, arkkua, telinettä ja hyllyä. Mutta jostain syystä välikausi-, talvi-, kesä ja sisäkengät ovat aina sikin sokin etu- ja takaoven edessä. Nyt aivot käyttöön ja kehittelemään ratkaisua, jonka lapsikin osaisi ottaa käyttöön!