Lisää tilaa pystynaulakolla

Taas tätä tuttua turinaa säilytystilan tarpeesta, mutta niin se vain on – sitä ei voi olla koskaan liikaa. Seinät on viritelty melko täyteen hyllyjä, kaappeja ja koukkuja. Mutta mihin laittaa pienessä huoneessa vähän pidettyjä vaatteita, joita ei voi laittaa enää vaatekaappiin, ja joita aikoo vielä pitää jonkin aikaa? Yleensähän vaatteita lojuu sängyllä, lattialla ja tuoleilla, mutta pikku hiljaa ne sekoittuvat likaisiin vaatteisiin, ja lopulta koko satsi pitää kipata pyykkikoriin. Tämä koskee lastenhuonetta, itsehän pidän vaatteeni henkareissa siististi roikkumassa…

Erittäin kätevä ratkaisu pienee tilaan on pystynaulakko, joka on helposti siirreltävissä. Tämä kaunis yksilö on Jyskin tuotantoa nimeltään Vammen. Hinta on kukkarolle käypä eikä naulakko kalpene visuaalisesti kallimpienkaan rinnalla. Olen erittäin tyytyväinen!

Vaaterekki

Pystynaulakko pojan huoneessa

 

Pystynaulakon materiaali on metallia, oksat liikuteltavia ja jalassa olevan raskaan metallipainon ansiosta se pysyy hyvin paikoillaan. Lapsen painavia reppuja roikkuu välillä parikin naulakon oksilla ja hyvin on kestänyt. Musta, ajaton pystynaulakko on myös siitä hyvä, että se sopii ainakin meidän kotiin muuallekin kuin vain lapsen huoneeseen, joten saatan ottaa tämän tulevaisuudessa ihan omaankin käyttöön.

Samantyyppisiä pystynaulakoita myyvät monet muutkin putiikit, ei kun tutkimaan!

 

Emännänkaappi

Etsin taannoin sisustusvinkkejä ja törmäsin aina samaan, ihanaan kaappiin. Olin haaveillut monitoimikaapista, jossa olisi sekä suuria että pieniä laatikoita eli paljon säilytystilaa eri kokoisille tavaroille. Etsiskellessäni täydellistä yksilöä minulle selvisi, että sellaisella kaapilla on myös nimi. Tai oikeastaan useita: emännänkaappi, astiakaappi, talonpoikaiskaappi tai jopa sekretääri.

Halusin kaappini olevan kokonaan puinen, lujatekoinen ja mielellään valkoinen tai harmaa, koska maalausprojekteja on jo varasto täynnä. Lisäksi toivoin, että siinä olisi ulosvedettävä taso, jonkä päällä voisi vaikka askarrella tai ommella. Hinta ei myöskään saanut nousta kohtuuttomaksi eikä kaapin hakumatka sadoiksi kilometreiksi.

Etsimiseen meni useita kuukausia. Hienoja emännänkaappeja tuli vastaan, mutta kaikki liian kalliita, liian kaukana tai väärän värisiä. Niin kovasti kuin pidänkin värikkäistä kodeista, pidän niistä vain lehdissä tai ystävillä. Oman kotini värimaailman täytyy olla vaalea ja rauhallinen, sillä kuuden perheen tavaroilla höystettynä se näyttää joka tapauksessa kirjavalta, rauhattomalta ja aina liian sekaiselta.

Löytämäni yksilö tuli vastaan nettikirppiksellä. Se on liki sata vuotta vanha ja siinä on useita maalikerroksia. Maalikerrosten takia ovet eivät oikein mahdu kiinni ja vetiminä toimivat nupit ovat pyöristyneet muodottomiksi. Mutta malli on ihana, hinta oli kohtuullinen (?) ja sijainti vartin ajomatkan päässä.

Kaappi painoi vähintään tonnin ja kannoimme sen mieheni kanssa kaksin välilevynpullistumia uhmaten kolmannesta kerroksesta peräkärryyn ja kotona eteiseen. Mieletön urakka.

Kotona emännänkaappi näytti ankealta. Tunsin pientä katumusta muutaman satasen tuhlaamisesta. Mutta taikasienen, pesunaineen ja muutaman tunnin puhdistamisen jälkeen kaappi alkoi näyttää siltä miltä etukäteen sen kuvittelinkin näyttävän. Se on jykevä ja tarpeeksi suuri siihen tilaan, johon sen mallasin. Se henkii pysyvyyttä ja sellaista syvyyttä, jota ei nykyhuonekaluista voi löytää.

Emännänkaapissa on vielä tekemistä, mutta aion ensin vähän tutustua siihen, ennen kuin päätän vaihdanko esimerkiksi maalista paksut vetimet uusiin. Ovien huulloksia aion hioa sen verran, että ovet sulkeutuvat moitteettomasti. Hyllyjen ja laatikoiden pohjat pitäisi pinnoittaa esimerkiksi hyllypaperilla tai muovikankaalla, että ne olisivat mukavat käyttää, sillä nyt niissä on likapinttymiä ja ne näyttävät epäsiisteille. Jos vaihdan vetimet, niin vaihtoehtoja on muutama. Kahta ensimmäistä vedintä saa ainakin Byggmaxista ja posliinista Hemtekistä, hyllypaperia en ole vielä löytänyt, mutta Ikean lahjapaperin väritys on mieleinen.

 

 

emannankaappi

#emmännänkaappi #astiakaappi

emannankaappi_silitys

Ulosvedettävä taso toimii apupöytänä #emännänkaappi #astiakaappi

Kenkiä, kenkiä, kenkiä

Kerroin aiemmin kenkien säilytystä koskevasta ongelmasta. Olen käyttänyt useita aamuyön hämäriä tunteja miettiäkseni toimivaa ja lapsiakin tyydyttävää ratkaisua niin, että kengät oikeasti päätyisivät kyseiseen paikkaan. Kahlasin netistä läpi ideoita, mutta useissa ideoissa kenkiä oli noin kuusi paria, jotka lisäksi olivat tyylikkäitä manolo blahnikeja tai siistejä kerran juostuja lenkkikenkiä. Sellaiset kannattaakin asetella kaikkien näkosälle. Tosielämässä kengät ovat usein kuraisia, linttaan astuttuja street-tossuja ja savisia saappaita. Kuuden hengen perheessä on myös kenkiä kuusinkertainen määrä.

Kodinhoitohuoneen kolmikerroksinen ja kevyt kenkäteline löytyi kerran Lidlistä. Kenkätelineelle oli muutava kriteeri; keveys, kiva ulkonäkö ja siirrettävyys, sillä sen takana on vesimittari, joka pitää päästä lukemaan ainakin kerran vuodessa. Kenkäkuivuri (Clas Ohlsson) on vähän niin kuin piilossa, se kun ei ole ulkonäöltään mikään ruusu, (mutta toiminnallisuudeltaan kyllä ehdoton). Kodinhoitohuoneen taso oli aiemmin koko ajan täynnä tavaraa, joten se oli melko hyödytön. Ostin kuusi vanerista, mustaksi maalattua eri kokoista laatikkoa (Tokmanni, poistomyynti) ja asettelin ne tasolle niin, että niihin mahtuu mahdollisimman monta kenkäparia. Yläkaapeissa ei sentään ole kenkiä eikä liioin laatikoissa kaappien päällä.

Tämä ratkaisu on nyt ollut toiminnassa muutamia viikkoja ja kyllä ne kengät joihinkin näistä hyllyistä ovat eksyneet joko itsekseen tai kehotettuna. Kaikki ovat sitä mieltä, että on mukavampi tulla kotiin, kun ei tarvitse loikkia kymmenien kenkäparien ohi. Kannatti siis valvoa ja miettiä.