Unisieppari pitsiliinasta

Sain äidiltäni vanhoja virkattuja pitsiliinoja. Olen aina ihaillut intiaaneilta tuttuja unisieppareita. En niinkään niiden ideologian vuoksi, vaan puhtaasti kauneuden. Ne ovat samalla kertaa käsityön taidonnäytteitä sekä taulumaisia koristeita. Niiden etu on myös se, ettei niitä tarvitse laittaa taulunkatselukorkeudelle, vaan ne voi laittaa mihin tahansa ja ne näyttävät silti olevan siinä oikeassa paikassa. Toisin kuin taulut, jotka ovat aina hankalia, vinossa ja väärässä paikassa, laittoi ne miten tahansa.

Meillä oli neljä metriä korkealla sopivan tyhjä paikka ja siihen piti keksiä kaunis taulunkorvike. Hain pihalta pajua, kuorin sen ja taivutin ympyrälle. Kiedoin pajun ympärille valkoista kreppipaperia tiukasti niin, että paju peittyi ja kerroksia tuli useampia. Kiedoin kapealla satiininauhalla kreppipaperin tiukasti kiinni ja venytin nauhan avulla pitsiliinan ympyrän keskelle sopivan tiukalle. Samasta satiininauhasta viritin höyhenet ja massapallot roikkumaan eri korkeuksille. Seuraavan voisin tehdä harmaan ja ruskean sävyistä. Jos sattuu löytymään sopivia tarvikkeita. Keskellehän voisi vaikka punoa verkon, jos pitsiliinaa ei satu olemaan.

Unisieppari virkatusta liinasta