Valmis grilli vai valmisgrilli?

Nyt se on vihdoin valmis, grilli. Ei ollut rahaa valmisgrilliin, niin piti tehdä itse. Pari kesää se vei eikä valmistunut kertarytinällä, vaan hissuksiin, kohta kerrallaan. Ja jos ihan totta puhutaan, niin ei se vieläkään täysin valmis ole, koska yksi ajatus johtaa aina toiseen. Nyt olisi ajatuksena saada vielä uusi taso, koska aiemmin ostettu vesivaneri oli aivan liian pieni ja ohut. Ja voisi myös suunnitella pizzauuniksi soveltuvaa kupua eli muuraushommia… Mutta se on sitten ihan eri tarina.

Itse muurattu pihagrilli talvehti kohtuullisesti. Valkoinen kahitiili on hieman arka tällaiseen tarkoitukseen, mutta tämä oli tiedossa ja itse valittu riski. Vihreät värjäymät lähtivät kuitenkin yllättävän helposti irti kuivalla juuriharjalla ja itse kyllä suorastaan odotan, että grilli mustuu käytössä. Patinoituneet pinnat sopivat paremmin pihapiiriin, joka on jo liki 20 vuotta vanha ja grillaajille, jotka ovat hekin jo monivuotisissa liemissä keitettyjä.

Ensimmäset tulet

Pihagrillin tulipesän koko valikoitui suurimman grilliritilän koon mukaan. Tulitiilet on tässä vielä kiinnittämättä, mutta arinat on paikoillaan. Ei kun grillaamaan. Tulilla tässä alkukesän ensimmäiset herkut eli kalifornialaiset broilerivartaat ja pekoniin käärityt parsat. Tulta voi säädellä kipinäsuojalla laittamalla sen alle palikan, niin tuli palaa nopeammin. Pihagrillissä myös tuulensuoja on tarpeen ja suojaahan se samalla yhdessä päällislevyn kanssa arinoita sateelta. Suoja on mustaksi maalattua peltiä, jota on itse taivuteltu. Kahva on metallia.

Kyllähän siitä korjattavaa löytyy koko ajan ja asioita, joita olisi voinut muuratessa tehdä toisin. Mutta hei: ekaa kertaa muuraushommissa. Ja kun on itse tehnyt, niin voi itse myös korjailla ja keksiä lisää. Urakka oli valtava ja sen ajan olisi varmasti voinut käyttää muuhunkin. Mutta minusta on ihanaa, kun omalla pihalla on nyt pihagrilli, jossa voi polttaa avotulta. Kaasugrilli on nopean nälän tyydyttämiseen ja sateella kivempi, kun on katoksen alla. Mitään en kadu.

Vielä ehtii grillata!

Jos olisin yhtään osannut arvata millainen homma suuren pihagrillin muuraamisessa on, en olisi aloittanut koko projektia. Mutta tässä se nyt on, pihakeittiö melkein valmiina: vielä tulitiilien muuraaminen tulipesään, kaakelit tiilien yläpinnoille ja kannet suojaksi tulipesän ja piipun päälle – ja ei kun tulille!

Päätin jo aiemmin, että pihagrillin pitää valmistua kierrätysmateriaalista edullisesti. Grilliin on ostettu kaupasta vain muurauslaastia (5.50 euroa säkki x ehkä 10 säkkiä) ja Mustang-grilliritilä (60 x 40 cm) n. 18 euroa. Vielä pitäisi hankkia vesivanerin pala sekä kaakelia, toivottavasti joltain ylijäämänä.

Tiilet on muurattu pakkasenkestävällä (ja säkkikaupalla lisää haetulla) Fescon M100 -muurauslaastilla. Laasti sekoitettiin porakoneen vispilällä sekä puukapulalla lasten vanhassa muoviammeessa. Allekirjoittanut ei ole koskaan ennen muurannut eikä se Youtube-videon mukaan kovin vaikealta näyttänytkään. Mutta jo ensimmäisen kerroksen kohdalla kunnioitus ammattimuurareita kohtaan kasvoi kummasti.

Kerros kerrokselta taito hieman karttui ja kahdeksannen kerroksen jälkeen alkoi jo mennä laastinsekoittajan sekä minun hommat tasalaatuisilla saumoilla. Emme ole kumpikaan silti alaa vaihtamassa. Kyllä on voittajafiilis, kun homma alkaa olla pulkassa, ja pian voi nauttia avotulesta ja muurinpohjapannulla paistetuista letuista, nam!

IMG_20190825_174326

Kyllä se maisemaan sopii

 

Jatkoa pihagrilliunelmille

Viime kesänä teimme pihagrillille perustukset ja homma jäi talveksi hautumaan. Haaveilemani Tiilerin Teppo-pihakeittiö saa hintansa puolesta jäädä unelmaksi, ja itseäni kyllä myös kiehtoo itsesuunniteltu ja kierrätystiilistä tehty pihagrilli.

Koska talomme on valkoinen kivitalo harmailla räystäslaudoilla, en halua perinteistä punatiilistä grilliä pihaan. Ensin kuvittelin jaksavani pinnoittaa punatiiligrillin vaaleaksi vaikka hiertämällä, mutta asiaa tutkittuani tiedän, ettei pinnoite oikein kestä Suomen säävaihteluitä eikä grillin lämpötilaeroja.

Päätin etsiä suoraan vaaleita tiiliä, saumata ne harmaalla ja vuorata tulipesän tulitiilillä. En itse tekisi siihen savuhormia (koska suunnitteluvaikeus), mutta huonompi puoliskoni väittää, ettei tulisija vedä kunnolla ilman piippua. Ja on siinä kyllä varmasti oikeassa. Jos siis hyvin käy, meille tulee pihagrilli metallisella piipulla.

Löysin jälleen kuin tilauksesta oman kylän kierrätysryhmästä 300 täysin puhdasta valkoista kahitiiltä poiskantohintaan eli ilmaiseksi. Homma oli kyllä melko suuri, kun vanhalla peräkärryllä (jonka pohja ei ole enää kovin vahva) teimme useita edestakaisia reissuja (onneksi vain muutaman kadun välillä).

Kasasimme kahitiilet pariin pinoon ja sommittelimme meille sopivaa grilliä eli tarpeeksi suurta grillialaa ja viereen jonkinlaista tasoa. Grillausalan koko määrittyy  myytävien grilliritilöiden mukaan, ja suurin taitaa olla 670 x 400 mm. Kukkapenkkiin tehty perustus määrittää koko grillin mitat. Kun sopiva aika tulee, niin kasaamme tiiliä usemman kerroksen ja sovittelemme tulipesään ritilää ja muita härpäkkeitä ennen muuraamista. Nyt grilliprojekti näyttää jo tältä: