nuppivedin

Keittiöremontti valmistui jouluna 2021, mutta keittiö oli täysin valmis varsinaisesti vasta keväällä 2022, kun kaikki puuttuvat keittiön osat oli saatu toimitettua, viimeiset jälkiasennukset tehtyä ja reklamaation kautta oli saatu jättää viimeinen loppulasku maksamatta.

Keittiövetimiä valitessa olisi aina järkevintä ottaa mallikappaleita kotiin sovitettavaksi. Meillä oli tilanne sellainen, että koska koko keittiö rakennettiin uuteen paikkaan, ei ollut mitään missä sovitella, koska ei ollut vielä koko keittiötä. Keittiö kaikkine materiaaleineen valittiin elokuussa 2021 ja vaikeinta oli juuri vetimien valinta.

Olisin halunnut krumeluurimmat ovet, mutta meillä on avokeittiö ja asunnon muut ovet ovat laakaovia. En lopulta halunnut keittiöönkään erilaisia eli peiliovia. Laakaovet ovat ihanan ajattomia, mutta vähän tylsiä. Mietin vastapainoksi jotain aivan mielettömän upeita vetimiä, mutta sellaisia ei ollut keittiöfirman tarjonnassa. Tässä vaiheessa remonttiprojektia hyytyi akku enkä jaksanut erikseen etsiä.

Valituksi tuli ihan vaan fiilispohjalta harjattu, hieman hohtava teräsvedin. En uskaltanut valita haaveilemiani mustia vetimiä, koska mietin että ne olisivat liian jyrkkiä ja jotenkin esiintyöntyviä, vaikka tasot ja välitilat ovatkin tummia. Keittiö ei ole kuvassa vielä täysin valmis, mutta tuollaiselta se näytti tammikuussa 2022, kun osa kaappien ovista vielä puuttui.

Vetimet tökkivät alusta saakka. Harjattu teräs ei värinä sopinutkaan oikeastaan ollenkaan ja siihen päädyttiin vain koska tasoissa on pientä hohtavaa hippua (joka ei oikeastaan näy).

Alapuolelta vedettävää vedintä en ollut koskaan ajatellutkaan, mutta päätin vähän repäistä. Useiden jälkiasennusten takia meillä kävi muistaakseni ainakin neljä eri asentajaa ja jokainen asensi vetimet eri tasoihin. Niitä sitten siirreltiin ja tilailtiin ovia uusiksi.

Käytössä huomattiin, että keittiön yläkkaappeihin asennetut vetimet oli edelleen asennettu liian alas. Ulosvedettävän liesituulettimen yläpuolella olevaa maustekaapin ovea ei mahtunut kunnolla avaamaan, jos liesituuletin oli päällä ja useinhan maustekaappia tarvitaan silloin, kun sitä ruokaa laitetaan. Harmitti vietävästi, koska vetimet olivat melko tyyriitä.

Tänä keväänä ärsytyskynnys kävi liian korkeaksi. Etsin verkosta mustia lankavetimiä kohtuuhinnalla, koska näinkin vähäkaappiseen keittiöön menee 20 vedintä. Kappalehinnat pyörivät 7-20 euron kieppeillä eli halvimmillaankin hintaa olisi tullut 140 euroa. Torissa joku myi 21 kpl Gigantin myymää Epoq-keittiön vedintä hintaan 100 euroa, mutta minusta vieläkin liian kallista (halvempi toki kuin uudet, joissa kappalehinta oli 12,90 kpl).

Tutkin tarkkaan mustien laadukkaittenkin (lue: kalliiden) lankavetimien materiaalit ja ne olivat järjestään samakkia. Löysin Biltemasta vetimen, josta ei käytetty nimeä lankavedin, vaan kädensija, mutta näytti samanlaiselta kuin mitä muut myivät lankavetimenä ja materiaali oli samakkia.

Tilasin nämä ja hintaa tuli 32 euroa, koska niitä sai kahden kappaleen paketissa hintaan 3,20 euroa. Ja voin kyllä suositella: helppo asentaa, koska vanhat ruuvit sai suoraan ruuvattua näihin, ja todella kauniit. Olisi pitänyt jo aiemmin vaihtaa, eikö?

Etsin taannoin sisustusvinkkejä ja törmäsin aina samaan, ihanaan kaappiin. Olin haaveillut monitoimikaapista, jossa olisi sekä suuria että pieniä laatikoita eli paljon säilytystilaa eri kokoisille tavaroille. Etsiskellessäni täydellistä yksilöä minulle selvisi, että sellaisella kaapilla on myös nimi. Tai oikeastaan useita: emännänkaappi, astiakaappi, talonpoikaiskaappi tai jopa sekretääri.

Halusin kaappini olevan kokonaan puinen, lujatekoinen ja mielellään valkoinen tai harmaa, koska maalausprojekteja on jo varasto täynnä. Lisäksi toivoin, että siinä olisi ulosvedettävä taso, jonkä päällä voisi vaikka askarrella tai ommella. Hinta ei myöskään saanut nousta kohtuuttomaksi eikä kaapin hakumatka sadoiksi kilometreiksi.

Etsimiseen meni useita kuukausia. Hienoja emännänkaappeja tuli vastaan, mutta kaikki liian kalliita, liian kaukana tai väärän värisiä. Niin kovasti kuin pidänkin värikkäistä kodeista, pidän niistä vain lehdissä tai ystävillä. Oman kotini värimaailman täytyy olla vaalea ja rauhallinen, sillä kuuden perheen tavaroilla höystettynä se näyttää joka tapauksessa kirjavalta, rauhattomalta ja aina liian sekaiselta.

Löytämäni yksilö tuli vastaan nettikirppiksellä. Se on liki sata vuotta vanha ja siinä on useita maalikerroksia. Maalikerrosten takia ovet eivät oikein mahdu kiinni ja vetiminä toimivat nupit ovat pyöristyneet muodottomiksi. Mutta malli on ihana, hinta oli kohtuullinen (?) ja sijainti vartin ajomatkan päässä.

Kaappi painoi vähintään tonnin ja kannoimme sen mieheni kanssa kaksin välilevynpullistumia uhmaten kolmannesta kerroksesta peräkärryyn ja kotona eteiseen. Mieletön urakka.

Kotona emännänkaappi näytti ankealta. Tunsin pientä katumusta muutaman satasen tuhlaamisesta. Mutta taikasienen, pesunaineen ja muutaman tunnin puhdistamisen jälkeen kaappi alkoi näyttää siltä miltä etukäteen sen kuvittelinkin näyttävän. Se on jykevä ja tarpeeksi suuri siihen tilaan, johon sen mallasin. Se henkii pysyvyyttä ja sellaista syvyyttä, jota ei nykyhuonekaluista voi löytää.

Emännänkaapissa on vielä tekemistä, mutta aion ensin vähän tutustua siihen, ennen kuin päätän vaihdanko esimerkiksi maalista paksut vetimet uusiin. Ovien huulloksia aion hioa sen verran, että ovet sulkeutuvat moitteettomasti. Hyllyjen ja laatikoiden pohjat pitäisi pinnoittaa esimerkiksi hyllypaperilla tai muovikankaalla, että ne olisivat mukavat käyttää, sillä nyt niissä on likapinttymiä ja ne näyttävät epäsiisteille. Jos vaihdan vetimet, niin vaihtoehtoja on muutama. Kahta ensimmäistä vedintä saa ainakin Byggmaxista ja posliinista Hemtekistä, hyllypaperia en ole vielä löytänyt, mutta Ikean lahjapaperin väritys on mieleinen.