Elämää ilman keittiön yläkaappeja

Keittiöremontissa keittiö siirtyi uudelle paikalle ja se on ollut äärettömän hyvä ratkaisu. Aivan kuin talon pohjapiirustuksessa olisi suunnitteluvaiheessa tehty virhe, koska nyt keittiöstä pääsee suoraan terassille ja entisen pimeän huoneen sijaan ikkunoita on paljon.

Tämä tarkoitti sitä, että jostain piti samalla tinkiä ja se oli yläkaapit. Vain keittiön yhdelle seinälle sai yläkaapit, koska kahdella muulla seinällä on ikkunoita ja terassinovi.

Vanhassa keittössä oli sellainen 90-luvulle ominainen tarjoiluaukko ruokatilaan. Sen yläpuolella oli rivi lasivitriinejä, joihin oli vuosien saatossa hillottu lasitavara, jos toinenkin. Suurin osa lasitavarasta päätyi kierrätykseen, mutta toki tarvitsemme esimerkiksi viinilaseja ja muita tärkeitä, kuten Nanny Stillin Grapponia -jälkiruokakulhosarjan, joka on saatu isomummilta, joka taas sai sen pilkkimällä, mutta se on eri tarina…

Mun hyperfocus tuntuu usein pyörivän säilytystilan maksimoimisessa. Säilytysratkaisut eivät kuitenkaan saa koskaan mennä yli visuaalisuuden ja mielelläni näkisin nämä käsi kädessä.

Takan viereen mahtui vitriini, johon lasitavarat sai laitettua eikä siihen ole keittiöstä pitkä matka. Kyseisessä vitriinissä säilytettiin ennen remonttia kirjoja, jotka ovat edelleen autotallissa pahvilaatikoissa. Kirjoista merkityksellisimmät tullaan säilyttämään ja niille on paikka 50-luvun kirjakaapissa, joka on vielä(kin) työn alla.

Lasitavaroiden jälkeen jäi vielä paljon kulhoa ja kippoa, jotka eivät löytäneet paikkaansa uudessa keittiössä. Haaveilin jo ennen keittiöremonttia trendikkäästä aamiaiskaapista, vaikka tiesin, ettei sellainen missään nimessä tulisi ikinä mahtumaan uuteen keittiöön. Siitä jäi kytemään idea seinäkaappiin, jota voisi itse tuunata.

Seikkailin visuaalisessa taivaassa eli Pinterestissä, jossa tuli aamiaiskaappi-hakusanalla vastaan coffee bar -kuvia, joissa ihmiset olivat tehneet itselleen ihania kahvipisteitä. Tälläinen ei ollut mielessä, mutta ideioita niistä kyllä sai.

Ostin Tori-kauppoina 50 eurolla täysin virheettömän Ikean Tornviken-astiahyllyn, jonka teräksenväriset putket päällystin mattamustalla dc fix -tyyppisellä muovilla, samoin takaseinän, jossa on lisäksi liitutaulupinta. En viitsinyt maalata, jos jossain vaiheessa taas haluankin täysin valkoisen hyllyn. Homma on vielä vähän kesken, koska takaseinään meinasin kiinnitellä vähän ripustuskoukkuja, mutta katsellaan miten tämä edistyy.

Ennen

Jälkeen

Tykkään kyllä tosi paljon, koska samalla sain ruokapöydän päätyyn talouspaperirullan. Sekin on vielä vähän sinne päin, mutta joku päivä keksin näppärämmän kiinnityksen nykyisen hamppunarun ja koukkujen sijaan. To be continued.

Keittiökaappien uudet vetimet

Keittiöremontti valmistui jouluna 2021, mutta keittiö oli täysin valmis varsinaisesti vasta keväällä 2022, kun kaikki puuttuvat keittiön osat oli saatu toimitettua, viimeiset jälkiasennukset tehtyä ja reklamaation kautta oli saatu jättää viimeinen loppulasku maksamatta.

Keittiövetimiä valitessa olisi aina järkevintä ottaa mallikappaleita kotiin sovitettavaksi. Meillä oli tilanne sellainen, että koska koko keittiö rakennettiin uuteen paikkaan, ei ollut mitään missä sovitella, koska ei ollut vielä koko keittiötä. Keittiö kaikkine materiaaleineen valittiin elokuussa 2021 ja vaikeinta oli juuri vetimien valinta.

Olisin halunnut krumeluurimmat ovet, mutta meillä on avokeittiö ja asunnon muut ovet ovat laakaovia. En lopulta halunnut keittiöönkään erilaisia eli peiliovia. Laakaovet ovat ihanan ajattomia, mutta vähän tylsiä. Mietin vastapainoksi jotain aivan mielettömän upeita vetimiä, mutta sellaisia ei ollut keittiöfirman tarjonnassa. Tässä vaiheessa remonttiprojektia hyytyi akku enkä jaksanut erikseen etsiä.

Valituksi tuli ihan vaan fiilispohjalta harjattu, hieman hohtava teräsvedin. En uskaltanut valita haaveilemiani mustia vetimiä, koska mietin että ne olisivat liian jyrkkiä ja jotenkin esiintyöntyviä, vaikka tasot ja välitilat ovatkin tummia. Keittiö ei ole kuvassa vielä täysin valmis, mutta tuollaiselta se näytti tammikuussa 2022, kun osa kaappien ovista vielä puuttui.

Vetimet tökkivät alusta saakka. Harjattu teräs ei värinä sopinutkaan oikeastaan ollenkaan ja siihen päädyttiin vain koska tasoissa on pientä hohtavaa hippua (joka ei oikeastaan näy).

Alapuolelta vedettävää vedintä en ollut koskaan ajatellutkaan, mutta päätin vähän repäistä. Useiden jälkiasennusten takia meillä kävi muistaakseni ainakin neljä eri asentajaa ja jokainen asensi vetimet eri tasoihin. Niitä sitten siirreltiin ja tilailtiin ovia uusiksi.

Käytössä huomattiin, että keittiön yläkkaappeihin asennetut vetimet oli edelleen asennettu liian alas. Ulosvedettävän liesituulettimen yläpuolella olevaa maustekaapin ovea ei mahtunut kunnolla avaamaan, jos liesituuletin oli päällä ja useinhan maustekaappia tarvitaan silloin, kun sitä ruokaa laitetaan. Harmitti vietävästi, koska vetimet olivat melko tyyriitä.

Tänä keväänä ärsytyskynnys kävi liian korkeaksi. Etsin verkosta mustia lankavetimiä kohtuuhinnalla, koska näinkin vähäkaappiseen keittiöön menee 20 vedintä. Kappalehinnat pyörivät 7-20 euron kieppeillä eli halvimmillaankin hintaa olisi tullut 140 euroa. Torissa joku myi 21 kpl Gigantin myymää Epoq-keittiön vedintä hintaan 100 euroa, mutta minusta vieläkin liian kallista (halvempi toki kuin uudet, joissa kappalehinta oli 12,90 kpl).

Tutkin tarkkaan mustien laadukkaittenkin (lue: kalliiden) lankavetimien materiaalit ja ne olivat järjestään samakkia. Löysin Biltemasta vetimen, josta ei käytetty nimeä lankavedin, vaan kädensija, mutta näytti samanlaiselta kuin mitä muut myivät lankavetimenä ja materiaali oli samakkia.

Tilasin nämä ja hintaa tuli 32 euroa, koska niitä sai kahden kappaleen paketissa hintaan 3,20 euroa. Ja voin kyllä suositella: helppo asentaa, koska vanhat ruuvit sai suoraan ruuvattua näihin, ja todella kauniit. Olisi pitänyt jo aiemmin vaihtaa, eikö?