Olen roikkufriikki. Valaisimet ja verhot ovat meillä aina roikkuvia (kuten niiden kaiketi yleensä on tapana), mutta meillä niistä itsestään roikkuu usein vielä jotain. Vapaasti roikkuvat asiat ovat jotenkin maagisia liikkuessaan itsekseen ilmavirran mukana. Eikä niitä tarvitse aina olla asettelemassa, vaan ne roikkuvat itsekseen ihan hyvässä järjestyksessä.
Siinä tulikin perustelut hapsuverhoille. Hankin yhden mustan 120 x 220 cm:n mittaisen hapsuverhon, joka oli tarkoitettu oveen, koska se oli kapea ja pitkä. Tarvitsin kuitenkin verhon sekä keittiön, takaoven että tuulikaapin erimallisiin pienehköihin ikkunoihin. Halusin hapsukapan kuhunkin ikkunaan, mutta hapsuverhoja ei ilmeisesti valmisteta kappana. Siitäpä keksin laittaa verhon makuulleen lattialle ja liimasin ilmastointiteipin hapsujen poikki siihen mittaan, johon verhot halusin. Painelin hapsut hyvin kiinni teippiin. Käänsin verhon ja laitoin uuden teipin vasten toista teippiä niin, että hapsut jäivät hyvin väliin. Sen jälkeen leikkasin teipin yläpuolelta hapsut poikki, jolloin minulla oli jo kaksi verhoa. Toistin edellä mainitun ja näin minulla oli viimein kolme verhoa hintaan 2,63 euroa kappale. Voilá!
VALKOISEN TALON TARINOITA 