Mikään ei ole niin ihanaa kuin päässä poksuvat miljoonat ideat, joista joskus onnistuu joku putkahtamaan ihan tuotantoon asti. Pidän ajatuksesta, ettei tarvitse ostaa mitään uutta, vaan saa ideoida olemassa olevista hommista jotain aivan uutta. Ja jos menee puihin, niin aina voi kokeilla seuraavaa ideaa. Ymmärrän täysin miksi monet aivotyöläiset täyttävät vapaa-aikansa jollain toiminnalla. Pää kiittää, kun tekee käsillä.
Talouspaperiteline on aina väärällä pöydällä, ei koskaan ruokapöydässä. Mutta ruokapöydän päässä on seinähylly, jonka kannattimiin laitoin valkoiseksi maalatun harjanvarren (tässä versiossa löysin ideahöyryissäni varastosta vain liian lyhyitä pätkiä, mutta liitin ne toisiinsa poranreikään liimatulla puutapilla. Saatan vielä joskus ostaa ehjänkin, jos muistan).
Ensimmäinen versio oli liian leveä, toinen taas vähän koruton. Ehkä jatkojalostan vielä visuaalisesti, mutta käytännössä toimii kyllä hyvin. Musta muoviputki on lasten leluista, lanka on linjalankaa varastosta ja pallot askartelupalloja.
talouspaperiteline 1talouspaperiteline 2
Puutarhatuolit on aina linnunkakassa. Halusin takapihalle kauniin himmelin, joka karkottaisi linnut. Koiralle ostettiin vielä tässä vaiheessa purkkiruokaa herkuksi nappulan sekaan ja niitä purkinkansia kertyi jatkuvasti. Siitä se(kin) ajatus sitten lähti. Kuviot on maalattu vanhoilla kynsilakan jämillä.
PurkinkansiPurkinkansihimmeli
Loput jutut onkin enemmän kirppislöytöjä. Vai pitäisiko sanoa Tori-löytöjä. Remontin jälkeen uusi makuuhuone näytti jotenkin alastomalta pelkän runkopatjasängyn kanssa. Mietin hyllyjä sängyn yläpuolelle, mutta juuri tasoitettuun ja maalattuun seinään ei vain voinut tehdä reikiä. Pongasin Torista just oikeanlaisen päädyn 20 eurolla. Myöhemmin huomasin, että Veke myy samaa sängynpäätyä hintaan 199,-.
Ja siis minun piti elää yli 40-vuotiaaksi oppiakseni, että kananmunat säilyvät (ja niistä on parempi leipoa) huoneenlämpöisenä. Ja että niille on olemassa munakaappeja. Ihan mahtavaa, Torista kympillä! Maalaan munalan jossain kohtaa sisältä mustaksi, kunhan saan ostettua kalkkimaalia seuraavaa suurempaa projektia varten…
SängynpäätyMunala
…joka onkin niin ikään Tori-löytö muistaakseni 30 eurolla: 50-luvun kirjakaappi. Se näyttää nyt tältä (alin kuva), mutta kunhan poistan valkoisen lohkeilleen maalin, hion, teen hyllyt, maalaan mustavalkoiseksi ja hankin vetimet, niin yritän muistaan laittaa siitä kuvan. Siitä tulee tv-taso. Siis jos se päätyy onnistuneesti tuotantoon 🙂
Tämä on tarina unelmien remontista. Sellaisesta, josta oli haaveiltu toista vuosikymmentä. Sellaisesta, johon ei uskottu koskaan uskaltavamme tarttua. Remonttiin tarvittiin täsmälleen oikea ajoitus taloudellisesti ja henkisesti. Lisäksi siihen tarvittiin tuhansia tunteja ajatustyötä, suunnittelua, yhteydenottoja ja luottamuksen rakentamista eri tekijöiden välillä.
Homma lähti liikkeelle jo vuosia sitten lisähuoneen tarpeesta. Meitä oli kuusi asukasta ja makuuhuoneita yksi liian vähän. Tilanne syksyllä 2020 oli se, että joko remontoisimme nykyisen asunnon suuremmaksi tai muuttaisimme suurempaan. Päädyimme siihen, ettei mikään remontti tai viemäreiden siirto voisi maksaa yhtä paljon kuin yli viisi huonetta ja keittiö pääkaupunkiseudulta. Meillä oli jo neliöiltään sellainen, piti vain rakentaa väliseinä ja vähän siirtää keittiötä. Noin niinkuin yksinkertaistettuna.
PohjapiirustusK:11,3 m2 on tuleva uusi makuuhuone ja R:8,7m2 on tuleva keittiö, olohuoneen ja tulevan keittiön väliä jakaa ruokapöytä.
Päätimme samalla myös lisätiivistää lattian, seinien ja katon liitoskohtia, joissa oli ilmavuotoja, maalata seinät ja katot, vaihtaa kaikki pintamateriaalit ja uusia tietenkin se keittiö, joka rakennettaisiin täysin uuteen tilaan. Remontoitavaa oli yhteensä noin 45 neliömetriä ja se käsitti olohuone- ja ruokatila-alueen, johon sunniteltaisiin uusi keittiö sekä vanhan keittiön, johon tulisi kaivattu lisämakuuhuone.
Keittiön seinäkeEntinen keittiö, tuleva makuuuhuoneTuleva keittiö
Tarjousten pyytäminen käy työstä
Aloitimme homman vierailemalla paikallisessa K-Raudassa 5/2021. Olin lukenut, että heillä on Remonttimestari-palvelu, joka tarkoittaa, että itse ei tarvitse suunnilleen kuin maksella laskuja, koska ammattilaiset toimivat projektipäällikkönä huolehtien ihan kaikesta. Meille luvattiin alustava suunnitelmakin jo muutaman viikon päästä. Lopulta tämä oli ihan viimeinen paikka, josta suunnitelman ja tarjouksen saimme ja koko remontti oli siinä vaiheessa jo suunniteltu.
Tämän jälkeen kävimme Ikeassa, josta ei kuitenkinaan löytynyt tarvittavan muunneltavia mittoja hankalaan tilaan. Palvelu sinällään oli mutkatonta ja toimivaa. Lähetin tarjouspyyntöjä myös muutamaan muuhun keittiöfirmaan, joista toiseen palattiin, mutta melko hitaaasti vasta remontin ollessa pitkällä. Toiseen taas lähettelin sähköpostia ja melkein anelin tarjousta parikin kertaa, mutta eivät ikinä palanneet. Heillä oli ilmeisesti jo aivan tarpeeksi asiakkaita. Harmi sinällään, koska parhaat kaapinovet löytyivät sieltä.
Valittu keittiötoimittaja
Parhaiten ongelmiimme vastattiin Tammiston Keittiömaailmasta. Tosin siinä vaiheessa suunnitelmakin oli niin hioutunut, että tiesimme mitä halusimme. Heille taisin esitellä keittiösuunnitelman version nro 5. Myös urakoitsija oli jo tässä vaiheessa valittu. Keittiömyyjä kävi mittaamassa tulevan keittiön ja tilaus oli sisällä melko vaivattomasti. Osa kodinkoneista siirtyi vanhasta keittiöstä, mutta kaapin alle integroitavat pakastimet, liesituuletin, keittotaso ja hana tulivat keittiötoimittajalta.
Kävimme myöhemmin myymälässä valitsemassa Petrakeittiöiden sileän valkoisen oven, lippavetimet harjattuna teräksenä sekä katinkultamaisesti kimaltavat tummat laminaattitasot. Tai oikeastaan vallitsevasta pandemiatilanteesta johtuen alunperin valitsemaamme betonijäljitelmätasoa ei saatukaan, vaan vaihdoimme sen myöhemmin lennosta tähän toiseen, joka on kyllä kivempi, koska ensimmiseksi valitsemamme oli vähän sinertävä eikä siten paras mahdollinen. Toimitus saatiin sovittua sopivaan ajankohtaan 11/2021, jolloin kaikki pohjatyöt olisivat valmiina.
Urakoitsija
Keittiön pohjatyöt, putkien ja viemäreiden siirtämisen, huoneen rakentamisen vanhaan keittiöön, lattioiden, seinien ja kattojen saneerauksen ja kaikki muut tarpeelliset työt teki omalta kylältä löytynyt saneeraus Raitolehto Oy. Heidän työhönsä oltiin todella tyytyväisiä (ja tiedämme kuka meille tekee seuravaan saneerauksen eli kylpyhuone- ja saunaremontin). Ilman loistavaa saneerausalan ammattilaista olisimme olleet monta kertaa niin sanotusti kusessa. Tällainen suosittelu vähän arveluttaa, koska siinä saattaa käydä niin, ettei urakoitsijalla ole enää aikaa meidän tuleville remonteille 🙂
Remontti alkaa purkamisella
Remontti alkoi vanhan keittiön purkamisella 1.11.2021, reilu kuukausi ennen uuden keittiön toimitusta. Keittiön virkaa koko kuuden viikon remontin ajan toimitti kodinhoitohuone. Se vasta olikin mielenkiintoista aikaa: kuuden hengen perhe peseytyi, pesi pyykit ja ruokaili muutaman neliön tilassa.
Mutta selvittiin, läheisyys lämmitti, ja se olikin ehkä pienin paha koko remontissa. Lisäksi luvattiin perheen teineille epämukavuuden kompensaationa tilata joka viikonloppu ruokaa. Sillä mentiin ja melkein jo kyllästyttiin pizzaan ja kebabiin.
Vanhan keittiön seinäkeVanhan keittiön seinäke purettunaSeinäkkeen tilalle seinäVanha keittiö, tuleva makuuhuone
Muutama henkeä salpaava jännitysmomenttikin tuli saneerausvaiheessa vastaan, mutta niistä selvittiin. Rytmihäiriötä pukkasi, kun putkimies ryömi tuulettuvaan alapohjaan siirtämään viemäriä vanhasta keittiöstä uuteen, mutta viemäriä ei löytynytkään. Viemäri oli nostettu alapohjan sisään juuri siinä kohtaa.
Onneksi ammattilaiset keksivät hoidella timanttiporaajan paikalle ja viemäri siirtyi hieman toisesta kohtaa, mutta siirtyi kuitenkin. Vesiputket siirtyivät katonrajan kautta alas ja terassinoven levennetyn kynnyksen alta uuteen keittiöön.
Keittiön asennus
Kuten tiedetään on kaikilla keittiöfirmoilla erilaisia myynti- ja asiakaslupauksia mittava määrää. On laatutakuuta ja projektilupauksia, ja kaikki kuulostavat musiikilta korville siinä sopimusvaiheessa. Olin itse kuitenkin todella aktiivinen ja opettelin mahdolliset sudenkupat etukäteen: mm. tilaa aina tarkistusmittaus myyjältä, koska silloin myyjä on mitoista vastuussa ja kysy erilaiset skenaariot, mikäli toimitus viivästyy. Check.
Asennus sovittiin joulukuun ensimäiselle viikolle. Asentajan piti tulla keittiötehtaan mukaan maanantaina, mutta laittoikin viestiä että tulee vasta tiistaina, mutta että koko homma vaatii vain kolme päivää. Vannotin, että valmista tulee olla ennen perjantaille sovittua sähkömiestä. Ei mitään ongelmaa kuulemma.
No asentaja tuli, mutta ei saanut tehtyä kovinkaan paljon, koska ei osannut (!), osia puuttui tai ne olivat väärän mittaisia. Pahin kaikesta oli täydellinen mittavirhe keittiön ainoalla ehjällä seinällä eli myyjä oli sittenkin mitannut sen kymmenen senttiä liian pitkäksi.
Asentaja ei myöskään suostunut missään vaiheessa olemaan yhteydessä keittiömyyjään, vaan se jäi meille asiakkaille. Myyjää ei saatu kunnolla kiiinni eikä mikään tuntunut oikein edistyvän. Asentaja tuli joka päivä myöhemmin ja myöhemmin eikä hänen työhönsä kuulunut tämä, tuo eikä varsinkaan se.
Lopulta oma urakoitsijamme riensi paikalle, että saatiin mm. koloporalla tasopistorasioille reiät, astianpesukoneelle putkien reiät ja liesituuletin yhdistettyä hormiin. Vääränkokoisia kaappeja ja tasoja sekä puuttuvia valaistuksen osia tilattiin lisää, mutta toimitukseen menisi viikkoja. Jep jep. Saatiin kuitenkin keittiö jotenkin asuttavaan kuntoon jouluksi 2021.
Jälkitoimitus
Pyysimme jälkiasennukseen ehdottomasti eri asentajan ja Novart-tehdas onneksi kuuli toiveemme. Tehtaan oma asentaja saapui 1/2022 ja totesi, että keittiö oli hyvin puutteellisesti asennettu, suorastaan virheellisesti. Runkoja ei oltu kiinnitetty lainkaan seinään, mikä oli sinällään hyvä, koska asentaja joutui siirtäämään kaikkia kaappirivejä tason alla, koska ne oli asennettu väärään kohtaan eikä mm. roskiskaappi mahtunut aukeamaan ollenkaan kulmakaapin vetimen takia.
Listalla oli kymmeniä puutteita, jotka useimmat asentaja pystyi korjata, mutta pahin puute oli jälkitoimituksena tilattu liian syvä yläkaappi, joka toimitettiin jälleen väärän mittaisena. Tällä kertaa liian matalana. Tämän vuoksi myöskään led-valoja ei saatu asennettua, koska ne olisi pitänyt asentaa yläkaappien alle. Myös kaapinovia tilattiin uusiksi, koska eri asentajat olivat asentaneet vetimet eri korkeudelle.
Jälkitoimituksen jälkitoimitus
Jälkitoimituksen jälkitoimituksena 2/2022 saapui jälleen uusi jälkiasentaja. Tämä tehtaan asentaja oli niin ikään hyvin ammattitaitoinen ja pahoitteli kovasti tilannetta. Hän sai loputkin keittiöstä paikoilleen ja opasti meitä kertomaan tulevalle sähköasentajalle miten led-valot asennetaan. Keittiömaailma oli tässä välissä luvannut maksaa sähköasentajan lisäkäynnin aiemman käynnin ollessa turha, koska valaistusta ei saatu asennettua.
Mitä jäi käteen?
Käteen paljon pahaa mieltä. Olin remontin eri vaiheissa lähettänyt s-postia ja yrittänyt soittaa keittiömyyjälle sekä myymäläpäällikölle, mutta kukaan ei vastannut. Jouduin laiminlyömään omia töitäni, koska soittelin, kirjoittelin viestejä, keskustelin asentajien kanssa ja yritin organisoida koko hommaa, että remontti saataisiin maaliin.
Oli täysin hyväksymätöntä, että oma urakoitsijamme joutui laskuttamaan meitä tekemistään keittiöasentajan töistä, koska keittiöasentajan mukaan työt eivät kuuluneet hänelle. Keittiömaailmasta vastattiin vasta jälkikäteen, että kyllä olisi kuulunut. Se ei auttanut meitä akuutissa vaiheessa, koska ilman urakoitsijan tekemiä hommia ei putki- eikä sähköasentaja olisi päässyt ikinä tekemään töitään. Olisimme varmasti vieläkin ilman sähköjä, vesihanaa, viemäreitä, tiskikonetta ja liesituuletinta.
Itse keittiö
Olemme tosi tyytyväisiä itse keittiöön. Se olisikin ollut kamalaa, jos koko urakan jälkeen olisi vielä pettynyt ulkonäköön. Mutta toistaiseksi näyttää hyvältä ja toimii. Tila oli haastellinen, koska kaappitila väheni vanhaan keittiöön nähden ja esimerkiksi seinäkaappeja saatiin ikkunoiden takia vain yhdelle seinälle.
Mutta 90-luvun keittiöön nähden uusissa laatikoissa on kaikki hyvin esillä, laatikot ovat syviä ja ne sulkeutuvat niin ihanan hiljaisesti. Myös kattiloille on oma kulmakaappi ja puolikas apteekkarinkaappi uunin vieressä kätkee kaikki korkeat öljy- ja etikkapullot, muropaketit jne. Erittäin hyvä ratkaisu, suosittelen.
Täyskorkeaa pakastinkaappia ei jääkaapin viereen mahtunut, mutta näppärästi yhtä keittiösuunnitelman versiota hyväksikäyttäen suunnittelin kaksi puolikasta pakastinta integroituina kaappeihin saarekkeen tason alle. Toimii! En oikeastaan keksi mitään muutettavaa, koska jokainen kolo on tullut mietittyä etukäteen eikä vaihtoehtoja enää oikeastaan jäänyt.
Pintamateriaalit
Lattia on Lektar Indoor 34 vinyylilankkua sävyssä PV3303. Tosi kiva, ei punerra, kellerrä eikä ole harmaa. Kestää koiran, lapset ja roiskeet. Seinät on sävytetty Tikkurilan Laasti-sävyllä, joka oli pitkän tutkimisen tulos, koska harmaa on hankala. En pidä punertavasta, sinertävästä enkä vihertävästä harmaasta. Tämä sävy on täysi kymppi. Saattanen jaksaa kirjoitella materiaali- ja muista hankinnoista vielä erillisen kirjoituksen.
Kaapit paikoillaanMelkein valmista
Reklamaatio
Maksamatta oli 500 euron ”pantti”, joka tuli maksaa jälkiasennuksen jälkeen, kunhan keittiö olisi täysin valmis. Tein Keittiömaailmaan virallisen reklamaation 5/2022 eli kasasin yhteen kaiken tapahtuneen ja ehdotin loppulaskun kuittaamista hyvityksenä. En suinkaan syyttänyt vain keittiömyyjää, koska mm. keittiön ensimmäinen asentaja oli tehtaan alihankkija ja täysin ammattitaidoton eikä hoitanut omaa työtään. Mutta myös myyjän tekemä mittavirhe kuitattiin ”olette varmaan siirtäneet seinää” -tyyppisellä mutinalla, josta jäi kyllä asiakkaana karvas maksu kurkkuun.
Perustelin vaatimukseni 500 euron hyvityksestä myös sillä, että Täyden palvelun Keittiömaailma -lupaus ei täyttynyt oikein miltään osin. Ikävintä on se, että asiakas kärsii aina tapahtuipa virhe missä tahansa kohtaa toimittajan ketjua ja puutteellinen asiakasviestintä pahentaa tilannetta. Reklamaatio hyväksyttiin, mikä oli vähintä mitä myyjä saattoi tehdä, koska kyse oli kuitenkin melko pienestä summasta asiakkaan vaivannäköön, harmiin ja omaan ajankäyttöön nähden.
Loppu hyvin eikä mennyt kuin melkein vuosi..! (Tämä lähinnä loppukaneettina ja huomioonotettavaksi kaikille teille muille keittiöremonttia suunnitteleville.)
Uusi keittiöString-hyllyVielä vähän koruton makuuuhuone
Niin olimme perheenä innoissamme uudesta porealtaasta, että unohtui päivitellä asiaa myös täällä. Helsinki Lay Z Spa -allas otettiin käyttöön toukukuun puolivälissä 2021. Ilman lämpötila oli ehkä +10-15 astetta.
Altaan täytössä meni tunteja ja kaupungin putkista tulevan, ehkä 5-asteisen veden lämmittäminen vei ikuisuuden. Ainakin lasten mielestä. Alun shokkiklooraukset ja muut jäivät myös kiireessä tekemättä. Niitä hommia sitten opeteltiinkin pitkin kesää, koska altaassa oli välillä limaa ja välillä vesi oli täysin harmaata. Mutta kyllä se loppukesästä jo onnistui.
Eteläsuomalainen Kreeta
Somistin allasalueen perheen Kreetan matkan korvaukseksi Rustan aurinkovarjolla (hyvin halpa, kiinnitys vain nippusiteillä aidantolppaan – toimii). Hellekesä helli meitä myös sähkölaskuasiassa, sillä allasta ei tarvinnut juurikaan lämmittää. Allas on toiminut ihanana rentouttavana porealtaana sekä ihan lasten uima-altaana.
Itse rakastan ehkä eniten lillua ihan hiljaa lämpimänä, mutta pimeänä elo-syyskuun iltana kuohuvan lasillisen kanssa ja etsiä erilaisia tähtikuviota. Siinä tuntee hetken olevansa osaa suurempaa kaikkeutta. Kunnes joku hyppää uimalaseissa viereen riehumaan 🙂
Liian myöhään viime keväänä tajusin, että ei olla kesällä 2020 pääsemässä lomareissuun Kreikkaan eikä liioin Linnanmäelle eikä mihinkään muuallekaan, missä on kanssakulkijoita. Että kuivalla kotipihalla tullaan kököttämään koko kesä, koska vuokramökitkin olivat kaikki jo varattuja. Miten omalle takapihalle voisi loihtia Välimeren tunnelmaa tai edes Saimaan mökkifiilistä?
Meillä on siinä mielessä kiva tilanne, että sivuportista pääsee lähelle joenvarteen uimaan, mutta koronatilanteessa pieni ranta oli aivan liian täynnä eikä turvaväleistä ollut tietoakaan. Piha tarvitsi kipeästi jotain allasta.
Paljusta en innostunut, koska se on kallis. Lisäksi sen lämmittäminen vaatii puita ja meillä takka plus sauna nielevät puita aivan tarpeeksi. Uima-altaan kaivamien pihaan tuntui niin ikään liian kalliille ja muutenkin järjettömälle idealle uhrata puolet pihasta altaalle, jonka hoitamisessa menisi järki (olen kuullut).
Jäljelle jäi kevyempi vaihtoehto eli puhallettava poreallas. Olin aiemmin naureskellut näille, mutta kuulin niistä pelkkää hyvää. Ja naureskelu loppui viimeistään siihen, että kun päätin sellaisen hankkia, ja niin oli muutama muukin päättänyt. Ne olivat euroopanlaajuisesti loppu. Maahantuojat ilmoittivat altaita saapuvaksi vasta ehkä huhtikuussa 2021.
Kevättä -21 odotellessa päätin rakentaa tulevalle altaalle pohjan, koska eihän sitä epätasaiselle nurmikolle voisi kuitenkaan laittaa. Suunnittelu lähtee meikäläisellä aina piirtämisestä: pitää saada jotain visuaalista näkyviin, että toinen puolisko saa ajatuksesta kiinni .
Näin verkossa patioita, joiden perustuksina oli käytetty eurolavoja. Kuulosti edulliselle ja helpolle, joten tuumasta toimeen. Kuutta eurolavaa varten kaivettiin pintanurmea pois niin, että lavat saatiin mahdollisimman tasaisesti suodatinkankaan päälle. Lavat on kiinnitetty toisiinsa naulauslevyillä. Ruskeansävyistä painekyllästettyä terassilautaa sai edullisimmin Byggmaxista. Hukkapaloja en halunnut, joten laudat jatkuvat sujuvasti eurolavojen ”koolausten” kohdissa. Ruuveina on tarpeeksi pitkät, ruostumattomat terassiruuvit.
Valmis patio näytti alastomalta, joten visioni mukaisesti siihen tehtiin kevyet kaidetolpat ja kaiteeksi paksu köysi. Löysin verkosta käsityöläisen, joka teki kaiteet väriä myöten valmiiksi ja hitsasi metallista tolppakengät ja tolpanhatut. Uskomaton löytö! Pihapiiristä kaivettiin ylös pari liian tiheään istutettua tuijaa ja siirrettiin pation viereen näkösuojaksi. Niiden juureen siirrettiin pari kuunliljaa ja heinää, jotta patio ei lilluisi irrallisen näköisenä. Nykyisen terassin sivusta tehtiin jämäpätkistä ”laituri” eli polku, josta tulevaan altaaseen pääsee, jos terassilla on pöytää tai muuta edessä. Vaikka allasta ei vielä saatukaan, niin muutamat kreikankorvikedrinkit patiolla kyllä ehdittin juoda jo kesällä 2020.
En tiedä miten meidän eteiseen oli päätynyt ihan k-a-m-a-l-a entinen lastenhuoneen lipasto, Ikean Aneboda. Kai se joskus muinoin oli olevinaan hieno, tai ainakin halpa.
Etsin kolme vuotta lipastoa tai ovellista kaappia, joka mahtuisi eteiseen ja johon mahtuisi omaisuus ja joka sointuisi vanhaan umpipuiseen emännänkaappiin.
Satoja tunteja Tori.fi:tä. Yksi täydellinen ehti mennä ohikin, kunnes vihdoin löytyi mitoiltaan sopiva, vaikkakin pinnaltaan ehkä vähän nuhjuinen kaappi, joka on kunnon mäntyä. Joku on maalannut kaapin (huonosti) kalkkimaalilla, mutta sen voi maalata uudelleen, kunhan ehtii. Aneboda päätyi tunnissa kierrätysryhmän kautta uudelle omistajalle.
Jos olisin yhtään osannut arvata millainen homma suuren pihagrillin muuraamisessa on, en olisi aloittanut koko projektia. Mutta tässä se nyt on, pihakeittiö melkein valmiina: vielä tulitiilien muuraaminen tulipesään, kaakelit tiilien yläpinnoille ja kannet suojaksi tulipesän ja piipun päälle – ja ei kun tulille!
Muurauslaastilla aloitettiin
Sommiteltiin tiiliä
Laaduvalvoja
Ehkä puolimatkassa ollaan
Päätin jo aiemmin, että pihagrillin pitää valmistua kierrätysmateriaalista edullisesti. Grilliin on ostettu kaupasta vain muurauslaastia (5.50 euroa säkki x ehkä 10 säkkiä) ja Mustang-grilliritilä (60 x 40 cm) n. 18 euroa. Vielä pitäisi hankkia vesivanerin pala sekä kaakelia, toivottavasti joltain ylijäämänä.
Tiilet on muurattu pakkasenkestävällä (ja säkkikaupalla lisää haetulla) Fescon M100 -muurauslaastilla. Laasti sekoitettiin porakoneen vispilällä sekä puukapulalla lasten vanhassa muoviammeessa. Allekirjoittanut ei ole koskaan ennen muurannut eikä se Youtube-videon mukaan kovin vaikealta näyttänytkään. Mutta jo ensimmäisen kerroksen kohdalla kunnioitus ammattimuurareita kohtaan kasvoi kummasti.
Kerros kerrokselta taito hieman karttui ja kahdeksannen kerroksen jälkeen alkoi jo mennä laastinsekoittajan sekä minun hommat tasalaatuisilla saumoilla. Emme ole kumpikaan silti alaa vaihtamassa. Kyllä on voittajafiilis, kun homma alkaa olla pulkassa, ja pian voi nauttia avotulesta ja muurinpohjapannulla paistetuista letuista, nam!
Kesäisen rentoa terassilla oleilua on vaikeuttanut ihana glenni-koiramme. Pentukoirana se ei millään tahdo ymmärtää ihmisten halua istua paikoillaan ruokaa ja juomaa nauttien. Ei, se haluaa takapihalle riehumaan. Aidattu piha kyllä antaa koiran riehua takapihallakin vapaana, mutta aina ei itse jaksa lähteä toiselle puolen pihaa koiraa vahtaamaan, juuri kun ruoka on lautasella grillin kuumana.
Googlettelin valmiita portteja, koska aikataulu ei antanut myöden rakentamiselle. Ja kuin tilauksesta löysin täsmälleen oikeilla mitoilla ja hyvin sopivalla hinnalla (11,95!) Plus Skagen -valmisportin. Varastosta löytyi vanha purkki Tikkurilan Teho -ikkuna- ja ovimaalia. Kiinnittämiseen löytyi (ikuisena hamsterina) talteen laittamani lasten vanhojen keinujen köysi. Miten tyytyväinen voi ihminen kekseliäisyyteensä olla!
En ole lainkaan metsästysihmisiä, mutta yhtäkkiä tuli tarve saada sarvet seinälle. Ajatuksena oli sirot poron- tai kauriinsarvet, mutta niitä ei löytynyt tai ne maksoivat useita satasia. Sisustusideologiaani kuuluu oleellisesti lennokkaat ajatukset pienillä kustannuksilla, joten etsin, kunnes löysin edulliset ja sopivankokoiset mainostoimisto Poickeuksen rekvisiittamyymälästä Vantaalta. Ne ovat kyllä hirvensarvet ja epäsymmetriset, mutta niinhän se on elämäkin – vähän toispuoleinen ja epätäydellinen. Hirvi on kaadettu vuonna 1999 jossain päin pohjoista ja sen teuraspaino oli 199 kg. Kookas eläin.
Irrotin trofeen ruskean jalustan, hioin pinnan rikki ja maalasin Tikkurilan listamaalilla maalarinvalkoiseksi. Hirvenkallo oli hyvin keltainen, joten sekin piti maalata, mutta niin, ettei se näyttäisi maalatulta. Mastonin puolihimmeä spraymaali sopi siihen loistavasti. Sarvet jätin luonnollisen värisiksi. Hirvensarvet on melko maskuliiniset verrattuina poronsarviin, joten kevensin vaikutusta tekemälläni höyhenvalosarjalla. Olen tosi tyytyväinen lopputulokseen!
Ihan pikainen ilon päivitys. Betonista valetut astinkivet on nyt irrotettu astioista, joihin ne viikko sitten valettiin. Käytin irrottamiseen kumivasaraa, jolla naputtelin kevyesti aiemmin sisältä öljyttyä ämpäriä, kunnes betonipyörylä luiskahti siististi ulos. Ja ehjänä!
Puhdistin astinkivet teräsharjalla ja suihkutin puhtaiksi. Nyt niiden annetaan kuivua vuorokausi ja ihmetellään, että mihin kohtiin nurmikkoa askelkivet upotetaan. Ensin pitää antaa viikko sitten kylvetyn nurmikon kasvaa. Ja se kasvaa jo!
Meidän pihapolku tulee olemaan vähän eri näköinen kuin valmiiksi ostettu askelpolku, koska jokaisessa itsevaletussa askelkivessä on jonkinlainen ämpärin kuvio. Minua se ei haittaa, koska nämä tehtiin nimenomaan perusideologiaani noudattaen – jämäbetonista ja jämäverkosta – uutta ostamatta. Jotain tällaista olen hakemassa:
VALKOISEN TALON TARINOITA 