Porealtaalle alusta

Liian myöhään viime keväänä tajusin, että ei olla kesällä 2020 pääsemässä lomareissuun Kreikkaan eikä liioin Linnanmäelle eikä mihinkään muuallekaan, missä on kanssakulkijoita. Että kuivalla kotipihalla tullaan kököttämään koko kesä, koska vuokramökitkin olivat kaikki jo varattuja. Miten omalle takapihalle voisi loihtia Välimeren tunnelmaa tai edes Saimaan mökkifiilistä?

Meillä on siinä mielessä kiva tilanne, että sivuportista pääsee lähelle joenvarteen uimaan, mutta koronatilanteessa pieni ranta oli aivan liian täynnä eikä turvaväleistä ollut tietoakaan. Piha tarvitsi kipeästi jotain allasta.

Paljusta en innostunut, koska se on kallis. Lisäksi sen lämmittäminen vaatii puita ja meillä takka plus sauna nielevät puita aivan tarpeeksi. Uima-altaan kaivamien pihaan tuntui niin ikään liian kalliille ja muutenkin järjettömälle idealle uhrata puolet pihasta altaalle, jonka hoitamisessa menisi järki (olen kuullut).

Jäljelle jäi kevyempi vaihtoehto eli puhallettava poreallas. Olin aiemmin naureskellut näille, mutta kuulin niistä pelkkää hyvää. Ja naureskelu loppui viimeistään siihen, että kun päätin sellaisen hankkia, ja niin oli muutama muukin päättänyt. Ne olivat euroopanlaajuisesti loppu. Maahantuojat ilmoittivat altaita saapuvaksi vasta ehkä huhtikuussa 2021.

Kevättä -21 odotellessa päätin rakentaa tulevalle altaalle pohjan, koska eihän sitä epätasaiselle nurmikolle voisi kuitenkaan laittaa. Suunnittelu lähtee meikäläisellä aina piirtämisestä: pitää saada jotain visuaalista näkyviin, että toinen puolisko saa ajatuksesta kiinni .

Näin verkossa patioita, joiden perustuksina oli käytetty eurolavoja. Kuulosti edulliselle ja helpolle, joten tuumasta toimeen. Kuutta eurolavaa varten kaivettiin pintanurmea pois niin, että lavat saatiin mahdollisimman tasaisesti suodatinkankaan päälle. Lavat on kiinnitetty toisiinsa naulauslevyillä. Ruskeansävyistä painekyllästettyä terassilautaa sai edullisimmin Byggmaxista. Hukkapaloja en halunnut, joten laudat jatkuvat sujuvasti eurolavojen ”koolausten” kohdissa. Ruuveina on tarpeeksi pitkät, ruostumattomat terassiruuvit.

Valmis patio näytti alastomalta, joten visioni mukaisesti siihen tehtiin kevyet kaidetolpat ja kaiteeksi paksu köysi. Löysin verkosta käsityöläisen, joka teki kaiteet väriä myöten valmiiksi ja hitsasi metallista tolppakengät ja tolpanhatut. Uskomaton löytö! Pihapiiristä kaivettiin ylös pari liian tiheään istutettua tuijaa ja siirrettiin pation viereen näkösuojaksi. Niiden juureen siirrettiin pari kuunliljaa ja heinää, jotta patio ei lilluisi irrallisen näköisenä. Nykyisen terassin sivusta tehtiin jämäpätkistä ”laituri” eli polku, josta tulevaan altaaseen pääsee, jos terassilla on pöytää tai muuta edessä. Vaikka allasta ei vielä saatukaan, niin muutamat kreikankorvikedrinkit patiolla kyllä ehdittin juoda jo kesällä 2020.

PS. Syksyn edetessä huomasin, että Tokmanni mainosti porealtaita. Jes! Varastossa odottaa nyt Helsinki Lay Z Spa.

Emännänkaapille kaveri

En tiedä miten meidän eteiseen oli päätynyt ihan k-a-m-a-l-a entinen lastenhuoneen lipasto, Ikean Aneboda. Kai se joskus muinoin oli olevinaan hieno, tai ainakin halpa.

Etsin kolme vuotta lipastoa tai ovellista kaappia, joka mahtuisi eteiseen ja johon mahtuisi omaisuus ja joka sointuisi vanhaan umpipuiseen emännänkaappiin.

Satoja tunteja Tori.fi:tä. Yksi täydellinen ehti mennä ohikin, kunnes vihdoin löytyi mitoiltaan sopiva, vaikkakin pinnaltaan ehkä vähän nuhjuinen kaappi, joka on kunnon mäntyä. Joku on maalannut kaapin (huonosti) kalkkimaalilla, mutta sen voi maalata uudelleen, kunhan ehtii. Aneboda päätyi tunnissa kierrätysryhmän kautta uudelle omistajalle.

Vielä ehtii grillata!

Jos olisin yhtään osannut arvata millainen homma suuren pihagrillin muuraamisessa on, en olisi aloittanut koko projektia. Mutta tässä se nyt on, pihakeittiö melkein valmiina: vielä tulitiilien muuraaminen tulipesään, kaakelit tiilien yläpinnoille ja kannet suojaksi tulipesän ja piipun päälle – ja ei kun tulille!

Päätin jo aiemmin, että pihagrillin pitää valmistua kierrätysmateriaalista edullisesti. Grilliin on ostettu kaupasta vain muurauslaastia (5.50 euroa säkki x ehkä 10 säkkiä) ja Mustang-grilliritilä (60 x 40 cm) n. 18 euroa. Vielä pitäisi hankkia vesivanerin pala sekä kaakelia, toivottavasti joltain ylijäämänä.

Tiilet on muurattu pakkasenkestävällä (ja säkkikaupalla lisää haetulla) Fescon M100 -muurauslaastilla. Laasti sekoitettiin porakoneen vispilällä sekä puukapulalla lasten vanhassa muoviammeessa. Allekirjoittanut ei ole koskaan ennen muurannut eikä se Youtube-videon mukaan kovin vaikealta näyttänytkään. Mutta jo ensimmäisen kerroksen kohdalla kunnioitus ammattimuurareita kohtaan kasvoi kummasti.

Kerros kerrokselta taito hieman karttui ja kahdeksannen kerroksen jälkeen alkoi jo mennä laastinsekoittajan sekä minun hommat tasalaatuisilla saumoilla. Emme ole kumpikaan silti alaa vaihtamassa. Kyllä on voittajafiilis, kun homma alkaa olla pulkassa, ja pian voi nauttia avotulesta ja muurinpohjapannulla paistetuista letuista, nam!

IMG_20190825_174326

Kyllä se maisemaan sopii

 

Suloinen portti

Kesäisen rentoa terassilla oleilua on vaikeuttanut ihana glenni-koiramme. Pentukoirana se ei millään tahdo ymmärtää ihmisten halua istua paikoillaan ruokaa ja juomaa nauttien. Ei, se haluaa takapihalle riehumaan. Aidattu piha kyllä antaa koiran riehua takapihallakin vapaana, mutta aina ei itse jaksa lähteä toiselle puolen pihaa koiraa vahtaamaan, juuri kun ruoka on lautasella grillin kuumana.

Googlettelin valmiita portteja, koska aikataulu ei antanut myöden rakentamiselle. Ja kuin tilauksesta löysin täsmälleen oikeilla mitoilla ja hyvin sopivalla hinnalla (11,95!) Plus Skagen -valmisportin. Varastosta löytyi vanha purkki Tikkurilan Teho -ikkuna- ja ovimaalia. Kiinnittämiseen löytyi (ikuisena hamsterina) talteen laittamani lasten vanhojen keinujen köysi. Miten tyytyväinen voi ihminen kekseliäisyyteensä olla!

 

 

Hirvensarvet seinälle

En ole lainkaan metsästysihmisiä, mutta yhtäkkiä tuli tarve saada sarvet seinälle. Ajatuksena oli sirot poron- tai kauriinsarvet, mutta niitä ei löytynyt tai ne maksoivat useita satasia. Sisustusideologiaani kuuluu oleellisesti lennokkaat ajatukset pienillä kustannuksilla, joten etsin, kunnes löysin edulliset ja sopivankokoiset mainostoimisto Poickeuksen rekvisiittamyymälästä Vantaalta. Ne ovat kyllä hirvensarvet ja epäsymmetriset, mutta niinhän se on elämäkin – vähän toispuoleinen ja epätäydellinen. Hirvi on kaadettu vuonna 1999 jossain päin pohjoista ja sen teuraspaino oli 199 kg. Kookas eläin.

Irrotin trofeen ruskean jalustan, hioin pinnan rikki ja maalasin Tikkurilan listamaalilla maalarinvalkoiseksi. Hirvenkallo oli hyvin keltainen, joten sekin piti maalata, mutta niin, ettei se näyttäisi maalatulta. Mastonin puolihimmeä spraymaali sopi siihen loistavasti. Sarvet jätin luonnollisen värisiksi. Hirvensarvet on melko maskuliiniset verrattuina poronsarviin, joten kevensin vaikutusta tekemälläni höyhenvalosarjalla. Olen tosi tyytyväinen lopputulokseen!

hirvensarvet (kuva poickeus)

Alkuperäiset hirvensarvet (kuva Poickeus)

img_20190110_114302

Trofeen jalusta maalauksessa

img_20190110_194048

Valkoinen trofeen jalusta

img_20190113_153954

Hirvensarvet valmiina

img_20190113_165431

Hirvensarvet valaistuna

Ihanaa uutta vuotta 2019

IMG_20181231_153035

Pitkän, työntäyteisen syksyn jälkeen toivotan hyvää uutta vuotta, ja päätän ottaa tulevana vuonna enemmän aikaa sisustamiseen ja remontointiin.

Meni kuten Strömsössä

Ihan pikainen ilon päivitys. Betonista valetut astinkivet on nyt irrotettu astioista, joihin ne viikko sitten valettiin. Käytin irrottamiseen kumivasaraa, jolla naputtelin kevyesti aiemmin sisältä öljyttyä ämpäriä, kunnes betonipyörylä luiskahti siististi ulos. Ja ehjänä!

Puhdistin astinkivet teräsharjalla ja suihkutin puhtaiksi. Nyt niiden annetaan kuivua vuorokausi ja ihmetellään, että mihin kohtiin nurmikkoa askelkivet upotetaan. Ensin pitää antaa viikko sitten kylvetyn nurmikon kasvaa. Ja se kasvaa jo!

Meidän pihapolku tulee olemaan vähän eri näköinen kuin valmiiksi ostettu askelpolku, koska jokaisessa itsevaletussa askelkivessä on jonkinlainen ämpärin kuvio. Minua se ei haittaa, koska nämä tehtiin nimenomaan perusideologiaani noudattaen – jämäbetonista ja jämäverkosta – uutta ostamatta. Jotain tällaista olen hakemassa:

Kuvahaun tulos haulle askelpolku

DIY pyöreät astinkivet ja perennapenkki

Loppukesän puhteeksi päätin luopua lasten hiekkalaatikosta, koska sillä ei ole ollut enää käyttäjiä. Paitsi uusi koiranpentumme. Pentu pyörähtää aamukasteisella nurmikolla pyörimisen jälkeen yleensä aina myös hiekkalaatikossa. Raivostuttava määrä hiekkaa kantautuu sisään ellei koiraa suihkuteta puhtaaksi aina ulkoilun jälkeen.

Hiekkalaatikko piti alkuun purkaa, mutta näin silmissäni kuvan upeasta perennalaatikosta, jota ympäröi suloiset pyöreät astinkivet tarkistuskaivon kannen kavereina. Siitä se ajatus taas lähti. Ensin piirtelin ajatuskuvien tueksi vähän suunnitelmaa (huom! ei ole taideteos).

Suunnitelma.jpg

Siirsin hiekkalaatikon tyhjänä lähemmäs terassia ja istutin sen täyteen perennoja (mm. kuunliljaa). Täytteeksi käytin omaa biomultaa, jonka sekoitin hiekkalaatikon hiekkaan. Toivottavasti kasvit viihtyvät seoksessa.

Takaterassi1

Nurmikko terassin edessä oli täysin kuollutta. Hiekkaantuneisiin kohtiin sekoitin kukkamultaa ja osan niittaantuneesta savimaasta käänsin talikolla nurin. Hiekan, mullan ja niittaantuneen savimaan sekoitin keskenään ja kastelin, jonka jälkeen kylvin nurmikonsiemenet ja tiivistin pinnan kevyesti. Vaikeinta tästä eteenpäin on yrittää estää koiranpentua kaivelemasta ihanan kuohkeaa maata.

Pyöreiden astinkivien valuastioina käytin vanhoja ämpäreitä ja vateja, joita löytyi varastosta. Voitelin astiat öljyllä, sekoitin betoniseoksen (jota jäi yli grillin perustushommista) vanhassa muoviammeessa ja leikkasin hiiriverkosta ämpäreiden muotoisia ympyröitä. Mittasin puutikkuun 5 cm:n mittaisen pätkän, jonka merkkasin teipillä.

Lappasin betoniseosta pari senttiä astian pohjalle, asetin leikatun hiiriverkon betonin päälle ja lisäsin betonia, kunnes pinta ulottui mittatikun teippiin asti eli oli noin 5 cm:n paksuinen. Tiivistin painamalla betonia toisen astian pohjalla.

Valoin yhdeksän eri kokoista astinkiveä. Asetin astiat eurolavan päälle kuivumaan. Valujen pitää antaa kuivua muovilla peitettynä n. viikon ajan välillä kastellen. Pian nähdään tuleeko näistä mitään. En malta odottaa!

astinkivien valu.jpg

 

Vihdoinkin aikaa ulkotöille

Meidän pyykinkuivauspaikan vanha suoja-aita oli tehty vuonna 1993 kyllästetystä puusta ja se oli ns. ruudukkomallia. Osa rimoista oli jo lahonnut. Myös talon julkisivun sisäänkäynnin kaide sekä terassin kaide ovat olleet tätä samaa mallia, mutta ne olemme jo uusineet. Uusimatta oli enää tämä sekä takaterassi. Takaterassikin on jo tällä hetkellä tehty, mutta maalaamatta, joten kuvia tulossa myöhemmin.

Harmi etten muistanut ottaa ennen-kuvia tästä pyykinkuivausseinäkkeestä. Löysin kyllä vanhoja kuvia sisäänkäynnistä sekä etuterassin vanhoista rimoituksista. Samanlaista rimoitusta oli käytetty alunperin ympäri taloa.

Tämän projektin rykäisimme käyntiin yhtenä päivänä, kun alkoi tarpeeksi ärsyttämään. Olemme asuneet taloa yli 11 vuotta, mutta ensimmäisen kerran tänä kesänä on tuntunut olevan aikaa myös ulkohommiin, kun kuopuskin on jo 5-vuotias. Aurinkoisen kesän ansiosta pääsin heti myös maalauspuuhiin.

Puutavarana on 33 x 33 mm:n höylätty mänty Etelän Puutavarasta. Aitatolpan sinkityt tolpanhatut ovat Puuilosta. Pieni juttu sinänsä, mutta tekee paljon kokonaiskuvassa.

Pihagrillille perustukset

Pihagrilliprojektimme on edennyt. Perennapenkki tyhjennettiin kasveista ja siihen kaivettiin arviolta 40 cm:n syvyinen kuoppa, joka vuorattiin suodatinkankaalla ja täytettiin Vihervimmasta haetulla sepelillä. Soran päälle laitetiin n. 3 cm hiekkaa, joka otettiin lasten hiekkalaatikosta. Lapset siivilöivät roskat (kerrankin tappelematta).

Koko komeus olisi pitänyt kai vielä täryttää, mutta toivoimme, että luvatut kaatosateet tamppaisivat pohjan tiiviiksi. Seuraavaksi vuorossa on n. 10 cm korkean betonilaatan valu. Sen tarvikkeet haettiin valmiiksi Kodin Terrasta: kymmenen 25 kg:n säkkiä Lakka-betonia (S100) sekä 6 mm:n paksuista harjaterästä betonivalun sekaan.

Täryttämistä ei tarvittu, koska sade piiskasi viikon ja hiekkatasoituksen viimeistely hoitui neljän lapsen jalkatyöllä. Kuivabetonin sekoittamiseen tarvittiin porakoneeseen asennettavaa sekoitinta, puukapulaa sekä lasten vanhaa kylpyammetta. Tasoitus onnistui laudanpätkällä.

Betoniseos oli alussa ehkä vähän paksumpaa, mikä oli ihan hyvä, koska näin puoliväliin asetetetut harjateräkset eivät uponneet märkään betoniin. Nesteen määrää lisättiin hieman harjaterästen jälkeisiin kerroksiin, jotta ne saatiin levitettyä tasaisemmin.

Perustuksista tuli kyllä hyvä ja riittävän tasainen meille. Halkeilua ei tapahtunut, koska valu suojattiin viikon ajan muovilla ja kasteltiin päivittäin.

Seuraavaksi on vuorossa itse pihagrillin muuraus. Sitä ennen pitää miettiä tilataanko valmispaketti vai suunnitellaanko itse. Hylkäsin jo Leca-harkot + rappauksen, koska on melko työläs tapa enkä tiedä miten rappaus ajan kanssa pysyy. Punatiilinen ei sovi meille, joten jäljelle jää suoraan harmahtava tai vaalea tiili. Jäljet johtivat Tiileriin, josta voisitaisiin tilata kasa tiiliä ja alkaa harjoitella tai tilata muurausvalmiina pakettina suoraan Tiileriltä: