Emännänkaappi

Etsin taannoin sisustusvinkkejä ja törmäsin aina samaan, ihanaan kaappiin. Olin haaveillut monitoimikaapista, jossa olisi sekä suuria että pieniä laatikoita eli paljon säilytystilaa eri kokoisille tavaroille. Etsiskellessäni täydellistä yksilöä minulle selvisi, että sellaisella kaapilla on myös nimi. Tai oikeastaan useita: emännänkaappi, astiakaappi, talonpoikaiskaappi tai jopa sekretääri.

Halusin kaappini olevan kokonaan puinen, lujatekoinen ja mielellään valkoinen tai harmaa, koska maalausprojekteja on jo varasto täynnä. Lisäksi toivoin, että siinä olisi ulosvedettävä taso, jonkä päällä voisi vaikka askarrella tai ommella. Hinta ei myöskään saanut nousta kohtuuttomaksi eikä kaapin hakumatka sadoiksi kilometreiksi.

Etsimiseen meni useita kuukausia. Hienoja emännänkaappeja tuli vastaan, mutta kaikki liian kalliita, liian kaukana tai väärän värisiä. Niin kovasti kuin pidänkin värikkäistä kodeista, pidän niistä vain lehdissä tai ystävillä. Oman kotini värimaailman täytyy olla vaalea ja rauhallinen, sillä kuuden perheen tavaroilla höystettynä se näyttää joka tapauksessa kirjavalta, rauhattomalta ja aina liian sekaiselta.

Löytämäni yksilö tuli vastaan nettikirppiksellä. Se on liki sata vuotta vanha ja siinä on useita maalikerroksia. Maalikerrosten takia ovet eivät oikein mahdu kiinni ja vetiminä toimivat nupit ovat pyöristyneet muodottomiksi. Mutta malli on ihana, hinta oli kohtuullinen (?) ja sijainti vartin ajomatkan päässä.

Kaappi painoi vähintään tonnin ja kannoimme sen mieheni kanssa kaksin välilevynpullistumia uhmaten kolmannesta kerroksesta peräkärryyn ja kotona eteiseen. Mieletön urakka.

Kotona emännänkaappi näytti ankealta. Tunsin pientä katumusta muutaman satasen tuhlaamisesta. Mutta taikasienen, pesunaineen ja muutaman tunnin puhdistamisen jälkeen kaappi alkoi näyttää siltä miltä etukäteen sen kuvittelinkin näyttävän. Se on jykevä ja tarpeeksi suuri siihen tilaan, johon sen mallasin. Se henkii pysyvyyttä ja sellaista syvyyttä, jota ei nykyhuonekaluista voi löytää.

Emännänkaapissa on vielä tekemistä, mutta aion ensin vähän tutustua siihen, ennen kuin päätän vaihdanko esimerkiksi maalista paksut vetimet uusiin. Ovien huulloksia aion hioa sen verran, että ovet sulkeutuvat moitteettomasti. Hyllyjen ja laatikoiden pohjat pitäisi pinnoittaa esimerkiksi hyllypaperilla tai muovikankaalla, että ne olisivat mukavat käyttää, sillä nyt niissä on likapinttymiä ja ne näyttävät epäsiisteille. Jos vaihdan vetimet, niin vaihtoehtoja on muutama. Kahta ensimmäistä vedintä saa ainakin Byggmaxista ja posliinista Hemtekistä, hyllypaperia en ole vielä löytänyt, mutta Ikean lahjapaperin väritys on mieleinen.

 

Hemtex

Habo Amadeus

Habo Douglas

Ikean lahjapaperia

 

#emmännänkaappi #astiakaappi

Ulosvedettävä taso toimii apupöytänä #emännänkaappi #astiakaappi

Kaaoksen hallintaa

Suurperheessä tavaroiden määrä korostuu. Ja varsinkin tavaranhallinta. Kaikilla tavaroilla pitäisi olla jonkunlainen paikka, jotta voisi edes kuvitella niiden päätyvän sinne aina käytön jälkeen. Hankalinta on keksiä neljän lapsen tavaroille järkevät paikat. On hanskaa, hattua, välikausitakkia, talvitakkia toppapukua, kenkää, saapasta, avaimia, puhelimia…Uuvuttavaa. En ole kovinkaan järjestyksen ihminen, mutta toisaalta inhoan siivoamista ja tavaroiden etsimistä. Siitä se ajatus sitten lähti.

Meillä on liitutaulu, jossa on sarake jokaista viikonpäivää varten. Sarakkeisiin kirjoitetaan jokaiselle päivälle ruoka, joka ei kylläkään tarkoita, että juuri sitä syötäisiin kyseisenä päivänä. Käyn harvoin kaupassa ja ostan kerralla usemman päivän ruuat ja aikaisemmin kävi usein niin, että osa ruoka-aineksista ehti pilaantua, koska en muistanut mitä ruokaa mistäkin aineksesta piti tehdä. Nyt teen ruokalistan muutamia päiviä eteenpäin ja kirjoitan sen ylös liitutaululle. Kun aloitan ruuanlaiton, katson raaka-aineista viimeisen päiväyksen ja teen sen ruokalajin, jonka pääraaka-aine on menossa vanhaksi ensin, jonka jälkeen vedän ruuan liitutaulusta yli. Tämä on ollut kyllä hyvä käytäntö eikä jääkaapista päädy jätteisiin pilaantumisen vuoksi oikeastaan mitään.

Tein liitutaulun ala-osassa roikkuviin ripustimiin nimikyltit kaikkien perheenjäsenten avaimille ja koska muutama ripustin jäi vielä yli, sai postilaatikon avainkin omansa. Liitutaulu on eteisen käytävällä, jotta siitä olisi helppoa napata avaimet lähtiessä mukaan.

Ikean puunvärinen naulakko sai valkoisen maalipeitteen yllensä. Naulakossa on neljä pientä lokeroa, joihin mahtuu hyvin äidin ja isän hatut ja hanskat. Isommat ripustavat takkinsa tähän naulakkoon, mutta pienen eivät vielä yletä. Laitoin hauskat ripustimet matalalle pienten omaan käyttöön ja yritän opettaa, että niihin on tarkoitus oikeasti ripustaa se takki eikä jättää sitä eteisen lattialle. Opetustyö on vielä pahasti kesken. Myös vanhempien lasten kohdalla opetus jatkuu edelleen. Enkä aina itsekään tunnu oppineen.

Liitutaulu menú

Avainnaulakko

Koukut pienille

Pipokori

Nimilaput liittyvät tavaranhallintaan ja koreihin, jotka ostin eteisessä olevaan entiseen lasivitriinihyllyyn. Otin vitriinin lasiovet pois  ja jäljelle jääviin avohyllyihin etsin sopivat korit. Korit ovat niin suuret, että niihin mahtuvat pipot, hanskat, villatakit ja kaulurit. Nyt on eteisessä jokaiselle oma kori eikä tavaroiden etsimiseen mene ihan niin paljon aikaa.  Seuraavaksi voisin ideoida kengille niin näppärän ja helpon säilytysratkaisun, että ne kengät oikeasti päätyisivät sinne. Meillä on kenkäkaappia, arkkua, telinettä ja hyllyä. Mutta jostain syystä välikausi-, talvi-, kesä ja sisäkengät ovat aina sikin sokin etu- ja takaoven edessä. Nyt aivot käyttöön ja kehittelemään ratkaisua, jonka lapsikin osaisi ottaa käyttöön!