Porealtaalle alusta

Liian myöhään viime keväänä tajusin, että ei olla kesällä 2020 pääsemässä lomareissuun Kreikkaan eikä liioin Linnanmäelle eikä mihinkään muuallekaan, missä on kanssakulkijoita. Että kuivalla kotipihalla tullaan kököttämään koko kesä, koska vuokramökitkin olivat kaikki jo varattuja. Miten omalle takapihalle voisi loihtia Välimeren tunnelmaa tai edes Saimaan mökkifiilistä?

Meillä on siinä mielessä kiva tilanne, että sivuportista pääsee lähelle joenvarteen uimaan, mutta koronatilanteessa pieni ranta oli aivan liian täynnä eikä turvaväleistä ollut tietoakaan. Piha tarvitsi kipeästi jotain allasta.

Paljusta en innostunut, koska se on kallis. Lisäksi sen lämmittäminen vaatii puita ja meillä takka plus sauna nielevät puita aivan tarpeeksi. Uima-altaan kaivamien pihaan tuntui niin ikään liian kalliille ja muutenkin järjettömälle idealle uhrata puolet pihasta altaalle, jonka hoitamisessa menisi järki (olen kuullut).

Jäljelle jäi kevyempi vaihtoehto eli puhallettava poreallas. Olin aiemmin naureskellut näille, mutta kuulin niistä pelkkää hyvää. Ja naureskelu loppui viimeistään siihen, että kun päätin sellaisen hankkia, ja niin oli muutama muukin päättänyt. Ne olivat euroopanlaajuisesti loppu. Maahantuojat ilmoittivat altaita saapuvaksi vasta ehkä huhtikuussa 2021.

Kevättä -21 odotellessa päätin rakentaa tulevalle altaalle pohjan, koska eihän sitä epätasaiselle nurmikolle voisi kuitenkaan laittaa. Suunnittelu lähtee meikäläisellä aina piirtämisestä: pitää saada jotain visuaalista näkyviin, että toinen puolisko saa ajatuksesta kiinni .

Näin verkossa patioita, joiden perustuksina oli käytetty eurolavoja. Kuulosti edulliselle ja helpolle, joten tuumasta toimeen. Kuutta eurolavaa varten kaivettiin pintanurmea pois niin, että lavat saatiin mahdollisimman tasaisesti suodatinkankaan päälle. Lavat on kiinnitetty toisiinsa naulauslevyillä. Ruskeansävyistä painekyllästettyä terassilautaa sai edullisimmin Byggmaxista. Hukkapaloja en halunnut, joten laudat jatkuvat sujuvasti eurolavojen ”koolausten” kohdissa. Ruuveina on tarpeeksi pitkät, ruostumattomat terassiruuvit.

Valmis patio näytti alastomalta, joten visioni mukaisesti siihen tehtiin kevyet kaidetolpat ja kaiteeksi paksu köysi. Löysin verkosta käsityöläisen, joka teki kaiteet väriä myöten valmiiksi ja hitsasi metallista tolppakengät ja tolpanhatut. Uskomaton löytö! Pihapiiristä kaivettiin ylös pari liian tiheään istutettua tuijaa ja siirrettiin pation viereen näkösuojaksi. Niiden juureen siirrettiin pari kuunliljaa ja heinää, jotta patio ei lilluisi irrallisen näköisenä. Nykyisen terassin sivusta tehtiin jämäpätkistä ”laituri” eli polku, josta tulevaan altaaseen pääsee, jos terassilla on pöytää tai muuta edessä. Vaikka allasta ei vielä saatukaan, niin muutamat kreikankorvikedrinkit patiolla kyllä ehdittin juoda jo kesällä 2020.

PS. Syksyn edetessä huomasin, että Tokmanni mainosti porealtaita. Jes! Varastossa odottaa nyt Helsinki Lay Z Spa.

Suloinen portti

Kesäisen rentoa terassilla oleilua on vaikeuttanut ihana glenni-koiramme. Pentukoirana se ei millään tahdo ymmärtää ihmisten halua istua paikoillaan ruokaa ja juomaa nauttien. Ei, se haluaa takapihalle riehumaan. Aidattu piha kyllä antaa koiran riehua takapihallakin vapaana, mutta aina ei itse jaksa lähteä toiselle puolen pihaa koiraa vahtaamaan, juuri kun ruoka on lautasella grillin kuumana.

Googlettelin valmiita portteja, koska aikataulu ei antanut myöden rakentamiselle. Ja kuin tilauksesta löysin täsmälleen oikeilla mitoilla ja hyvin sopivalla hinnalla (11,95!) Plus Skagen -valmisportin. Varastosta löytyi vanha purkki Tikkurilan Teho -ikkuna- ja ovimaalia. Kiinnittämiseen löytyi (ikuisena hamsterina) talteen laittamani lasten vanhojen keinujen köysi. Miten tyytyväinen voi ihminen kekseliäisyyteensä olla!

 

 

Ihana kesäkeidas

Terassi kauniina.jpg

Omakotitalomme terassi on remontoitu jo vuosia sitten laajentamalla ja asentamalla siihen valokate, uudet kaiteet ja rappauspinta betonin päälle.

Tänä keväänä hankittiin vihdoin näkösuojaksi edulliset Jyskin valkoiset bambukaihtimet ja suorastaan halvalla Ikean Lill-valoverhot niihin sivuihin, joihin rullaverhot eivät mitoiltaan sopineet. Yllättävän hyvin pitävät tuulen, roskat ja katseet ulkopuolella, mutta päästävät valon läpi.

Puutarhapöytä ja tuolit on hankittu vuosia sitten Fb-myyntipalstalta, tikkaat on tehty taavettilaisen mökin koivuista (kaadettu, kuorittu ja vahattu Osmo Colorilla), ja ajastettavat valopallot muistaakseni Lidlistä. Täällä kelpaa grillailla.

 

 

 

Terassihommia

Ilmanvaihtoremonttia odotellessa suunnittelin menneen kesän ulkohommia. Terassin muurit piti korjata. Meillä on ulkoterassi, jonka pohja on valettu betonista ja jonka kahdella sivuilla on harkoista muuratut aidanteet, jotka aiemmin ympäröivät koko terassia. Muutamia vuosia sitten kaadoimme muurit terassin etuosasta ja laajensimme samalla terassia yhdellä harkkorivillä. Terassin lattia tasoitettiin ja laatoittettiin, tehtiin aita 33 x 33 mm:n rimoista ja asennettiin terassille valokate.

Vanhat muurit on aikoinaan edellinen asukas tasoittanut ja maalannut harmaalla. Valkoinen maali sekä tasoitusaine olivat kumpikin rapisseet osin pois, ja nyt ne piti hioa, tasoittaa uudelleen ja päällystää, samoin kuin terassin lattian etuosa. Ostimme jo edellisenä kesänä Tikkurilan Yki-rouhepinnoitteen sekä betonitasoitteen valmiiksi, mutta niitä ei saanutkaan laittaa vanhan maalin päälle. Hiomakone lauloi, kun putsasimme vanhoja maaleja pois, mutta syksy yllätti eikä tasoitushommia voinut myöhään syksyllä tehdä. Edessä oli uusi kevythionta, muurien pesu ja tasoitus.

Itse sokkelipinnoitteen levittäminen oli yllättävän hankalaa. Sen menekki oli valtava, sillä melko suuri osa siitä tippui maahan. Jos sitä laittoi vähemmän lastaan, niin pinta jäi ohueksi eikä sitä voinut hiertää kunnolla. Alun kankeuden jälkeen homma alkoi kuitenkin sujua, paitsi että pinnoite loppui kesken ja kurvasimme kauppaan hakemaan lisää. Kotiin päästyämme myyjä olikin antanut mukaan sokkelimaalin eikä suinkaan rouhepinnoitetta. No mutta, hätä keinot keksi: autotallissa oli karkeaa, mutta puhdasta kiveä akvaarioharrastuksen jäljiltä. Sekoitimme karkean hiekan sokkelimaalin sekaan ja hyvä tuli. Terassista tuli vihdoinkin valmis, sillä koko projekti alkoi vuonna 2010.