Hama-terapiaa

Kaikki lähti ihan pienestä ajatuksesta tehdä lasinalunen ihan vaan itselle ja järjestää pientä puuhaa sairastaville lapsille…

Kaivoin Hama-helmet naftaliinista reilu viikko sitten. Perheemme teini-ikäiset ovat tehneet niitä viimeksi päiväkoti-ikäisinä ja ala-astekäiset taaperoina, mutta niin vain syntyi toinen toistaan hauskempia hahmoja jopa 6-vuotiaan hyppysissä. Vallalla oleva innostus Pokémon-aiheeseen kirvoitti hienoja ideoita lasinalusten lisäksi. Parasta on nypertää näitä yhdessä lasten kanssa tunti kaupalla ja huomata, että puhelimet eivät ole sittenkään kasvaneet teinien käsiin kiinni!

Hama-lasinalunen

Hama_Pokemon hahmo

Hama-Pokemon

Ideoita Hama-helmillä askarteluun löytyy hyvin Pinterestistä tai vaikka Googlen kuvahaulla. Lisää voi keksiä ideoimalla ja kokeilemalla. Minua ahdistaa muovin käyttäminen, mutta lohduttaudun sillä, että nämä Hamat on ostettu kaappiin yli 10 vuotta sitten, ja nyt ne muuntuvat erilaisiksi leluiksi ja koristeiksi. Olkoot nämä perheemme ainoat Hamat ikinä.

Käsillä tekeminen on parasta terapiaa: se parantaa keskittymiskykyä, kehittää luovaa hahmottamista ja (ainakin minua) se rentouttaa. Ajatukset eivät ehdi stressitekijöihin, koska ovat kiinni intensiivisessä puuhastelussa. Hama-helmitöissä parasta on, ettei siinä tarvitse osata piirtää, värittää, maalata eikä neuloa ja silti saa nähdä luovat kättensä jäljet. Kannattaa kokeilla!

Hama-himmeli

Hama-unisieppari

Hama-tähti

Hama-koristeet

Vielä ehtii grillata!

Jos olisin yhtään osannut arvata millainen homma suuren pihagrillin muuraamisessa on, en olisi aloittanut koko projektia. Mutta tässä se nyt on, pihakeittiö melkein valmiina: vielä tulitiilien muuraaminen tulipesään, kaakelit tiilien yläpinnoille ja kannet suojaksi tulipesän ja piipun päälle – ja ei kun tulille!

Muurauslaastilla aloitettiin

Sommiteltiin tiiliä

Laaduvalvoja

Ehkä puolimatkassa ollaan

Päätin jo aiemmin, että pihagrillin pitää valmistua kierrätysmateriaalista edullisesti. Grilliin on ostettu kaupasta vain muurauslaastia (5.50 euroa säkki x ehkä 10 säkkiä) ja Mustang-grilliritilä (60 x 40 cm) n. 18 euroa. Vielä pitäisi hankkia vesivanerin pala sekä kaakelia, toivottavasti joltain ylijäämänä.

Tiilet on muurattu pakkasenkestävällä (ja säkkikaupalla lisää haetulla) Fescon M100 -muurauslaastilla. Laasti sekoitettiin porakoneen vispilällä sekä puukapulalla lasten vanhassa muoviammeessa. Allekirjoittanut ei ole koskaan ennen muurannut eikä se Youtube-videon mukaan kovin vaikealta näyttänytkään. Mutta jo ensimmäisen kerroksen kohdalla kunnioitus ammattimuurareita kohtaan kasvoi kummasti.

Kerros kerrokselta taito hieman karttui ja kahdeksannen kerroksen jälkeen alkoi jo mennä laastinsekoittajan sekä minun hommat tasalaatuisilla saumoilla. Emme ole kumpikaan silti alaa vaihtamassa. Kyllä on voittajafiilis, kun homma alkaa olla pulkassa, ja pian voi nauttia avotulesta ja muurinpohjapannulla paistetuista letuista, nam!

Kyllä se maisemaan sopii

 

Jatkoa pihagrilliunelmille

Viime kesänä teimme pihagrillille perustukset ja homma jäi talveksi hautumaan. Haaveilemani Tiilerin Teppo-pihakeittiö saa hintansa puolesta jäädä unelmaksi, ja itseäni kyllä myös kiehtoo itsesuunniteltu ja kierrätystiilistä tehty pihagrilli.

Koska talomme on valkoinen kivitalo harmailla räystäslaudoilla, en halua perinteistä punatiilistä grilliä pihaan. Ensin kuvittelin jaksavani pinnoittaa punatiiligrillin vaaleaksi vaikka hiertämällä, mutta asiaa tutkittuani tiedän, ettei pinnoite oikein kestä Suomen säävaihteluitä eikä grillin lämpötilaeroja.

Päätin etsiä suoraan vaaleita tiiliä, saumata ne harmaalla ja vuorata tulipesän tulitiilillä. En itse tekisi siihen savuhormia (koska suunnitteluvaikeus), mutta huonompi puoliskoni väittää, ettei tulisija vedä kunnolla ilman piippua. Ja on siinä kyllä varmasti oikeassa. Jos siis hyvin käy, meille tulee pihagrilli metallisella piipulla.

Löysin jälleen kuin tilauksesta oman kylän kierrätysryhmästä 300 täysin puhdasta valkoista kahitiiltä poiskantohintaan eli ilmaiseksi. Homma oli kyllä melko suuri, kun vanhalla peräkärryllä (jonka pohja ei ole enää kovin vahva) teimme useita edestakaisia reissuja (onneksi vain muutaman kadun välillä).

Kasasimme kahitiilet pariin pinoon ja sommittelimme meille sopivaa grilliä eli tarpeeksi suurta grillialaa ja viereen jonkinlaista tasoa. Grillausalan koko määrittyy  myytävien grilliritilöiden mukaan, ja suurin taitaa olla 670 x 400 mm. Kukkapenkkiin tehty perustus määrittää koko grillin mitat. Kun sopiva aika tulee, niin kasaamme tiiliä usemman kerroksen ja sovittelemme tulipesään ritilää ja muita härpäkkeitä ennen muuraamista. Nyt grilliprojekti näyttää jo tältä:

 

yksi rivi tiiliä

kaksi riviä tiiliä

Suloinen portti

Kesäisen rentoa terassilla oleilua on vaikeuttanut ihana glenni-koiramme. Pentukoirana se ei millään tahdo ymmärtää ihmisten halua istua paikoillaan ruokaa ja juomaa nauttien. Ei, se haluaa takapihalle riehumaan. Aidattu piha kyllä antaa koiran riehua takapihallakin vapaana, mutta aina ei itse jaksa lähteä toiselle puolen pihaa koiraa vahtaamaan, juuri kun ruoka on lautasella grillin kuumana.

Googlettelin valmiita portteja, koska aikataulu ei antanut myöden rakentamiselle. Ja kuin tilauksesta löysin täsmälleen oikeilla mitoilla ja hyvin sopivalla hinnalla (11,95!) Plus Skagen -valmisportin. Varastosta löytyi vanha purkki Tikkurilan Teho -ikkuna- ja ovimaalia. Kiinnittämiseen löytyi (ikuisena hamsterina) talteen laittamani lasten vanhojen keinujen köysi. Miten tyytyväinen voi ihminen kekseliäisyyteensä olla!

 

Ennen

Jälkeen

 

portti sisältä ennen

portti sisältä jälkeen

Hirvensarvet seinälle

En ole lainkaan metsästysihmisiä, mutta yhtäkkiä tuli tarve saada sarvet seinälle. Ajatuksena oli sirot poron- tai kauriinsarvet, mutta niitä ei löytynyt tai ne maksoivat useita satasia. Sisustusideologiaani kuuluu oleellisesti lennokkaat ajatukset pienillä kustannuksilla, joten etsin, kunnes löysin edulliset ja sopivankokoiset mainostoimisto Poickeuksen rekvisiittamyymälästä Vantaalta. Ne ovat kyllä hirvensarvet ja epäsymmetriset, mutta niinhän se on elämäkin – vähän toispuoleinen ja epätäydellinen. Hirvi on kaadettu vuonna 1999 jossain päin pohjoista ja sen teuraspaino oli 199 kg. Kookas eläin.

Irrotin trofeen ruskean jalustan, hioin pinnan rikki ja maalasin Tikkurilan listamaalilla maalarinvalkoiseksi. Hirvenkallo oli hyvin keltainen, joten sekin piti maalata, mutta niin, ettei se näyttäisi maalatulta. Mastonin puolihimmeä spraymaali sopi siihen loistavasti. Sarvet jätin luonnollisen värisiksi. Hirvensarvet on melko maskuliiniset verrattuina poronsarviin, joten kevensin vaikutusta tekemälläni höyhenvalosarjalla. Olen tosi tyytyväinen lopputulokseen!

Alkuperäiset hirvensarvet (kuva Poickeus)

Trofeen jalusta maalauksessa

Valkoinen trofeen jalusta

Hirvensarvet valmiina

Hirvensarvet valaistuna

Ihanaa uutta vuotta 2019

Pitkän, työntäyteisen syksyn jälkeen toivotan hyvää uutta vuotta, ja päätän ottaa tulevana vuonna enemmän aikaa sisustamiseen ja remontointiin.

Meni kuten Strömsössä

Ihan pikainen ilon päivitys. Betonista valetut astinkivet on nyt irrotettu astioista, joihin ne viikko sitten valettiin. Käytin irrottamiseen kumivasaraa, jolla naputtelin kevyesti aiemmin sisältä öljyttyä ämpäriä, kunnes betonipyörylä luiskahti siististi ulos. Ja ehjänä!

Puhdistin astinkivet teräsharjalla ja suihkutin puhtaiksi. Nyt niiden annetaan kuivua vuorokausi ja ihmetellään, että mihin kohtiin nurmikkoa askelkivet upotetaan. Ensin pitää antaa viikko sitten kylvetyn nurmikon kasvaa. Ja se kasvaa jo!

Meidän pihapolku tulee olemaan vähän eri näköinen kuin valmiiksi ostettu askelpolku, koska jokaisessa itsevaletussa askelkivessä on jonkinlainen ämpärin kuvio. Minua se ei haittaa, koska nämä tehtiin nimenomaan perusideologiaani noudattaen – jämäbetonista ja jämäverkosta – uutta ostamatta. Jotain tällaista olen hakemassa:

DIY pyöreät astinkivet ja perennapenkki

Loppukesän puhteeksi päätin luopua lasten hiekkalaatikosta, koska sillä ei ole ollut enää käyttäjiä. Paitsi uusi koiranpentumme. Pentu pyörähtää aamukasteisella nurmikolla pyörimisen jälkeen yleensä aina myös hiekkalaatikossa. Raivostuttava määrä hiekkaa kantautuu sisään ellei koiraa suihkuteta puhtaaksi aina ulkoilun jälkeen.

Hiekkalaatikko piti alkuun purkaa, mutta näin silmissäni kuvan upeasta perennalaatikosta, jota ympäröi suloiset pyöreät astinkivet tarkistuskaivon kannen kavereina. Siitä se ajatus taas lähti. Ensin piirtelin ajatuskuvien tueksi vähän suunnitelmaa (huom! ei ole taideteos).

Siirsin hiekkalaatikon tyhjänä lähemmäs terassia ja istutin sen täyteen perennoja (mm. kuunliljaa). Täytteeksi käytin omaa biomultaa, jonka sekoitin hiekkalaatikon hiekkaan. Toivottavasti kasvit viihtyvät seoksessa.

Nurmikko terassin edessä oli täysin kuollutta. Hiekkaantuneisiin kohtiin sekoitin kukkamultaa ja osan niittaantuneesta savimaasta käänsin talikolla nurin. Hiekan, mullan ja niittaantuneen savimaan sekoitin keskenään ja kastelin, jonka jälkeen kylvin nurmikonsiemenet ja tiivistin pinnan kevyesti. Vaikeinta tästä eteenpäin on yrittää estää koiranpentua kaivelemasta ihanan kuohkeaa maata.

Pyöreiden astinkivien valuastioina käytin vanhoja ämpäreitä ja vateja, joita löytyi varastosta. Voitelin astiat öljyllä, sekoitin betoniseoksen (jota jäi yli grillin perustushommista) vanhassa muoviammeessa ja leikkasin hiiriverkosta ämpäreiden muotoisia ympyröitä. Mittasin puutikkuun 5 cm:n mittaisen pätkän, jonka merkkasin teipillä.

Lappasin betoniseosta pari senttiä astian pohjalle, asetin leikatun hiiriverkon betonin päälle ja lisäsin betonia, kunnes pinta ulottui mittatikun teippiin asti eli oli noin 5 cm:n paksuinen. Tiivistin painamalla betonia toisen astian pohjalla.

Valoin yhdeksän eri kokoista astinkiveä. Asetin astiat eurolavan päälle kuivumaan. Valujen pitää antaa kuivua muovilla peitettynä n. viikon ajan välillä kastellen. Pian nähdään tuleeko näistä mitään. En malta odottaa!

 

Vihdoinkin aikaa ulkotöille

Meidän pyykinkuivauspaikan vanha suoja-aita oli tehty vuonna 1993 kyllästetystä puusta ja se oli ns. ruudukkomallia. Osa rimoista oli jo lahonnut. Myös talon julkisivun sisäänkäynnin kaide sekä terassin kaide ovat olleet tätä samaa mallia, mutta ne olemme jo uusineet. Uusimatta oli enää tämä sekä takaterassi. Takaterassikin on jo tällä hetkellä tehty, mutta maalaamatta, joten kuvia tulossa myöhemmin.

Harmi etten muistanut ottaa ennen-kuvia tästä pyykinkuivausseinäkkeestä. Löysin kyllä vanhoja kuvia sisäänkäynnistä sekä etuterassin vanhoista rimoituksista. Samanlaista rimoitusta oli käytetty alunperin ympäri taloa.

Terassin kaide aiemmin

Terassin uusi kaide ja takana sisääntulo ennen

Tämän projektin rykäisimme käyntiin yhtenä päivänä, kun alkoi tarpeeksi ärsyttämään. Olemme asuneet taloa yli 11 vuotta, mutta ensimmäisen kerran tänä kesänä on tuntunut olevan aikaa myös ulkohommiin, kun kuopuskin on jo 5-vuotias. Aurinkoisen kesän ansiosta pääsin heti myös maalauspuuhiin.

Puutavarana on 33 x 33 mm:n höylätty mänty Etelän Puutavarasta. Aitatolpan sinkityt tolpanhatut ovat Puuilosta. Pieni juttu sinänsä, mutta tekee paljon kokonaiskuvassa.

Pihagrillille perustukset

Pihagrilliprojektimme on edennyt. Perennapenkki tyhjennettiin kasveista ja siihen kaivettiin arviolta 40 cm:n syvyinen kuoppa, joka vuorattiin suodatinkankaalla ja täytettiin Vihervimmasta haetulla sepelillä. Soran päälle laitetiin n. 3 cm hiekkaa, joka otettiin lasten hiekkalaatikosta. Lapset siivilöivät roskat (kerrankin tappelematta).

Koko komeus olisi pitänyt kai vielä täryttää, mutta toivoimme, että luvatut kaatosateet tamppaisivat pohjan tiiviiksi. Seuraavaksi vuorossa on n. 10 cm korkean betonilaatan valu. Sen tarvikkeet haettiin valmiiksi Kodin Terrasta: kymmenen 25 kg:n säkkiä Lakka-betonia (S100) sekä 6 mm:n paksuista harjaterästä betonivalun sekaan.

Kuivabetonia Kodinterrasta

Täryttämistä ei tarvittu, koska sade piiskasi viikon ja hiekkatasoituksen viimeistely hoitui neljän lapsen jalkatyöllä. Kuivabetonin sekoittamiseen tarvittiin porakoneeseen asennettavaa sekoitinta, puukapulaa sekä lasten vanhaa kylpyammetta. Tasoitus onnistui laudanpätkällä.

Betoniseos oli alussa ehkä vähän paksumpaa, mikä oli ihan hyvä, koska näin puoliväliin asetetetut harjateräkset eivät uponneet märkään betoniin. Nesteen määrää lisättiin hieman harjaterästen jälkeisiin kerroksiin, jotta ne saatiin levitettyä tasaisemmin.

Perustuksista tuli kyllä hyvä ja riittävän tasainen meille. Halkeilua ei tapahtunut, koska valu suojattiin viikon ajan muovilla ja kasteltiin päivittäin.

Seuraavaksi on vuorossa itse pihagrillin muuraus. Sitä ennen pitää miettiä tilataanko valmispaketti vai suunnitellaanko itse. Hylkäsin jo Leca-harkot + rappauksen, koska on melko työläs tapa enkä tiedä miten rappaus ajan kanssa pysyy. Punatiilinen ei sovi meille, joten jäljelle jää suoraan harmahtava tai vaalea tiili. Jäljet johtivat Tiileriin, josta voisitaisiin tilata kasa tiiliä ja alkaa harjoitella tai tilata muurausvalmiina pakettina suoraan Tiileriltä:

Matti Maxi -pihakeittiö

Teppo-pihakeittiö