Terasillamme raakkuu usein harakka. Se istuu terassin kaiteella ja kakkaa nautiskellen muina harakoina harmaalle kivilattialle. Olemme yrittäneet tulla juttuun, mutta yhtenä päivänä kotiin tullessa se oli minua vastassa ulko-ovella eikä aikonut päästää sisään. Luulen, että se on viime kesän poikasia, ja sen äiti on hyljännyt sen liian aikaisin. Se yrittää päästä meidän perheen jäseneksi, mutta tuolla tyylillä se ei kyllä onnistu. Joudun siis häätämishommiin.
Keräsin kaikki kodin tarpeettomat cd- ja dvd-levyt, joista aioin rakentaa jonkinmoisen roikkuvan kalkattimen harakkakaverin karkottimeksi. Innostuin haalimaan kasaan myös lahjanarua, hopeahilettä sekä liimaa. Tiputin liimaa levyjen rumien tekstien peitoksi ja ripottelin hopeahilettä päälle. Teippasin ohuen muoviputken renkaaksi ja kiersin hopeista lahjanarua ympärille, että se olisi vähän tyylikkäämpi (harakalle?). Samaisesta lahjanarusta tein neljän narun kiinnityssysteemin ja purkillisesta koristehelmiä (Citymarket 6,90 euroa) sain valittua kauneimmat yksilöt, joilla kiinnittää ja koristella kaikki narut. Lopuksi kahdeksan koristeltua cd- ja dvd-levyä päätyivät roikkumaan narujen päihin.
Tänään huomasin, että harakka hyppi iloisena terassillamme, kuunnellen ja katsellen karkotintani. Se tuntui nauttivan häikäisevän tuulisiepparin loisteesta. No mikäpä siinä – harakalla on hyvä maku!
VALKOISEN TALON TARINOITA 