Lisää tilaa pystynaulakolla

Taas tätä tuttua turinaa säilytystilan tarpeesta, mutta niin se vain on – sitä ei voi olla koskaan liikaa. Seinät on viritelty melko täyteen hyllyjä, kaappeja ja koukkuja. Mutta mihin laittaa pienessä huoneessa vähän pidettyjä vaatteita, joita ei voi laittaa enää vaatekaappiin, ja joita aikoo vielä pitää jonkin aikaa? Yleensähän vaatteita lojuu sängyllä, lattialla ja tuoleilla, mutta pikku hiljaa ne sekoittuvat likaisiin vaatteisiin, ja lopulta koko satsi pitää kipata pyykkikoriin. Tämä koskee lastenhuonetta, itsehän pidän vaatteeni henkareissa siististi roikkumassa…

Erittäin kätevä ratkaisu pienee tilaan on pystynaulakko, joka on helposti siirreltävissä. Tämä kaunis yksilö on Jyskin tuotantoa nimeltään Vammen. Hinta on kukkarolle käypä eikä naulakko kalpene visuaalisesti kallimpienkaan rinnalla. Olen erittäin tyytyväinen!

Vaaterekki

Pystynaulakko pojan huoneessa

 

Pystynaulakon materiaali on metallia, oksat liikuteltavia ja jalassa olevan raskaan metallipainon ansiosta se pysyy hyvin paikoillaan. Lapsen painavia reppuja roikkuu välillä parikin naulakon oksilla ja hyvin on kestänyt. Musta, ajaton pystynaulakko on myös siitä hyvä, että se sopii ainakin meidän kotiin muuallekin kuin vain lapsen huoneeseen, joten saatan ottaa tämän tulevaisuudessa ihan omaankin käyttöön.

Samantyyppisiä pystynaulakoita myyvät monet muutkin putiikit, ei kun tutkimaan!

 

Ilmanvaihtoremontti osa 3

Ilmanvaihdon saneerauksen aloittamisesta oli kulunut viisi kuukautta, kun vihdoin uskalsin sanoa ääneen: luvatun kolmen päivän urakan muututtua kuukausien painajaiseksi ilmanvaihto on toiminut yli kuukauden niin kuin sen pitäisi (kai).

Remontti alkoi lokakuun alussa 2016 ja sen piti kestää 2-3 päivää. Vajaa kuukauden päivät siinä meni ja se vaati reklamaatioita, puheluita, sähköposteja ja luottamuksen menettämistä saneerausyritykseen nimeltä Homemap Oy. Siinä vaiheessa olin kuitenkin vain onnellinen, että kuukauden jälkeen kaikki oli ohi.

Kunnes hymy alkoi tosissaan hyytyä joulukuussa. Jäät kolisivat IV-kanavissa, ja sulamisvedet valuivat suoraan makuuhuoneen lipastoille ja lattialle. Kun eräänä yönä asettelimme valtoimenaan lorisevan veden alle lasten muovista ammetta, ei itku ollut enää kovin kaukana.

Oli myös vaihe, jossa IV-kone huusi niin kovaa, että se häiritsi yöunia ja sai päät särkemään metallisella taustajyminällään. Kaduimme monesti koko remonttiin lähtemistä ja toivoimme vanhaa ilmanvaihtosysteemiä takaisin. Muutaman reklamaatioista johtuneiden korjausyritysten jälkeen ehdimme jälleen huokaista helpotuksesta: remontti oli ohi ja ilmanvaihto oikein asennettu.

Sitten alkoivat kunnon pakkaset. Rapsakassa 15 asteen pakkasessa alkoivat ikkunat huurtumaan kosteuden tiivistyttyä niiden alaosien sisäpintoihin ja ulko-oven ikkunat jäätyivät ohueen riitteeseen, sisäpuolelta. Kylmän viileästi naputtelin muistaakseni kolmannen virallisen (epävirallisia en laskenut), hyvin tiukkasävyisen reklamaation.

Vaadin ulkopuolisen ammattilaisen paikalle saapumista. Ja näin (ehkä) tapahtui. Asentaja joutui eristämään kaikki aiemmin saneerausfirman asentajien yläpohjaan asentamat putket uudestaan, vaihtamaan toisen rikkoutuneen lto-koneen moottorin ja säätämään virtaamat taas uudelleen. Mutta kiireestä ja informaation puutteesta johtuen hänenkin käyntejään tarvittiin useita.

Viisi kuukautta. En olisi moiseen lähtenyt, jos olisin etukäteen tiennyt mikä soppa siitä syntyi. En tiennyt, että asiakkaan tulee projektin ohella opiskella itse insinööritason ilmanvaihtotaidot, jotta voi toimia remontin projekti- ja laadunvalvontapäällikönä, ja tarkastaa mm. yläpohjan putkien riittävät eristeet.

Miten voi luottaa remonttifirmojen laatuun? Joka paikassa neuvotaan asettamaan tarpeeksi suuri sanktio(summa) viivästymisen tai laatuvirheiden vuoksi. Olen tehnyt niin kaikissa aiemmissa remonteissa ja kaikki on yleensä sujunut ainakin suunnilleen sovitun mukaisesti. Mutta jos luvataan ”avaimet käteen remonttia”, joka kattaa kaikki työvaiheet ja kestää 2-3 päivää, niin voiko enää kattavammin asiasta sopia. Vai pitääkö sopimuksiin laittaa allekkain ihan kaikki: asennukseen kuuluu muttereita, ruuveja, teippiä…? Tai että ”tässä sopimuksessa sovitaan, että remontoitava asia on valmistuessaan oikein toteutettu ja toimiva”? Jotenkin naivisti olen luullut, että tietty laatu on automaatio. Että remonteilla on perustaso, jonka alle ei voida mennä, edes kiireessä. Tällä hetkellä en uskalla edes ajatella keittiötä ja kylpyhuonetta, jotka molemmat pitäisi remontoida.

Asiasanat: ilmanvaihto, remontti, IV, lto, ilmavaihtojärjestelmien saaneeraus, laatu, ammattitaito, Homemap Oy

Aiheesta aiemmin tässä blogissa

Vielä aiemmin aiheesta tässä blogissa

 

Emännänkaappi

Etsin taannoin sisustusvinkkejä ja törmäsin aina samaan, ihanaan kaappiin. Olin haaveillut monitoimikaapista, jossa olisi sekä suuria että pieniä laatikoita eli paljon säilytystilaa eri kokoisille tavaroille. Etsiskellessäni täydellistä yksilöä minulle selvisi, että sellaisella kaapilla on myös nimi. Tai oikeastaan useita: emännänkaappi, astiakaappi, talonpoikaiskaappi tai jopa sekretääri.

Halusin kaappini olevan kokonaan puinen, lujatekoinen ja mielellään valkoinen tai harmaa, koska maalausprojekteja on jo varasto täynnä. Lisäksi toivoin, että siinä olisi ulosvedettävä taso, jonkä päällä voisi vaikka askarrella tai ommella. Hinta ei myöskään saanut nousta kohtuuttomaksi eikä kaapin hakumatka sadoiksi kilometreiksi.

Etsimiseen meni useita kuukausia. Hienoja emännänkaappeja tuli vastaan, mutta kaikki liian kalliita, liian kaukana tai väärän värisiä. Niin kovasti kuin pidänkin värikkäistä kodeista, pidän niistä vain lehdissä tai ystävillä. Oman kotini värimaailman täytyy olla vaalea ja rauhallinen, sillä kuuden perheen tavaroilla höystettynä se näyttää joka tapauksessa kirjavalta, rauhattomalta ja aina liian sekaiselta.

Löytämäni yksilö tuli vastaan nettikirppiksellä. Se on liki sata vuotta vanha ja siinä on useita maalikerroksia. Maalikerrosten takia ovet eivät oikein mahdu kiinni ja vetiminä toimivat nupit ovat pyöristyneet muodottomiksi. Mutta malli on ihana, hinta oli kohtuullinen (?) ja sijainti vartin ajomatkan päässä.

Kaappi painoi vähintään tonnin ja kannoimme sen mieheni kanssa kaksin välilevynpullistumia uhmaten kolmannesta kerroksesta peräkärryyn ja kotona eteiseen. Mieletön urakka.

Kotona emännänkaappi näytti ankealta. Tunsin pientä katumusta muutaman satasen tuhlaamisesta. Mutta taikasienen, pesunaineen ja muutaman tunnin puhdistamisen jälkeen kaappi alkoi näyttää siltä miltä etukäteen sen kuvittelinkin näyttävän. Se on jykevä ja tarpeeksi suuri siihen tilaan, johon sen mallasin. Se henkii pysyvyyttä ja sellaista syvyyttä, jota ei nykyhuonekaluista voi löytää.

Emännänkaapissa on vielä tekemistä, mutta aion ensin vähän tutustua siihen, ennen kuin päätän vaihdanko esimerkiksi maalista paksut vetimet uusiin. Ovien huulloksia aion hioa sen verran, että ovet sulkeutuvat moitteettomasti. Hyllyjen ja laatikoiden pohjat pitäisi pinnoittaa esimerkiksi hyllypaperilla tai muovikankaalla, että ne olisivat mukavat käyttää, sillä nyt niissä on likapinttymiä ja ne näyttävät epäsiisteille. Jos vaihdan vetimet, niin vaihtoehtoja on muutama. Kahta ensimmäistä vedintä saa ainakin Byggmaxista ja posliinista Hemtekistä, hyllypaperia en ole vielä löytänyt, mutta Ikean lahjapaperin väritys on mieleinen.

 

 

emannankaappi

#emmännänkaappi #astiakaappi

emannankaappi_silitys

Ulosvedettävä taso toimii apupöytänä #emännänkaappi #astiakaappi

Ilmanvaihtoremontti osa 2

Remontti eli koneellisen ilmanpoiston saneeraaminen koneelliseksi ilmanvaihdoksi lämmöntalteenotolla lähti käyntiin hiipimällä, mutta se saatiin kuitenkin valmiiksi. Välillä tuntui, ettei siitä tulee mitään, sillä sopimuksessa luki sen kestävän kaksi päivää ja yhden varapäivän, ja vaativan asukkailta ”vain ovien availuja”. No, ei se ihan niin mennyt, sillä remontti venyi yli kolmeen viikkoon ja useaan hermoromahdukseen, puheluun, vahtimiseen ja vaatimiseen. Sen enempää en halua remontin vaihteista kertoa, paitsi vielä sen verran, että reklamaation saneerausyritys otti hyvin vastaan, tiputti kokonaiskustannuksen hintaa ja lupasi parantaa omaa projektinhallintaansa.

Meille otetiin ruotsalainen HERU-merkin S 100 EC -malli, joka sopii asennettavaksi kylmään tilaan. Meille se ei sisään olisi mahtunut millään, sillä kodinhoitohuoneessa on jo 300 litran lämminvesivaraaja, pesukone, kuivausrumpu, integroitu pyykinkuivausteline katossa, kaappeja, kenkäkuivuri, kenkätelineitä, likapyykkikaappi jne., ja varastoon sen sjoittaminen olisi vaatinut joitain paloturvallisuustoimenpiteitä, jonka lisäksi varastossa on niin ikään talvella kylmä, n. 10 astetta maksimissaan.

Meillä ei ole HERUn koneista mitään kokemusta tai tietoa, mutta emmepä ole IV-alan ammattilaisiakaan. Aivan yhtä vieraita ovat tuotteina myös Vallox tai Enervent, vaikka niminä ovatkin tunnetumpia. Lämpötilahyötysuhdeluku ja energiankulutus ovat ainoita, joita voi vertailla. HERU S -mallin lämmön talteenoton hyöty voi olla enimilläään 84 %, mikä lienee on melko hyvä, vaikkakaan en löydä keneltäkään valmistajalta muita kuin lupauksia yli 80 % hyödystä, joten se siitä vertailusta.

Välikatossa risteilee nyt eristetty putki poikineen, jotka kaikki johtavat mama-Herun luokse. Laite pitäisi muuten olla melko huoleton (!), mutta suodatin tulee vaihtaa n. 4-6 kuukauden välein tai hyötysuhde alkaa kärsimään. Katolle johtaa yksi ”pahanilmanpoistoputki” eli se johon ns. käytetty sisäilma johdetaan, kun siitä on ensin kerätty lämpö takasin kiertoon. Puhdas, uusi ilma tulee talon pohjoissivulla olevasta sisääntuloputkesta koneelle, joka sekoittaa sen sisältä tulleeseen lämpöön ja jakaa sen kanavia pitkin eri huoneisiin. Sisältä mama-Herulle johtaa useita ilmanpoistoputkia, jotka mm. keräävän takan lämmön ja jakavat sen laajemmalle kuin mitä takan lämpö aiemmin on levinnyt.

Ensimmäistäkään sähkölaskua ei ole vielä tullut tältä ajalta, joten vaikeaa sanoa tuleeko sitä 30 % säästöä energialaskuun, jota joka paikassa lupaillaan, mutta itse olen ollut vallan ihastunut vedottomiin huoneisiin. Aiemmat painovoimaiset sisääntuloventtiilit suljettiin uretaanilla ja ne ovat vielä pintaremontoimatta (joka onkin melko työläs homma, koska aukkoja on joka huoneessa ja suuremmassa kaksi eli yhteensä kuusi, joka tarkoittaa kuuden seinän tasoittamista, hiomista ja maalaamista). Aiemmin, varsinkin pakkasella, ilmantuloaukon lähellä ei voinut oleskella pitkään, saati kalustaa aukko-seinille sohvia tai sänkyjä. Nyt vedontunne on poissa eikä kylmä ilma virtaa hallitsemattomana sisään.

ilma_aukko

Uretaanilla tukittu ilmanottoaukko

 

Muita kuvia tästä remontista ei olekaan, sillä se ei ollut kovin kuvauksellinen toimenpide. Kerron tuonnempana lisää sen toimivuudesta ja energiansäästöstä, jota toivottavasti tulee.

Lisää energiaremonteista ja lämmöntalteenotosta voit lukea täältä:
– Lämmöntalteenoton edut
– Energiaremontin suunnittelu

Hyvin pientä pintaremonttia

Haaveissa on kunnon remontti kahteen vessaan, kodinhoito- ja kylpyhuoneeseen sekä saunaan. Mutta suuren remontin pitää odottaa, että saadaan maksettua pian alkava ilmanvaihtoremontti alta pois. Kovin suurta ”face liftiä” tilaan ei kannata tehdä, mutta sen verran on pakko, että pystyy asumaan. Esimerkiksi mäntypaneelikaton maalaaminen valkoiseksi muuttaa ilmettä aivan toisenlaiseksi ja kellertävän sävyn tyylikkäämmäksi. Eikä maksa paljon. Vaivaa siitä on melko lailla, mutta kunhan huolehtii kunnon alkutöistä, niin itse maalaaminen sujuu niin nopeasti kuin vain hartiat kestävät.

Maalasin alkuperäisen, vuonna 1993 rakennetun talomme pienemmän wc:n katon valkoiseksi, vaihdoin kaapistoon vetimet, ostin Ikeasta peilin 29 eurolla, pari mattoa Citymarketista ja kattovalaisimen Prisman alekorista. Alle satasella melko mukava muutos.

vessan-muutos

Jälkeen ja ennen

Kenkiä, kenkiä, kenkiä

Kerroin aiemmin kenkien säilytystä koskevasta ongelmasta. Olen käyttänyt useita aamuyön hämäriä tunteja miettiäkseni toimivaa ja lapsiakin tyydyttävää ratkaisua niin, että kengät oikeasti päätyisivät kyseiseen paikkaan. Kahlasin netistä läpi ideoita, mutta useissa ideoissa kenkiä oli noin kuusi paria, jotka lisäksi olivat tyylikkäitä manolo blahnikeja tai siistejä kerran juostuja lenkkikenkiä. Sellaiset kannattaakin asetella kaikkien näkosälle. Tosielämässä kengät ovat usein kuraisia, linttaan astuttuja street-tossuja ja savisia saappaita. Kuuden hengen perheessä on myös kenkiä kuusinkertainen määrä.

Kodinhoitohuoneen kolmikerroksinen ja kevyt kenkäteline löytyi kerran Lidlistä. Kenkätelineelle oli muutava kriteeri; keveys, kiva ulkonäkö ja siirrettävyys, sillä sen takana on vesimittari, joka pitää päästä lukemaan ainakin kerran vuodessa. Kenkäkuivuri (Clas Ohlsson) on vähän niin kuin piilossa, se kun ei ole ulkonäöltään mikään ruusu, (mutta toiminnallisuudeltaan kyllä ehdoton). Kodinhoitohuoneen taso oli aiemmin koko ajan täynnä tavaraa, joten se oli melko hyödytön. Ostin kuusi vanerista, mustaksi maalattua eri kokoista laatikkoa (Tokmanni, poistomyynti) ja asettelin ne tasolle niin, että niihin mahtuu mahdollisimman monta kenkäparia. Yläkaapeissa ei sentään ole kenkiä eikä liioin laatikoissa kaappien päällä.

Tämä ratkaisu on nyt ollut toiminnassa muutamia viikkoja ja kyllä ne kengät joihinkin näistä hyllyistä ovat eksyneet joko itsekseen tai kehotettuna. Kaikki ovat sitä mieltä, että on mukavampi tulla kotiin, kun ei tarvitse loikkia kymmenien kenkäparien ohi. Kannatti siis valvoa ja miettiä.

Terassihommia

Ilmanvaihtoremonttia odotellessa suunnittelin menneen kesän ulkohommia. Terassin muurit piti korjata. Meillä on ulkoterassi, jonka pohja on valettu betonista ja jonka kahdella sivuilla on harkoista muuratut aidanteet, jotka aiemmin ympäröivät koko terassia. Muutamia vuosia sitten kaadoimme muurit terassin etuosasta ja laajensimme samalla terassia yhdellä harkkorivillä. Terassin lattia tasoitettiin ja laatoittettiin, tehtiin aita 33 x 33 mm:n rimoista ja asennettiin terassille valokate.

Vanhat muurit on aikoinaan edellinen asukas tasoittanut ja maalannut harmaalla. Valkoinen maali sekä tasoitusaine olivat kumpikin rapisseet osin pois, ja nyt ne piti hioa, tasoittaa uudelleen ja päällystää, samoin kuin terassin lattian etuosa. Ostimme jo edellisenä kesänä Tikkurilan Yki-rouhepinnoitteen sekä betonitasoitteen valmiiksi, mutta niitä ei saanutkaan laittaa vanhan maalin päälle. Hiomakone lauloi, kun putsasimme vanhoja maaleja pois, mutta syksy yllätti eikä tasoitushommia voinut myöhään syksyllä tehdä. Edessä oli uusi kevythionta, muurien pesu ja tasoitus.

Itse sokkelipinnoitteen levittäminen oli yllättävän hankalaa. Sen menekki oli valtava, sillä melko suuri osa siitä tippui maahan. Jos sitä laittoi vähemmän lastaan, niin pinta jäi ohueksi eikä sitä voinut hiertää kunnolla. Alun kankeuden jälkeen homma alkoi kuitenkin sujua, paitsi että pinnoite loppui kesken ja kurvasimme kauppaan hakemaan lisää. Kotiin päästyämme myyjä olikin antanut mukaan sokkelimaalin eikä suinkaan rouhepinnoitetta. No mutta, hätä keinot keksi: autotallissa oli karkeaa, mutta puhdasta kiveä akvaarioharrastuksen jäljiltä. Sekoitimme karkean hiekan sokkelimaalin sekaan ja hyvä tuli. Terassista tuli vihdoinkin valmis, sillä koko projekti alkoi vuonna 2010.

 

Hapsuverhot

Olen roikkufriikki. Valaisimet ja verhot ovat meillä aina roikkuvia (kuten niiden kaiketi yleensä on tapana), mutta meillä niistä itsestään roikkuu usein vielä jotain. Vapaasti roikkuvat asiat ovat jotenkin maagisia liikkuessaan itsekseen ilmavirran mukana. Eikä niitä tarvitse aina olla asettelemassa, vaan ne roikkuvat itsekseen ihan hyvässä järjestyksessä.

Siinä tulikin perustelut hapsuverhoille. Hankin yhden mustan 120 x 220 cm:n mittaisen hapsuverhon, joka oli tarkoitettu oveen, koska se oli kapea ja pitkä. Tarvitsin kuitenkin verhon sekä keittiön, takaoven että tuulikaapin erimallisiin pienehköihin ikkunoihin. Halusin hapsukapan kuhunkin ikkunaan, mutta hapsuverhoja ei ilmeisesti valmisteta kappana. Siitäpä keksin laittaa verhon makuulleen lattialle ja liimasin ilmastointiteipin hapsujen poikki siihen mittaan, johon verhot halusin. Painelin hapsut hyvin kiinni teippiin. Käänsin verhon ja laitoin uuden teipin vasten toista teippiä niin, että hapsut jäivät hyvin väliin. Sen jälkeen leikkasin teipin yläpuolelta hapsut poikki, jolloin minulla oli jo kaksi verhoa. Toistin edellä mainitun ja näin minulla oli viimein kolme verhoa hintaan 2,63 euroa kappale. Voilá!

Kaaoksen hallintaa

Suurperheessä tavaroiden määrä korostuu. Ja varsinkin tavaranhallinta. Kaikilla tavaroilla pitäisi olla jonkunlainen paikka, jotta voisi edes kuvitella niiden päätyvän sinne aina käytön jälkeen. Hankalinta on keksiä neljän lapsen tavaroille järkevät paikat. On hanskaa, hattua, välikausitakkia, talvitakkia toppapukua, kenkää, saapasta, avaimia, puhelimia…Uuvuttavaa. En ole kovinkaan järjestyksen ihminen, mutta toisaalta inhoan siivoamista ja tavaroiden etsimistä. Siitä se ajatus sitten lähti.

Meillä on liitutaulu, jossa on sarake jokaista viikonpäivää varten. Sarakkeisiin kirjoitetaan jokaiselle päivälle ruoka, joka ei kylläkään tarkoita, että juuri sitä syötäisiin kyseisenä päivänä. Käyn harvoin kaupassa ja ostan kerralla usemman päivän ruuat ja aikaisemmin kävi usein niin, että osa ruoka-aineksista ehti pilaantua, koska en muistanut mitä ruokaa mistäkin aineksesta piti tehdä. Nyt teen ruokalistan muutamia päiviä eteenpäin ja kirjoitan sen ylös liitutaululle. Kun aloitan ruuanlaiton, katson raaka-aineista viimeisen päiväyksen ja teen sen ruokalajin, jonka pääraaka-aine on menossa vanhaksi ensin, jonka jälkeen vedän ruuan liitutaulusta yli. Tämä on ollut kyllä hyvä käytäntö eikä jääkaapista päädy jätteisiin pilaantumisen vuoksi oikeastaan mitään.

Tein liitutaulun ala-osassa roikkuviin ripustimiin nimikyltit kaikkien perheenjäsenten avaimille ja koska muutama ripustin jäi vielä yli, sai postilaatikon avainkin omansa. Liitutaulu on eteisen käytävällä, jotta siitä olisi helppoa napata avaimet lähtiessä mukaan.

Ikean puunvärinen naulakko sai valkoisen maalipeitteen yllensä. Naulakossa on neljä pientä lokeroa, joihin mahtuu hyvin äidin ja isän hatut ja hanskat. Isommat ripustavat takkinsa tähän naulakkoon, mutta pienen eivät vielä yletä. Laitoin hauskat ripustimet matalalle pienten omaan käyttöön ja yritän opettaa, että niihin on tarkoitus oikeasti ripustaa se takki eikä jättää sitä eteisen lattialle. Opetustyö on vielä pahasti kesken. Myös vanhempien lasten kohdalla opetus jatkuu edelleen. Enkä aina itsekään tunnu oppineen.


Nimilaput liittyvät tavaranhallintaan ja koreihin, jotka ostin eteisessä olevaan entiseen lasivitriinihyllyyn. Otin vitriinin lasiovet pois  ja jäljelle jääviin avohyllyihin etsin sopivat korit. Korit ovat niin suuret, että niihin mahtuvat pipot, hanskat, villatakit ja kaulurit. Nyt on eteisessä jokaiselle oma kori eikä tavaroiden etsimiseen mene ihan niin paljon aikaa.  Seuraavaksi voisin ideoida kengille niin näppärän ja helpon säilytysratkaisun, että ne kengät oikeasti päätyisivät sinne. Meillä on kenkäkaappia, arkkua, telinettä ja hyllyä. Mutta jostain syystä välikausi-, talvi-, kesä ja sisäkengät ovat aina sikin sokin etu- ja takaoven edessä. Nyt aivot käyttöön ja kehittelemään ratkaisua, jonka lapsikin osaisi ottaa käyttöön!

Unisieppari pitsiliinasta

Sain äidiltäni vanhoja virkattuja pitsiliinoja. Olen aina ihaillut intiaaneilta tuttuja unisieppareita. En niinkään niiden ideologian vuoksi, vaan puhtaasti kauneuden. Ne ovat samalla kertaa käsityön taidonnäytteitä sekä taulumaisia koristeita. Niiden etu on myös se, ettei niitä tarvitse laittaa taulunkatselukorkeudelle, vaan ne voi laittaa mihin tahansa ja ne näyttävät silti olevan siinä oikeassa paikassa. Toisin kuin taulut, jotka ovat aina hankalia, vinossa ja väärässä paikassa, laittoi ne miten tahansa.

Meillä oli neljä metriä korkealla sopivan tyhjä paikka ja siihen piti keksiä kaunis taulunkorvike. Hain pihalta pajua, kuorin sen ja taivutin ympyrälle. Kiedoin pajun ympärille valkoista kreppipaperia tiukasti niin, että paju peittyi ja kerroksia tuli useampia. Kiedoin kapealla satiininauhalla kreppipaperin tiukasti kiinni ja venytin nauhan avulla pitsiliinan ympyrän keskelle sopivan tiukalle. Samasta satiininauhasta viritin höyhenet ja massapallot roikkumaan eri korkeuksille. Seuraavan voisin tehdä harmaan ja ruskean sävyistä. Jos sattuu löytymään sopivia tarvikkeita. Keskellehän voisi vaikka punoa verkon, jos pitsiliinaa ei satu olemaan.

unisieppari

Unisieppari virkatusta liinasta