Suurperheessä tavaroiden määrä korostuu. Ja varsinkin tavaranhallinta. Kaikilla tavaroilla pitäisi olla jonkunlainen paikka, jotta voisi edes kuvitella niiden päätyvän sinne aina käytön jälkeen. Hankalinta on keksiä neljän lapsen tavaroille järkevät paikat. On hanskaa, hattua, välikausitakkia, talvitakkia toppapukua, kenkää, saapasta, avaimia, puhelimia…Uuvuttavaa. En ole kovinkaan järjestyksen ihminen, mutta toisaalta inhoan siivoamista ja tavaroiden etsimistä. Siitä se ajatus sitten lähti.
Meillä on liitutaulu, jossa on sarake jokaista viikonpäivää varten. Sarakkeisiin kirjoitetaan jokaiselle päivälle ruoka, joka ei kylläkään tarkoita, että juuri sitä syötäisiin kyseisenä päivänä. Käyn harvoin kaupassa ja ostan kerralla usemman päivän ruuat ja aikaisemmin kävi usein niin, että osa ruoka-aineksista ehti pilaantua, koska en muistanut mitä ruokaa mistäkin aineksesta piti tehdä. Nyt teen ruokalistan muutamia päiviä eteenpäin ja kirjoitan sen ylös liitutaululle. Kun aloitan ruuanlaiton, katson raaka-aineista viimeisen päiväyksen ja teen sen ruokalajin, jonka pääraaka-aine on menossa vanhaksi ensin, jonka jälkeen vedän ruuan liitutaulusta yli. Tämä on ollut kyllä hyvä käytäntö eikä jääkaapista päädy jätteisiin pilaantumisen vuoksi oikeastaan mitään.
Tein liitutaulun ala-osassa roikkuviin ripustimiin nimikyltit kaikkien perheenjäsenten avaimille ja koska muutama ripustin jäi vielä yli, sai postilaatikon avainkin omansa. Liitutaulu on eteisen käytävällä, jotta siitä olisi helppoa napata avaimet lähtiessä mukaan.
Ikean puunvärinen naulakko sai valkoisen maalipeitteen yllensä. Naulakossa on neljä pientä lokeroa, joihin mahtuu hyvin äidin ja isän hatut ja hanskat. Isommat ripustavat takkinsa tähän naulakkoon, mutta pienen eivät vielä yletä. Laitoin hauskat ripustimet matalalle pienten omaan käyttöön ja yritän opettaa, että niihin on tarkoitus oikeasti ripustaa se takki eikä jättää sitä eteisen lattialle. Opetustyö on vielä pahasti kesken. Myös vanhempien lasten kohdalla opetus jatkuu edelleen. Enkä aina itsekään tunnu oppineen.
Nimilaput liittyvät tavaranhallintaan ja koreihin, jotka ostin eteisessä olevaan entiseen lasivitriinihyllyyn. Otin vitriinin lasiovet pois ja jäljelle jääviin avohyllyihin etsin sopivat korit. Korit ovat niin suuret, että niihin mahtuvat pipot, hanskat, villatakit ja kaulurit. Nyt on eteisessä jokaiselle oma kori eikä tavaroiden etsimiseen mene ihan niin paljon aikaa. Seuraavaksi voisin ideoida kengille niin näppärän ja helpon säilytysratkaisun, että ne kengät oikeasti päätyisivät sinne. Meillä on kenkäkaappia, arkkua, telinettä ja hyllyä. Mutta jostain syystä välikausi-, talvi-, kesä ja sisäkengät ovat aina sikin sokin etu- ja takaoven edessä. Nyt aivot käyttöön ja kehittelemään ratkaisua, jonka lapsikin osaisi ottaa käyttöön!
VALKOISEN TALON TARINOITA 